"Mitä tarkoitatte, herra Hinode?"
Kolmonen oli aiemmin hajottanut kaikki pienet ja herkät esineet. Mutta nyt olento kosketti pientä, herkästi pirstoutuvaa kuppia. Milloin hän oli oppinut koskettamaan esineitä varovaisesti ja hellästi? Hinode nappasi kupin yhä kummastuneena. "Kiitos", hän sanoi, koska ei keksinyt muutakaan. Kolmoselle tuli hyvä mieli. Hän tiesi sanan merkityksen, jos joku arvosti sitä mitä olit tehnyt ja halusi palkita siitä, hän sanoi "Kiitos". Kolmonen ei kuullut sanaa usein ja tämä kerta lämmitti hänen mieltää erityisesti, se tuntui tärkeältä.Seuraavana aamuna Hinode halusi varmistua näkemästään. Omiin silmiin ei aina voinut täysin luottaa. Hän antoi kolmoselle pieniä ja herkkiä esineitä, joita tämän täytyi pidellä. Kolmonen piti kokeesta ja tunnusteli innoissaan uusia esineitä. Lasikoristeita, saviveistoksia ja muita särkyviä tavaroita, joista hänen isäntänsä ei erityisesti piitannut. Kolmonen sai pidettyä jokaisen ehjänä. "Uskomatonta!" tohtori kuiskasi vaikuttuneena. Kenties Kolmonen ei ollutkaan hyödytön köntys. Tameron toi vielä herkempiä koriste-esineitä, sellaisia joista hän oikeastaan jo saattoi sanoa pitävänsä. Mikroskoopin linssejä, kaulaketjuja, taide-esineitä. Se teki Kolmosen hermostuneeksi, koska hän ei halunnut missään tapauksessa rikkoa niitä. Olento kuitenkin onnistui pitämään nekin ehjänä.
Kolmonen tuli sanoinkuvaamattoman iloiseksi, kun näki Hinoden innostuvan. Kolmonen silitteli posliinikissaa paksulla etusormellaan. Kolmonen sai typerän ajatuksen viskata kissa ilmaan ja napata kiinni. Mutta hän sai kuin saikin esineen kiinni ja se pysyi täysin ehjänä. Tohtori oli lumoutunut rujon luomuksensa herkästä kosketuksesta. Kolmonen ojensi käsiään kohti luojaansa. Tameron värähti inhosta, mutta sanoi kuitenkin: "Kokeile."
Kolmonen kietoi suuret kämmenensä Akihikon vartalon ympärille. Olento vapisi jännityksestä. Tuntui kuin tulivuori olisi ollut purkautumassa hänen sisällään. Kolmonen ei ollut koskaan aiemmin halannut, nähnyt vain televisiossa kuinka se tapahtuu. Hän keskittyi kunnolla saadakseen kosketuksestaan hellän ja varovaisen. Tilanne pysähtyi. Kolmosen pöydälle asettama kahvikuppi kallistui ja putosi maahan, pirstoutuen kymmeniksi paloiksi. Kolmonen hätkähti säikähdyksestä. Kuului vastenmielinen räsähdys, kun Akihikon kylkiluut katkesivat.
![](https://img.wattpad.com/cover/238136106-288-k519123.jpg)
YOU ARE READING
Sydämetön
HorrorJulma ja ilkeä tiedemies on luonut hirviö, joka asuu hänen kanssaan laboratoriossa. Olento on suuri ja äärimmäistä vaarallisuustasoa. Mutta se rakastaa isäntäänsä. #1 in Kauhu