Herään aamulla herätyskelloon.
Elonkorjuupäivä, päivä jota jokainen nuori pelkää kuollakseen.
Vaihdan punaisen yksinkertaisen mekon ja menen keittiöön.
Talomme on pieni eikä meillä ole paljon rahaa.
Lähden ulos miettien mitä jos joutuisin nälkäpeliin, ainoa asia jota osaan hyvin on heittää kirvestä, osun aina. Minulla ei olisi mitään mahdollisuuksia jos en olisi ammattilainen.
Ammattilaiset tulevat vyöhykkeiltä 1,2 ja 4.
Kävelen veren luovutus testiin jossa kädestäni otetaan tippa verta.
Menen odottelemaan 16-18 vuotiaiden alueelle.
Musiikit rupeaa soimaan ja Effie astelee lavalle ylpeän ja kauniin näköisenä.
2 vyöhykkeen nuoret ovat yleensä peleissä raakoja ja hyvin isoja uhkia muitten vyöhykkeitten tribuuteille.
"Tervetuloa 67 vuotiseen nälkäpeliin"
"Olkoon onni aina teille myötäinen"
Effie astelee lasikulhon viereen ja sanoo tuttuun tapaansa "naiset ensin" ja laskee kätensä kulhoon.
Effie pyörittelee lappuja käsissä ja lopulta valitsee yhden. Toivottavasti se en ole minä.
"Coral kentwell!" Effie sanoo hilpeästi.
Kävelen hämmentyneenä kohti lavaa Effie saattelemana.
Effie kävelee toiselle kulholle josta nostaa yhden lapun.
"Anton Gray!"
Tunnen hänet erittäin hyvin sillä hän on luokkani fiksuin ja myös yksi parhaista kavereistani.
YOU ARE READING
nälkäpeli
Fanfiction"Tervetuloa 67 nälkäpeliin" Tarina kertoo 16v Coralista joka asuu vyöhykkeellä 2. Coralin nimi nostetaan lasipallosta päivänä jona Coralin loppu elämä muuttuu. Selviääkö Coral ja palaa omalle vyöhykkeelle vai tapahtuuko pahempaa?
