The End Of The World

1

"Sally, sä olit paha tyttö. Pahat tytöt menee nurkkaan istumaan, katumaan tekojaan. Menehän nyt, Sally. Mutta ensin: HERÄÄ!"

Sally hätkähtää hereille painajaisestaan. Pitkä aika siitä  oli kulunut, kun painajaiset viimeksi liittyivät naisen väkivaltaiseen isäänsä. Sally katsoo ympärilleen vain todetakseen ettei paikka josta hän heräsi, ollutkaan naisen oma sänky. "Mitäh.." pääsee naisen suusta, kun hän antaa katseensa käydä pitkin urheilukenttää. Kaikkialla on asfalttia, nurmea ja multaa. Nainen nostaa katseensa nopeasti ylöspäin, katsoakseen taivaalle. Pieni särky jomottaa Sallyn ohimossa ja sitä kokeillessaan, huomaa sormiensa kostuvan hieman kuivahkosta verestä. "Äh, vittu", nainen älähtää ja nousee hoiperrellen seisomaan. Taivas on paksun tomupilven peitossa, eikä keskustaa siksi näy. Sally huokaa pientä pelkoa äänessään, hapuillen tietysti puhelintaan. Sen hän löytääkin, tosin ilman kenttää. Hän päättää vaan hylätä huonoakkuisen puhelimen kentälle, ja siirtyy sitten kävelemään kamalassa sameudessa kohti urheilukentän porttia. 

"Missä mä olen?" Kuuluu nuori naisääni, kun Sally luulee saavuttavansa keskustaa. "Kuka siellä?" Sally kysyy hiljaa, käännähdellen ja yrittäen erottaa jonkintapaista liikettä ympärillään. Mitään ei likkunut, ainakaan niin että Sally huomaisi sen. "Kuka sie-" "Auta, ole kiltti", kuuluu taas ääni keskeyttäen täten Sallyn kysymyksen. Sally vaivaantuu ja hermostuneisuus kasvaa. Hän koittaa päässään hahmottaa, mistä suunnasta ääni tulee. "Hei? Ootko okei, missä oot?" Sally kysyy kaiken rohkeutensa kerättyään, hoiperrellen sitten eteenpäin. Joku yskii. "Mä oon täällä", ääni sanoo ja Sally saa vihdoin vihiä suunnasta. Hän kulkee eteenpäin, kunnes erottaa punaisen tiiliseinän. Hän nojaa kämmeniään siihen, estääkseen pyörtymisensä. 

Sally laskeutuu seinää myöten alas ja hahmottaa vihdoin naishahmon. Tummanruskeat, kiharat hiukset ja astetta tummempi iho. Nuori, siltä hän ainakin näyttää. "Auta", tyttö anelee itkien, jolloin Sallyn katse siirtyy tämän jalkoihin. Isohko asfaltinpala on tytön jalan päällä, ja maahan on levinnyt pieni määrä nestettä. "Anna kun mä katson", Sally sanoo tyynesti ja siirtää kiven varovasti pois tytön jalan päältä. Syvä haava sääressä. Sallyn tekee mieli oksentaa ja juosta pois, mutta sääli tyttöä kohtaan on liian suuri. Olet lääketieteiden opiskelija, nainen ajattelee itsekseen. Hän auttaa tyttöä risumaan valkoisen kauluspaitansa, jolloin tytölle jää vain pieneltä näyttävä toppi. Onneksi, on kesä. Sally käärii paidan, kiertäen sen sitten haavan ympäri ja kiristäen sideluomustaan niin hyvin kuin osaa. Tyttö parahtaa kivusta. "Anteeksi", Sally kuiskaa ja nousee, tarjoten toiselle kättään. Tyttö nousee hitaasti ja ottaa seisoessaan seinästä tukea. 

"Kaikki hyvin?" Sally kysyy, yhä järkyttyneenä aijemmasta näkemästään. "Joo, kiitos tosi paljon, neiti.. Öh", tyttö vastaa kuulostaen hiukan hämmentyneeltä, kohottaen kulmiaan katsoessaan kohti Sallya. Sally hymähtää pienesti. "Sano vain Sally.  Nyt, heitähän käsi mun uloimmalle olalle niin siirrytään etsimään muuta elämää..."

_________________________________________________________

Heissan! Mä arvostaisin kovasti mikäli kertoisit, onko tällänen erilainen alku katastrofikirjotelmaan yhtään hyvä? Oon lukenu paljon sellasii mis niinko se itse katastrofi on tapahtunukki vasta kirjan lopussa, mutta mulle on tähän loppuun vähän erilainen juonipläjäys.

Sanamäärä: 402

Rakkaudella: kkiabeataa