@RobinHuudi
Oon taas sulavasti unohtanut tämän viestitauluasian tarkistamisen, pahoittelut siitä.
Itellä oli Magnan kanssa aivan samanlainen kokemus. Sen kirjoittamisesta oli kulunu varmaa vuos, ku mul oli jotain juttuu ekaa kertaa ikinä jonkun kaa. Sillon mä tajusin että ei perkele, taisin kirjottaa osan itsestäni Magnana paperille.
Magna on tiivistelmä tiettyjä tunteita, ongelmia ja ajatuksia mussa. Mä mieluummin katoan tai lähden karkuun ongelmien kohtaamisen sijaan. Joskus mä haluan kadota suurkaupunkiin ja elää niin kuin mä en olisi kukaan. Sinänsä aika huvittavaa, että Magna on tiivistelmä mun synkimpiä puolia, vaikka sen elämä ja se itse ei tarinassa ei niin synkältä vaikuta. Se oli aika kokemus kun tajus alitajuntasesti projektoineensa yhden puolen itestään paperille.
Samalla Magnassa mä olen myös kuin päähenkilö. Mä en osaa päästää irti vaikka tiedän että pitäisi. On sinänsä jännää, miten Magna ja päähenkilö on niin kovin erilaisia vaikka ne kummatkin kumpuaa minusta itsestäni. Sinänsä se ristiriita hahmojen välillä avaa sitä, miten ristiriitainen ihminen minä olen.
Eli tiivistelmänä: kun suunnilleen oksensin Magnan kerralla paperille keskellä yötä, kirjoitin alitajuntaisesti Magnan ja päähenkilön itseäni kuvaamaan.
Pahoittelen tätä huonotasoista kirjallisuusanalyysiä, jota kukaan ei pyytänyt. Taisin vähän innostua.