Tarrojen Ryöstö

Haaste

"Hei Eetu, tuus tänne!" Aleksi huutaa heti, kun astun sisään luokkaan. Seiska luokkaa on mennyt hädin tuskin kaksi viikkoa, enkä tunne oikeastaan ketään, mutta Aleksin nimen olen kyllä painanut mieleeni.

Aleksis istuu auditorion pöydän päällä, ympärillään pieni joukkonsa ihmisiä. "Kuule, me tarvittais joku rohkee vähän ärsyttää mun iskää, ja ajateltiin et sä oisit just sopiva tehtävään", Aleksi sanoo ilkikurisesti. Jo kahden viikon aikana olen oppinut ymmärtämään, että hän on se rämäpää, jolla on tyhmimmät ideat, mutta myös hauskimmat vitsit.

"Mmm, mitä sä meinaat?" kysyn epäröiden. Melkein kaikki muut tuntevat toisensa jo ala-asteelta, joten en ihmettelisi, jos minusta tulee silmätikku. Aleksi kuitenkin hymyilee viekkaasti.

"Me haluttais vähän ärsyttää mun iskää", eli Rehtoria, "sillä se on nimittäin aikamoinen jääräpää", hän sanoo ja katsoo minua suoraan silmiin. Melkein punastun. "Eli mitä mun pitäis tehä?" kysyn, puristaen reppuni hihnaa vähän kovempaa.

"Sun pitäis varastaa sen kaapista arkki haikaratarroja."

Tätä vastausta en osannut odottaa. Silmäni suurenevat o-kirjaimiksi ja Aleksi ja hänen kaverinsa alkavat nauraa.

"Joo. Ne on sen kaapissa huoneen perällä. Kerro jos onnistut", Aleksi huikkaa hypätessään pois pöydältä. Hän hipaisee olkapäätäni kävellessään paikalleen, ja jäykistyn hänen kosketuksensa alla.

Tänään yhteiskuntaopin tunnilla opettaja on päättänyt, että me kuvataan jonkinlainen video yhdessä. Kameran edessä oleminen ei todellakaan sovi minulle, joten lupauduin kameramieheksi, vaikka teknologia onkin kaukana mielenkiinnonkohteistani. Se on kuitenkin parempi, kuin itsensä nolaaminen videolla.

Koululla ei todellakaan ole varaa kameraan, joten käytämme opettajan kannettavan kameraa. Koska opettaja haluaa videon suoraan pilveen, kuvaan selaimen kautta. Opettaja antaa vielä viime hetken ohjeistuksia, ja minä yritän saada videokuvan toimimaan.

Klikkaan vahingossa ruudun alareunassa pyörivää mainosta, ja se avaa uuden ikkunan selaimeen. Pelästyn näytöllä pyörivää animaatiota aikuisviihde sivustosta, ja yritän kuumeisesti löytää ruksin, josta mainoksen saa pois. Ruksia ei kuitenkaan löydy ja klikkaan paniikissa mitä tahansa kohtaa mainoksesta. Tämä kuitenkin vain pahentaa asiaa, ja sivuja alkaa tulla lisää ja lisää ja lisää.

Hikoilen vietävästi. Jos joku saa tietää, en saa unohtaa tätä koskaan näiden kolmen vuoden aikaana. Yritän siis saada välilehdet suljettua, ja klikkaamalla oikeaa saan viimein välilehdet sulkeutumaan. Koneen tuulettimet kuitenkin pyörivät lakkaamatta, ja pian kone sammuu.

Samalla, kun avaan konetta uudelleen, kuulen räjähdysmäisen äänen Rehtorin kansliasta, joka on aivan luokkamme ulkopuolella. Pian rehtori harppoo ulos ovestaan, vihaisena ja järkyttyneenä, ja unohtaa sen auki. Minulla on vahva tunne, että tämä on minun syytäni.

Tai... Ansiotani?