Tarrojen Ryöstö

Mission Impossible

Aloin kuumeisesti katsoa ympärilleni, löytää edes jonkun paikan, joka ei ollut valkoisten kaappien peitossa. Ainoa silmiini osuva paikka oli Rehtorin naulakko ja siinä riippuva takki. Se onnistuisi ehkä jotenkuten peittämään minut näkyvistä, jos Rehtori sattuisi pitämään katseensa poissa.

Koska askeleet lähenivät kokoajan, jouduin turvautumaan tähän suunnitelmaan. Otin avaimen mukaani, ja piilouduin rehtorin takin sisään. Siellä oli kuuma, ja jouduin jättämään jalkani ulkopuolelle kaikkien näkyville, mutten voinut muutakaan. Heti asetuttuani edes jotenkuten mukavasti, Rehtori harppoi sisään, perässään joku aknenkirjava lukiolainen.

Rehtori jäi seisomaan pöytänsä viereen ja osoitti jotain. En nähnyt mitä, sillä jouduin kurkkimaan nappien välistä. Lukiolainen kumartui katsomaan tarkemmin, ja Rehtori napautti kiivaasti jalkaansa lattiaan. Hänen katseensa liikkui turhaantuneena huoneen nurkasta toiseen ja millä hetkellä hyvänsä hän saattaisi nähdä minut ja-

"Sori mut mä en ny osaa tehä tälle mitään", lukiolainen sanoo kuin ei välittäisi, että puhuu henkilölle, joka voisi erottaa hänet. Rehtori kiivastuu ja muuttuu melkein punaiseksi. "Pakkohan tuolle on jotain olla tehtävissä! Koululla ei ole varaa ostaa yhtään uusia laitteita ja tämäkin tulee jo kalliiksi! Ja minun täytyy päästä töihin!"

Lukiolainen, luultavasti osa koulun it-tukea, tuijottaa Rehtoria silmiin niin väsyneesti. "Anteeksi, mutta mä en voi tehdä tälle mitään. Mä olen vain alipalkattu väsynyt teini, mutta mä voin kyllä soittaa jonkun sähkömiehen paikalle korjaamaan tän."

Rehtori näyttää siltä, että voisi mikä tahansa sekunti räjähtää. "MINÄ EN VOI ODOTTAA YHTÄÄN KAUEMPAA! MENETÄN RAHAA JOKA SEKUNTI, KUN NETTI EI TOIMI!" It-tuki ei kuitenkaan edes hetkahda Rehtorin raivonpurkauksesta. "Mä en osaa auttaa, okei? Mut mennään vaikka pyytämään vaksilta apua", hän selittää kuin pikkuvauvalle, joka selvästi ärsyttää Rehtoria vielä enemmän. Mutta raivostaan huolimatta Rehtori seuraa it-tukea ovesta ulos ja alakertaan vahtimestarin luo.

Hukkaamatta sekuntiakaan ponkaisen ulos piilostani, ja matkalla kaapille revin maalarinteipit avaimen ympäriltä. Ovi avautuu naksahtaen ja paljastaa sisältään läjiä tavaroita, joita ei ole lajiteltu millään tavalla. Hyllyn alareunalta pilkistää kuitenkin jotain kimaltavaa, ja varovasti tukien päällä olevia tavaroita, vedän sen ulos. Haikaratarra-arkki.

Luokkaan tullessani opettaja lopettelee jo tuntia. Luokassa on liikaa häslinkiä, että hän kiinnittäisi minuun sen suurempaa huomiota, ja hipsin ottamaan reppuni tuolin selkämykseltä. Matkalla ulos pysähdyn Aleksin paikalle.

Aleksi kohottaa katseensa minuun, ja minä lasken tarra-arkin hänen pulpetilleen. Aleksi näyttää pöllämystyneeltä.

"Mistä sä oikein sait tän", hän saa vihdoin sanottua. Hänen hämmästyneessä ilmeessään on selvästi kunnioitusta.

"Rehtorin kaapista, tietysti. Mut mä kerron lisää huomenna. Moikka!" sanon, ja hymyillen astun ulos luokasta.