bad boy (suomi)

3.

Katsoin Annia ihmeissäni, kuinka hän voi ajatella tuollaisesta ihmisestä noin. Lähdimme kävelemään koulun pihalta Annille. Saavuttuamme Annille hän puhui kokonaiset 30 minuuttia minulle siitä pojasta. Kyllästyin.

- Anni, mun taitaa olla pakko lähtee kotiin, sanoin ja lähdin kävelemään talosta ulos. Anni huusi perästä heipat ja sulki oven.

Mietin matkallani kotiin vain sitä, miten Anni ihastuu noin helposti täysin tuntemattomiin. Olin kuitenkin helpottunut, että pääsin edes pois hänen talostaan, sillä joskus se on ollut hankalampaa, jos hänellä on noinkin paljon asiaa.

Saavuttua kotiin, kävelin yläkertaan ja painoin silmäni kiinni.

Yhtäkkiä kuulin naisen ääntä, joka tuli huoneestani. Se oli äitini. Katsoin kelloani se oli 8.25. Apua koulu alkoi 8.15. Hyppäsin ripeästi ylös sängystäni ja lähdin juoksemaan koulua kohti. Minulla oli vielkin eiliset meikit ja vaatteet. Ei hitto.

Juoksin henkeni edestä metsän läpi koulun oville. Avasin luokan oven ja huusin.

- ANTEEKSI, ETTÄ OLEN MYÖHÄSSÄ, olin hyvin hengästynyt ja huudon jälkeen läähätin ja menin omalle paikalleni. Opettaja katsoi minua hyvin kummastuneesti. Otin esiin puhelimeni ja huomasin, että meillä on nyt englantia ja olin fysiikan luokassa. Pomppasin ilmaan ja huudahdin.

- EI VITTU, huomasin kun viereisillä penkeillä istuvat säikähtivät. Lähdin juoksemaan ulos luokasta ja mumisin vain itsekseni kirosanoja. Mietin mielessäni, että miten olen näin tyhmä.

Juoksetessa katsoin vasemmalla puolella häämöttävään englannin kielen luokkaan ja samalla törmäsin johonkin pitkään. Kaaduin samalla sekunnilla perseelleni.

Yritin nousta ripeästi, mutta olin lyönyt häntäluuni niin kovaa maahan, etten enää kyennyt nousemaan omin voimin. Samalla huomasin, kun edessäni oleva henkilö tarjosi kättään. Otin sen vastaan ja nousin ylös.

- Tää on jo toinen kerta kun oot törmänny muhun, henkilö naurahti ja lähti kävelemään pois. Se oli se..

Jäädyin paikalleni.

Kuulin, kun joku huusi minua edestäpäin. Se oli Adalia.

- Mitä sä oikeen siinä seisot, Adalia sanoi ja katsoi minua oudosti.

- E-enhän mä mitään, sanoin ja katsahdin taakseni jospa poika olisi vielä siellä, mutta ei. Mihin hän oikein meni?

Huomasin kun Adalia vilkuili myös taakseni yrittäen nähdä sitä, mitä olin katsomassa. Huomattuani Adalian kiinnostuksen otin hänen kädestään kiinni ja lähdin kävelyttämään häntä ripeästi seuraavalle tunnillemme. Adalia katsoi minua kummastuneesti, mutta ilme muuttui hetkessä taas normaaliksi, kun saavuimme luokkaan.

Tunti meni nopeasti. Ennen kuin huomasinkaan olin jo kävelemässä kotia kohti. Oli jo pimeää ja kylmää. Talvi oli tulossa. Ristin käteni eteeni ja yritin pitää takkiani paremmin kiinni. Edessäni oli vielä metsä, joka minun piti kävellä ennen kotiani. Tää kohta oli kaikista pelottavin aina talvella, kun oli tosi pimeää. Hyvä kun nytkään näin eteeni.

Kävellessäni metsän poikki tuntui siltä, kuin joku olisi katsonut minua. Aloin nopeuttaa askeliani. Aloin kuulla myös askelia takaani. Lähdin juoksemaan. Juoksin niin kovaa, että pääsin ovelleni. Avasin oven ja paiskasin sen kiinni. Juoksin yläkertaan ja hyppäsin sänkyyni peiton alle. Mitä ihmettä tuo oli, ajattelin. Ennen kuin huomasinkaan olin jo nukahtanut.

Heräsin aamulla ärsyttävään herätykseeni. Avasin silmäni ja aloin tutkailla lukujärjestystäni puhelimestani. Ensimmäisenä oli kemiaa. Hmm.. eka kerta kemiaa tässä jaksossa. Kukaan kavereistani ei ole sillä kurssilla, joten minua ahdisti hieman mennä sinne.

Lähdin vessaan pesemään hampaani, puin päälle ja lähdin kävelemään kouluun. Avasin koulun ovet ja kävelin pitkät portaat yläkertaan, jossa tunti pidettiin. Avasin luokan oven ja kävelin viimeiseen vapaaseen pöytään. Jokainen oli jo luokassa. Opettaja aloitti tunnin. Katselin vain ikkunasta ulos, kun ensimmäiset lumihiutaleet tipahtivat maahan taivaasta. Yllättäen huomasin, kun joku istahti viereeni. En kiinnittänyt siihen niin paljoa huomiota ennen kuin..

- Emilia..... EMILIA, opettaja huudahti edestä. Säikähdin ja käänsin pääni opettajaan päin.

- Daniel on tänään sun pari, opettaja sanoin nyrpeästi jatkaen opettamista.

- Joo joo, sanoin vain jatkaen katsomista ulos. Yllättäen tunsin kosketuksen kädelläni.

- Moikka mä oon Daniel, vaikka uskon, että ollaan taidettu jo tavatakin muutamaan otteeseen, poika sanoi ja naurahti vieressäni puristaen kättäni. Vetäisin käteni pois samalla kääntäen päätäni häneen päin pois ikkunasta. Pomppasin ilmaan, kun huomasin kuka oli kyseessä.

- Omg.., sanoin hiljaa samalla kun tunsin punaisuuden leviävän naamalleni. Daniel katsoi minua oudosti. Samaa aikaan hän puri huultaan osaksi. Tunsin outoa kihelmöintiä ihollani katsoessani häntä. Tuntui siltä, että voisin viettää koko mun loppu elämän tässä samalla paikalla kemian luokassa.

- Eks sä oikeesti osaa puhuu?, Daniel sanoi nauraen. Naurahdin takaisin hieman nolosti.

- Kerro ees mikä sun nimi on, hän sanoi kuiskaten rauhallisesti edessäni. Mun pitäis varmaan vastata tai se luulee et oon ihan outo.

- Hietala... siis.. siis E-emilia, sanoin panikoiden ja tunsin kun käteni vain tärisivät edessäni. Yritin saada tärinää loppumaan laittaen käteni ristiin sekä nauraen samalla hyvin nolostuneesti.

- Emilia Hietala, hän toisti perässäni.

- Ihan jokainen ei kerro koko nimeään tuossa tilanteessa, hän sanoi katsoen minua oudosti laittaen hiuksiaan korvansa taakse.

- No mutta jätetään tutustuminen jollekin toiselle kerralle, sillä mun pitää nyt lähtee, hän sanoi samalla noustessa paikaltaan. Hän käveli ovelle ilman, että sanoi mitään opettajalle. Hän vain käveli ulos ovesta. Opettaja katsoi häntä oudosti, mutta jatkoi vain opettamista. Tunsin paljon perhosia vatsassani. Hän oli upea...

----------------------------------------------------------------------------------

En oo kirjotellu tänne pitkään aikaan, mut mul oli ollu tämmönen kesken tähän tarinaan, joten jos tätä joku lukee viel niin toivottavasti tykkäät!