Sydämetön

Posliinikuppi

"Akihiko?"
"Olemme puhuneet tästä, sano herra Hinode."
"Ovessa on ääni."

Laboratorion ovelta kuului napakka koputus. Se oli ensimmäinen kerta kun Kolmonen kuuli jonkun koputtavan oveen. "Mikä tuo ääni on?" hän kysyi epävarmana. "Joku toinen ihminen pyrkii sisään",  tohtori Hinode selitti hänelle. Kolmosta alkoi hieman pelottamaan. Kyllä hän tiesi, ettei Hinode ollut ainoa ihminen. Hän oli kuullut toisista, ilkeistä ihmisistä jotka halusivat vahingoittaa häntä. Nyt joku heistä hakkasi ovea säpäleiksi päästäkseen sisään. "Pysy piilossa", Hinode määräsi. Kolmonen laahusti huojentuneena alakertaan. Akihiko kyllä suojelisi häntä. Heidän kotinsa koostui kerroksesta joka näytti tavalliselta, yksin asuvan miehen kaksiolta. Kellarissa taas sijaitsi laboratorio ja juuri sinne Kolmonen piiloutui tottuneesti.

Hinode asteli ovelle ja avasi sen kyllästyneen näköisenä. Ovella seisoi yli-innokas teinityttö, jolla oli yllään virkattu pipo ja kaulahuivi. Pehmeät lumihiutaleet putosivat hitaasti hänen päälleen ja hengitys nousi höyrynä ilmaan. "Huomenta herra! Kiinnostaisiko teitä osallistua galluppiin?" Tyttö puhui nopeasti ja pirteästi. "Kaupunki tahtoo rakentaa valtavan mainostaulun keskustaan! Kuka tahansa yrittäjä saisi mainostaa siinä. Puolesta vai vastaan?" hän selitti asiansa. Tohtori Hinodea ei olisi voinut vähempää kiinnostaa mainostaulut ja yrittäjät. "En ota kantaa." hän murahti ja paiskasi oven kiinni.

Akihiko laskeutui alas kellariin. "Anteeksi herra. Hajotin sen", Kolmonen sanoi melkein heti kun tohtori saapui. Hän osoitti palasina olevaa rubikin kuutiota, jota hän oli yrittänyt ratkoa valtavilla sormillaan. "Tiedät että sinun on vaikea hallita voimiasi, varoisit vähän", Hinode tuhahti. "Yrittikö ihminen satuttaa herraa?" Kolmonen kysyi huolissaan. "Ajoin hänet pois. Sinähän ymmärrät miksi on todella tärkeää pitää sinut salassa?" Hinode varmisti. Kolmosen sydäntä lämmitti tohtorin rohkeus. "Ymmärrän. Ihmiset haluavat satuttaa minua, koska olen erilainen." Kolmonen kertasi oppimaansa. Tameron nyökkäsi hyväksyvästi.

Myöhemmin samana iltana Hinode oli tuttuun tapaan työhuoneessaan projektiensa parissa. Hän oli niin epätyytyväinen Kolmoseen, että oli luovuttanut koko elämänluontityön suhteen. Hän ei halunnut taakakseen toista, epäonnistunutta luomusta. Kolmonen löntysti sisään huoneeseen. "Olen sanonut useasti, ettet saa häiritä minua kun työskentelen!" Hinode tuhahti äkäisesti.
"A-anteeksi. Ajattelin että haluaisit kahvia." Kolmonen änkytti. Hän piteli hellästi etusormen ja peukalon välissä pientä posliinista kahvikuppia. Hinode hämmästyi. Hän toljotti kuppia ja nosti katseensa Kolmosen kasvoihin. "Miten sinä teet tuon?"