Roolipeli tarinat

Luku 2

Köynnös, erakko

Köynnöksellä oli ollut taas tylsää koko päivän. Hän nyhti heinäkasasta heiniä ja silppusi niitä, muuta tekemistä hänellä ei ollut. Sitten harmaa naaras keksi:
*Minä lähden metsään!*
Erakko ei ollut koskaan käynyt siellä, sillä paikka oli jännittävä ja liian salaperäinen tutkimiseen. Mutta nyt oli aika! Köynnös nousi ylös ja suki itsensä nopeasti, niin että heinän palaset lähtivät pois turkista. Köynnös tassutteli ulos ladosta, kohti metsää. Harmaa erakko astui kosteaan heinikkoon niin, että hänen polkuanturansa tulivat läpimäriksi.
*Yäk!*
Metsässä tuoksui tuore riista ja viherlehden ajan uusi elämä. Linnut sirkuttivat ja hiiret rapistelivat...
Yhtäkkiä Köynnöksen päälle loikkasi jokin. Harmaa naaras rimpuili ja onnistui näkemään vilaukselta ruskearaidallisen kolllin, joka tuijotti häntä vihaisena. Erakko yritti taistella vastaan, mutta toinen kissa oli liian vahva. Naaras repi itsensä väkisin irti kissasta ja perääntyi.
"Etpähän tule enää Myrskyklaanin reviirille!" raidallinen kolli huusi erakkonaaraan perään. Köynnös hoiperteli takaisin latoon. Vaikka naaras ei ollut saanut paljon haavoja, hän oli säikähtänyt pahasti.

***

Oli kulunut neljänneskuu. Köynnös oli kokonaan parantunut vammoistaan, ja päätti lähteä metsään; ei kuitenkaan missään nimessä samaan suuntaan kuin viimeksi, sillä se voimakas ja suuri kissa saattaisi lymytä siellä metsän osassa edelleen. Erakko loikki ladosta ulos, kohti metsää. Hän tassutteli varovasti risauttamatta yhtäkään risua, puiden alla, aluskasvillisuuden joukossa toivoen, ettei kukaan havaitsisi häntä, ainakaan se ruskearaidallinen kolli. Pian metsä loppui ja Köynnös saapui joen rantaan. Hän näki sileät kivet veden pinnalla.
*Ne ovat varmaankin hioutuneet ajan saatossa*, erakkonaaras ajatteli. Harmaa naaras hyppäsi ensimmäiselle kivelle, sitten toiselle. Hän yritti hypätä vielä kolmannelle kivelle, kun toinen kivi luisti ja vain Köynnöksen etutassut osuivat kiveen. Naaras yritti kavuta kiven päälle, mutta kosteasta kivestä ei saanut kynsillä otetta.
*Minä luisun!* tajusi hän järkyttyneenä ja peloissaan. Vesi imaisi erakon mustaan kitaansa. Kun aallot löivät naaraan pintaan, hän huusi hädissään:
"Apua!"
Muuta Köynnös ei pystynyt tekemään, sillä vesi tunki suuhun, nenään ja korviin niin, että oli mahdotonta hengittää. Sitten erakon niskaan tartuttiin.
*Minä selviän!*
Köynnöksen helpotus haihtui, kun hän tunnisti pelastajansa hajun; haju oli sama kuin sillä kamalalla suurella kissalla, joka oli satuttanut häntä ja ajanut hänet tiehensä. Erakko vinkaisi:
."Apua."
Sitten naaras yritti rimpuilla irti, mutta harmaaraitainen kissa piti häntä otteessaan. Sitten vieras kissa -Köynnöksen yllätykseksi- kysyi huolestuneella äänellä:
"Oletko kunnossa?"
"O- olen", vastasi Köynnös samaan aikaan hämmentyneellä ja kauhistuneella äänellä.
"Minä vien sinut leiriin", vieras kissa naukaisi ja nyökkäsi pienemmälle kilpikonnakuvioiselle kissalle, jota erakko ei ollut aiemmin huomannut. Harmaaraitainen kissa, jonka Köynnös luokitteli naaraaksi, otti erakkonaaraan niskasta varovasti kiinni ja alkoi jolkotella syvemmälle metsään.
Köynnös kauhistui:
*Minne minua oikein viedään?*

***

Loputtomalta tuntuvan matkan jälkeen, Köynnös haistoi monta kissaa. Liian monta kissaa. Erakkoon iski pakokauhu, sillä hän ei ollut tottunut olemaan kuin korkeintaan kolmen kissan kanssa. Piikit pistelivät harmaata erakkoa, kun hänet raahattiin sisään jonkinlaisesta tunnelista.
*Missä minä olen?*
Naaraserakko vietiin aukiolle, jossa oli monta kissaa.
"Toivotähti!" harmaaraidallinen naaras huusi kohti suurta kiveä. Kiven takaa tuli arvokkaasti tassutellen naaras.
*Taas harmaa naaras!*
Vieras harmaa naaras, ilmeisesti Toivotähti, käänsi katseensa Köynnökseen ja kysyi:
"Kuka sinä olet?"
Erakko jähmettyi, mutta vastasi änkyttäen:
"K- Kö- Köynnös minä o- olen."
"Laske hänet alas, Harmaaraita."
*Onpa outoja nimiä; Toivotähti ja Harmaaraita!*

***

Kun Harmaaraita oli kertonut koko jutun, harmaa naaras käänsi taas katseensa erakkonaaraaseen ja naukui rauhallisesti mutta tomerasti:
"No kerropa Köynnös, miksi tulit Myrskyklaanin reviirille." Erakko nielaisi ja alkoi kertoa:
"M- minä halusin l- lähteä m- metsään."
Joku murisi taustalla.
Hän jatkoi hieman varmempana:
"Kävelin joelle, hypin joessa olevilla kivillä ja putosin jokeen.."
"Sinulla oli onni, kun et päässyt jokea yli."
"Miten niin?"
"Siellä puolella on Jokiklaanin reviiri ja he eivät ota aivan niin lämpimästi vierailijoita vastaan."
"Entä te? Miten te aiotte ottaa minut vastaan?" Köynnös kysyi uteliaana. Harmaa naaras mittaili erakkoa katseellaan. Heidän katseensa kohtasivat hänen kysyessään:
"Haluaisitko liittyä klaaniin?"