Kuolleen tytön päiväkirja

2.

Koulupäivä meni nopeasti ongelmitta. "Mitäs Ire aattelit tehä tänään?" Isla kysyi minulta samalla kun kävelimme lukion ovista ulos.

"Aattelin nukkuu joku pari tuntii." vastasin haukoitellen. Isla pysähtyi ja katsoi minua hämmentyneenä.

"Etkö sä oikeesti nuku ollenkaan öisin? Onko sulla kaikki ihan hyvin?" Isla pommittaa minua kysymyksillä huolissaan. Tuo on välillä suloinen piirre Islassa mutta välillä se kyllä käy hermoille.

"Isla rakas kyllä mä nukun öisin ja mulla on kaikki aivan hyvin. Näin vaan painajaista yöllä enkä saanu enää unta nii väsyttää nyt." Vastasin hänelle samalla kun hän tuijotti minua miettien puhunko totta.

"Okei hyvä mutta muistakkin jos sulla on joku huonosti kerro mulle ihan heti. Tää ei ollu pyyntö vaan käsky." Isla selittää hymyillen samalla hypäten kaulaani.

"Joo mut haluks hellitä tota sun otetta en saa happee." Sanon nauraen tuolle suloiselle blondille. Ai että on hän kyllä niin suloinen

Isla vain naurahtaa ja päästää irti. Hymyilemme toisillemme ja jatkamme matkaamme. Kun saavumme risteykseen josta tiemme erkanevat Isla katsoo minua ilmeellä josta huomaa että hänellä on huonoja uutisia.

Nappaan Islaa kädestä ja katson häntä suoraan silmiin samalla kysyen "Mikä nyt mättää?"

Isla nielaisee ja miettii miten kertoisi seuraavan asian johon en kyllä yhtään osannut varautua.

"Amelia on tullu takas." Isla kuiskaa hiljaa.

Sanat menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Otteeni irtoaa Islan kädestä. "Ei helvetti. Mistä se sen tiedät?" Kysyn häneltä järkyttyneenä.

"Kuulin kun jotkut puhus siitä tänään." Isla vastaa kuiskaten.

Amelia vitun Tammela. Meillä kahdella on erittäin pitkä ja kivinen tie jonka piti erkaantua kokonaan jo ajat sitten. Sillä samalla sekunnilla kaikki muistot räjähtävät mieleeni ja haluaisin itke ja huutaa keuhkoni ulos.

"Ootko sä okei?" Isla kysyy huolestuneena. "No en helvetissä mitä sä oletat!?" huudan hänelle.

Mitään sanomatta käännyn ja harpon nopeasti tilanteesta pois Islan huutojen saattelemana. Ei vittu tätä elämää.

Kotiin päästyäni potkaisen kengät miten sattuu. Heitän ensimmäisen tavaran keittiöst joka tulee käteen seinää päin. Tavara sattui olemaan hedelmäkori ja nyt lattialla pyörii omenoita ympäriinsä.

"VITTU!" huudan täyttä kurkkua ja sen jälkeen lyyhistyn maahan itkemään.

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
327 words