Kirjoitan, koska sanat voivat herättää sen, minkä elämä joskus uuvuttaa hiljaiseksi.
Haluan kirjoittaa niin, että jokin liikahtaa sisälläsi - vaikka vain pienesti.
Täällä kaikki tunteet ovat tervetulleita.
Mikä tahansa tunne on parempi kuin tyhjyys, jossa mikään ei kosketa.

Siksi tartun aiheisiin, jotka ovat hankalia, hiertäviä, liian paljaita tai liian suuria kannettaviksi.
Kirjoitan siitä, mikä nolottaa, itkettää, naurattaa liikaa, tuntuu liian todelta tai liian rajulta.
Juuri siksi ne jäävät elämään.
Juuri siksi ne muistetaan.

Mutta tekstit eivät herää henkiin yksin.
Se olette te - lukijat - jotka hengitätte niihin merkityksen.
Teidän tunteenne, ajatuksenne, tunnistamisenne tekevät niistä eläviä.
Te annatte niille paikan olla olemassa.

Ja vaikka jokin aihe olisi raskas tai kiusallinen, sen ydin kantaa aina enemmän kuin pintansa.
Yritän näillä sanoilla kertoa maailmasta maailman kielellä - tavalla, joka ei tarvitse selityksiä, vain rohkeutta katsoa.

On etuoikeus antaa muoto ajatuksille, joille ei ole nimeä.
On etuoikeus saada puhua kirjaimilla, jotka eivät tuomitse.
On etuoikeus omistaa ääni - ja lupa käyttää sitä.

Siksi kirjoitan niin, että jokainen sana etsii oman tiensä.
Niin, että ne löytävät juuri ne ihmiset, joille niiden on tarkoitus päätyä.
Niin, että ne koskettavat.
Niin, että ne jäävät.