In her mind

Luku 1

Juoksen niityllä, samalla kun joesta hyppelee siivekkäitä yskisarvis delffiinejä. Taivaalla on kauniin sävyinen sateenkaari, ja linnut laulavat viehkeää sävelmää.

Äkkiä kirkas taivas täyttyy tummista pilvistä. Salama iskee maahan, ja kuuluu raivostuttavaa pirinää. Seison paikallani ja tuijotan, kuinka salamat iskevät maahan aina vain lähempänä minua. En pysty liikuttaa raajaakaan.

Noniin... Seuraava salama tulisi iskemään minuun. Kuulen jyrähdyksen, ja kaikki pimenee. Korvissani soi vain kellon raivostuttava pirinä. Sitten korviini kantautuu muutakin.

"Mei! Mei! Meeeei! Herätys!"

Silmäni rävähtävät auki. Olen käärytynyt tiukasti peittoon, ja minun on vaikea liikkua sen takia.

"Mei, sinulla on puolituntia aikaa koulun alkuun! Etkai halua myöhästyä ensimmäisenä päivänä uudessa koulussa?"

Ei helvetti. Ponkaisen ylös sängystä ja puen äkkiä eilen illalla valitsemani vaatteet. Tiesin jo sillon, ettei ole aamulla aikaa valita vaatteita, joten olin kaukaa viisas.

Harjaan hiukseni ja laitan ne nopeasti poninhännälle. Sitten juoksen alakertaan.

"Mei! Etkö laittanut kelloa soimaan?" Äiti kysyy samalla kun syöttää pienimmäistä, parikuista Aavaa.

Perheeseemme kuuluu minä, äiti, isä, parikuinen Aava, kakkosella oleva Milo sekä vitosluokkaa käyvä Aksu. Aava on söpöin asia maailmassa. Kaikki joilla on pikkusisaruksia, tietää. Milo on yleensä tosi ärsyttävä, mutta samaan aikaan söpö, sillä hän pitää vanhempaa veljeään, Aksua jumalana. Aksu taas on perus jonne, joka rakastaa sitä kun Milo jumaloi häntä.

Nyökkään hiljaa äitille ja otan pöydällä olevasta leipäpussista leivän. Yleensä otan kaksi, ja paahdan ne, mutta nyt ei ole aikaa. En todellakaan halua myöhästyä tänään. Haluan tehdä hyvän ensivaikutelman opettajiin.

"Miksi sitten heräsit vasta nyt? Etkö oikeasti kuullut taaskaan herätysääntä? Moneksiko laitoit sen soimaan?" Äiti paasasi.

Oikeastaan minä tykkään kun äiti paasaa minulle. Joo tiedän, neljän lapsen perhe ei ole mitään verrattuna moneen lestadioilaiseen perheeseen, mutta silti minusta tuntuu että on liikaa sisaruksia. Yleensä saan eniten huomiota siis kun saan äitin paasaamaan minulle. Joo, tiedän olen tosi paha tyyppi.

"Pistin soimaan seitsemäksi..." Sanon hiljaa hieman nolona. Hyvin meni taas, Mei. Laitoit herätyksen seitsemäksi ja kello on vittu puol kahdeksan kun heräät... Äiti katsoo minua järkyttyneenä, muttei ehdi torua, sillä Aava alkaa itkeä.

Voitelen leivän, ja lysähdän pöytään syömään sitä.

"Muista juoda myös jotain." Äiti sanoo, samalla kun hyssyttelee Aavaa. Nyökkään, ja nousen pöydästä hakemaan lasia kaapista. Kaadan mehua lasiin ja istun takaisin pöytään syömään.

Aksu raahautuu juuri alakertaan yhä peittoonsa kääriytyneenä. Heti hänen perässään Milo tulee huopaan kääriytyneenä ja yrittää matkia veljensä nyrpeää ilmettä.

Äiti rupeaa ohjeistamaan heitä. Syön leivän loppuun, ja juon mehun. Sitten menen huoneeseeni pakkaamaan reppua. Noniin, minulla on enää 20min aikaa mennä koululle. Itseasiassa ei minulla olekaan niin kova kiire...

Heitän reppuni selkään pakattuani sen, ja nappaan puhelimen laturista. Juoksen  alakertaan ja kiiruhdan laittamaan kenkiä.

"Mukavaa päivää, Mei!" Äiti sanoo. "Samoin." Vastaan ja astun ovesta ulos.

Kesä on loppumassa, ja nämä tulisivat olemaan viimeisiä lämpimiä päiviä. Viileähkö tuuli kieputtaa poninhännällä olevia hiuksiani. Suljen oven perässäni kiinni ja suuntaan bussipysäkille.