Harha-askeleita

Luku 0: aikaa ennen alkuräjähdystä

AAMU

Suljen silmät, vedän keuhkot mahdollisimman täyteen ja puhallan ulos. Keuhkoissa kutittaa ja iho hikoilee, vaikka ulkona on pakkasta. Jointti varastetaan sormieni välistä, havahdun siihen ja avaan silmäni nähdäkseni vieraan tytön mustat silmät.

Okei, kaikki tämän huoneen silmäparit ovat itselleni vieraita enemmän tai vähemmän, mutta sen tytön silmät on spesiaalit.

Nojaan Kassun olkapäähän. Se puhaltaa renkaita kasvojani päin, eikä sille voi olla nauramatta. Kassu on ainoa, jonka täältä tunnen edes joten kuten. Kassu on samasta koulusta, vain vuoden vanhempi. Mä hengaan sen kanssa ajoittain, kun ei ole mitään muuta tekemistä ja seinät kaatuu päälle. Koko juttu on liian mutkikas. Pussaan Kassua kaulaan. Kaula tuoksuu liikaa mieheltä, suuhun jää kitkerä maku.

Jointti kiertää. Tulee toiset, kolmannet, neljännet ja viidennet hitit. Joku kääntää uuden bluntin, joku kyhää piipun. Vanha, virttynyt vaalea punainen sohva muuttuu paloauton punaiseksi silmissäni. Joku lisää ääntä kaiuttimiin. Kaikkia naurattaa niin vitusti, mutta vieras tyttö hymyilee kaikista kirkkaimmin.

"Käsi ylös kaikki kenellä on budiongelma

Laske käsi alas ei se ole oikea ongelma

Joku sanoo vaaralliseks, että siihen kuolee

Kenet muka tappaisi viaton luonnontuote?"

En huomaa, kuinka pimeä hiipii huoneeseen ja peittää kaiken alleen. Autiotalon ulkopuolella lumi värjää meiltä salaa maat valkoiseksi, mutta mä en edes huomaa. Paljon myöhemmin kotiin lähtiessäni liukastun mustaan jäähän. Kiroan, nauran ja nousen ylös.

Sellaista oli aika ennen: nousuja ja nousemisia.

_______________________________________

Kiitti kun luit! Pitkän, tuskaisen tauon jälkeen oon taas saanut aikaiseksi. Tallenna tää sun kirjastoosi, niin pysyt tän uuden kirjan uusissa seikkailuissa mukana. Jätähän kommenttia, niin tiiän että joku jaksais lukee