Murhaajan veri (tauolla)

Luku 2.

"Vatukkapentu, tästä päivästä aina siihen päivään asti, jona saat soturinimesi, kutsuttakoon sinua Vatukkatassuksi. Mestarisi on Myrskykatse! Myrskykatse, olet saanut hyvää koulutusta Metsäkorvalta, ja luotan siihen, että siirrät kaikki taitosi tälle oppilaalle", Tummatähti julisti ja Vatukkatassu meni koskettamaan mestarinsa kuonoa omallaan. Vastanimetty oppilas ei voinut olla huomaamatta pientä epäluulon pilkahdusta tämän silmissä. Toisaalta hän oli jo tottunut siihen, ettei häneen jostain syystä luotettu. "Kuurapentu, olet saavuttanut kuuden kuun iän ja on sinun vuorosi tulla oppilaaksi. Tästä päivästä aina siihen päivään asti, jona saat soturinimesi, kutsuttakoon sinua Kuuratassuksi. Mestarisi on Siniturkki! Siniturkki, olet saanut hyvää koulutusta Yösilmältä, ja luotan siihen, että siirrät kaikki taitosi tälle oppilaalle", Tummatähti jatkoi ja Vatukkapentu näki ilon pilkahduksen siskonsa silmissä. Ei se ollut ihmekkään, koska Siniturkki oli heidän emonsa lisäksi ainoa soturi, joka tuntui luottavan heihin ja oli heille ystävällinen. Sisarukset ajattelivat sen johtuvan siitä, että hän oli heidän emonsa sisko. Siniturkki ja Kuuratassu koskettivat toistensa kuonoja ja tulivat minun ja mestarini luokse. "Lisäksi tahtoisin nimittää kaksi uutta soturia", Tummatähti sanoi, ja kaikki käänsivät katseensa takaisin häneen. "Jäätassu ja Kirjotassu, astukaa esiin", päälikkö aloitti ja oppilaat astuivat jännittyneinä eteenpäin. "Sumusiipi ja Piikkikarva, ovatko he valmiita sotureiksi?" Tummatähti kysyi Jäätassun ja Kirjotassun mestareilta. Nämä vastasivat myöntävästi ja päälikkö jatkoi. "Jäätassu ja Kirjotassu, lupaatteko elää soturilain mukaan ja puolustaa tätä klaania jopa henkenne uhalla?", Tummatähti kysyi. Siskokset vastasivat yhteen ääneen: "Lupaan!" Ja vilkaisivat toisiaan silmät säihkyen. "Siinä tapauksessa, tähtiklaanin voimien kautta, annan teille soturinimet. Jäätassu, Tähtiklaani kunnioittaa urheuttasi ja uskollisuuttasi, ja hyväksymme sinut Usvaklaanin täydeksi soturiksi. Tästä päivästä lähtien sinut tunnetaan Jääsieluna! Kirjotassu, Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi ja hyvyyttäsi, ja hyväksymme sinut Usvaklaanin täydeksi soturiksi. Tästä päivästä lähtien sinut tunnetaan Kirjotuulena!" Tummatähti julisti ja katsoi uusia sotureita silmät kimmeltäen. Kuuratassu tajusi hätkähtäen, että molemmilla uusista sotureista oli täsmälleen samanlaiset jäänsiniset silmät kuin pääliköllä. Hänen täytyi olla heidän emonsa! "Jääsielu! Kirjotuuli! Jääsielu! Kirjotuuli!" Klaani huusi ja uudet soturit röyhistivät rintansa ylpeinä. "Tulkaa Vatukkatassu ja Kuuratassu, me näytämme teille reviirin", kuului Siniturkin lempeä ääni heidän takaansa.

Uudet oppilaat tulivat väsyneinä takaisin leiriin. He olivat kiertäneet mestareidensa kanssa koko reviirin. Myrskykatse ei tosin ollut puhunut melkeimpä mitään, mikä ei kylläkään ollut epätavallista, sillä tämä ei muutenkaan puhunut paljoa Vatukkatassun ja Kuuratassun lähellä. Heidän oppilastoverinsa Tammitassu oli tehnyt heille sammalpedit oppilaiden pesään. He eivät oikeastaan olleet koskaan puhuneet tämän kanssa, mutta epäilivät, ettei tämä ollut ainakaan aivan niin ilkeä kuin soturit. Sisarukset lysähtivöt sammalpedeilleen ja nukahtivat melkein heti.

"Kuuratassu! Herätys!" Kuului Siniturkin ääni oppilaiden pesän ulkopuolelta. Molemmat uudet oppilaat havahtuivat hereille ja sukivat itsensä. Sitten he tassuttelivat ulos pesästä kirkkaaseen aamuauringon valoon. "Siinähän sinä olet Kuuratassu! Tule, menemme taisteluharjoituksiin Tammitassun ja Tiikerihännän kanssa", Siniturkki maukui oppilaalleen. "Okei", Kuuratassu sanoi ja he lähtivät leiristä Tammitassun ja tämän mestarin kanssa.
"Tammitassu, näyttäisitkö Kuuratassulle sen taisteluliikkeen jota harjoittelimme eilen?" Tiikerihäntä pyysi. Tammitassu nyökkäsi. Sitten hän nousi takajaloilleen ja huitaisi etutassuillaan laskeutuen sen jälkeen nopeasti alas ja hyppäsi taaksepäin. Kuuratassu kokeili ensin pelkkää takatassuilla seisomista ja huitaisemista. Pian hän kuitenkin oppi sen ja alkoi harjoitella myös hyppyä. He harjoittelivat koko päivän ja Kuuratassu oli väsynyt palatessaan leiriin. Vatukkatassu juoksi innoissaan hänen luokseen. "Sain ensimmäisen saaliini!" Kuuratassun veli huudahti riemuissaan. "Minä opin yhden taisteluliikkeen!" Kuuratassu kertoi iloisena veljelleen. He kävelivät kohti oppilaiden pesää. Yhtäkkiä Kuuratassu päästi pienen ulvaisun. Vatukkatassu käänsi katseensa häneen. "Mikä hätänä?" Tämä kysyi siskoltaan. "Astuin vain tikun päälle", Kuuratassu vastasi nuollen verta vuotavaa tassuaan. Verenvuoto tyrehtyi melkein heti. "Mennään näyttämään tuo Hunajatuulelle", Vatukkapentu sanoi ja auttoi siskonsa parantajan pesälle. "Hunajatuuli on keräämässä yrttejä, mutta minä voin tarkastaa tuon", Kirvatassu sanoi Kuuratassulle heidän päästessään sisään Hunajatuulen pesään. Kirvatassu tutki Kuuratassun käpälässä olevan haavan. "Se ei ole kovin syvä, mutta tule kuitenkin huomenna tänne niin että voin tarkistaa sen", Kirvatassu sanoi ystävällisesti käärittyään käpälän ympärille hämähäkinseittiä. Kuuratassu nyökkäsi ja lähti Vatukkatassu kintereillään juoksemaan oppilaiden pesään.

Vatukkatassu ja Kuuratassu makoilivat oppilaiden pesän edustalla kun Kastesulka tuli heidän luokseen. "Kuuratassu ja Vatukkatassu.. Minulla olisi teille asiaa", tämä sanoi. Oppilaat katsoivat häntä kysyvästi. "Haluatte varmaan tietää miksi jotkut eivät ööh.. pidä teistä", hän sanoi vaivaantuneena. Oppilaiden silmät suurenivat ja he nyökkäsivät yhtäaikaa. "Noh.. Se johtuu isästänne.. Muistatteko sen Metsäkorvan tarinan Leijonahampaasta?" Hän kysyi ja jatkoi oppilaiden nyökättyä. "Leijonahammas yritti tappaa Tummatähden ja Sumusiiven. No.. Hän ei onnistunut siinä, koska Sumusiipi oli saanut hänen tekemisensä selville. Hänet karkotettiin metsästä", Kastesulka kertoi. "Miten se liittyy siihen, että klaani vihaa meitä?" Vatukkatassu kysyi ihmeissään. "Leijonahammas on isänne", Kastesulka naukui hiljaa ja nosti katseensa pentuihinsa naurahtaen vähän näiden kauhistuneille ilmeille. "Miksi he vihaavat minua enemmän kuin Vatukkatassua?" Kuuratassu kysyi hiljaa paljastaen salaisen huolensa. Kastesulka huokaisi. "Sinä olet kuin peilikuva isästäsi", hän sanoi hiljaa. "Sama turkki ja samat silmät", tämä jatkoi. Kuuratassu katsoi emoaan järkyttyneenä. "Sen takia kaikki siis mulkoilevat ja haukkuvat minua kokoajan.." Kuuratassu sanoi hiljaa ja Vatukkatassu näki hänen silmistään tippuvan kyyneliä.

Kastesulka käveli iltahämärässä kohti päälikön pesää. Hän marssi sisälle odottamatta kutsua ja tuijotti Tummatähteä jos mahdollista vielä vihaisemmin kuin viimekerralla. "Soturit pilkkaavat Kuuratassua", hän murisi päälikölleen. Tummatähti näytti hämmentyneeltä. "Oletko varma?" Päälikkö kysyi katsoen Kastesulkaa kokoajan silmiin. "Hän itse kertoi siitä minulle juuri äsken" Kastesulka murahti. Tummatähti nousi heti seisomaan ja meni ulos. Hän hyppäsi sammalkivelle juuri kun Kastesulka tuli ulos. "Saapukoon jokainen oman riistansa nappaamaan kykenevä tänne sammalkiven alle klaanikokoukseen!" Tummatähti ulvaisi. Kun kaikki olivat koolla hän alkoi puhua. "Kastesulka kertoi minulle juuri jotain kauheaa!", hän huudahti ja kaikki katselivat ihmeissään ja kauhistuneina toisiaan. "Mistä on kyse?" Joku sotureista kysyi. "Te olette kuulemma haukkuneet Kuuratassua!" Tummatähti ulvaisi vihaisena. Soturien joukossa alkoi vaivaantunut supina. "Jos kuulen vielä että olette tehneet jotain tällaista, en ole enään näin kiltti. Klaanitovereita EI haukuta!" Tummatähti sanoi ja Kuuratassu näki hänen silmissään jotain uutta. Surua? Vatukkatassukin oli selvästi huomannut sen, koska vilkaisi Kastesulkaa kysyvästi. "Tummatähti on isänne sisko", Kastesulka kuiskasi. Kuuratassu hämmästyi. Oliko koko klaani yhtäkkiä heille sukua? No, mikäs siinä, ei se mitään muuttaisi.

"Herätys Kuuratassu! Meillä on metsästyspartio!" Kuuratassu heräsi Siniturkin huutoon. Hän suku nopeasti itsensä ja meni ulos pesästä. Päivä oli vasta aluillaan ja oli vielä vähän hämärää. Kuuratassu näki leirin suuaukolla Tammitassun, Siniturkin ja Tiikerihännän. Kuuratassu pomppi innoissaan heidän luokseen ja törmäsi suoraan Tammitassuun. Heistä oli tullut hyvät ystävät, ja nytkin kolli naurahti ja hyökkäsi leikillään Kuuratassun kimppuun. "Anteeksi, että häiritsen KuuraPENTU ja TammiPENTU, mutta nyt pitäisi alkaa taas oppilaaksi", Tiikerihäntä naurahti ja työnsi Tammitassun pois ystävänsä kimpusta. Kuuratassu nousi ja siisti turkkinsa. Sen jälkeen he lähtivät matkaan.
Kuuratassu vaani hiirtä. Hänen askelensa olivat höyhenenkevyitä ja häntä oli suorana hänen takanaan pienen matkan päässä maasta. Kuuratassu ponkaisi ilmaan ja laskeutui tarkasti hiiren päälle. Hän tappoi sen nopealla puraisulla niskaan ja nousi sitten ylös. Naaras hautasi saaliinsa myöhemmin haettavaksi. "Hyvin napattu", oppilas kuuli äänen takaansa ja hätkähti. Hän kääntyi ympäri ja näki edessään lihaksikkaan ruskean juovikkaan kollin. Kollilla oli huomattavan haaleansiniset silmät ja pistävä katse. Kuuratassu tunnisti kissan jostain muttei tiennyt mistä. Oliko hän voinut nähdä tuon kokoontumisessa? "Kuka sinä olet?" Kuuratassu sähähti ja liu'utti kyntensä esiin vaikka jäisikin selvästi alakynteen taistelussa tuota lihaksikasta kollia vastaan. Kolli silmissä välähti huvittunut pilke kun tämä kuuli oppilaan sanat. "Etkö muka tunne omaa isääsi?" Kolli kysyi huvittuneena. Kuuratassu hätkähti ja otti askeleen taaksepäin. Siksi kolli näytti niin tutulta! Hän näytti samalta kuin Kuuratassu itse. "Leijonahammas?!" Oppilas kuuli takaansa hämmästyneen äänen. "Hei sisko, toivoinkin tapaavani sinut", Leijonahammas murahti hilpeän kuuloisesti. Tummatähti asteli Kuuratassun vierelle. "Mitä teet Usvaklaanin reviirillä?" päälikkö sähähti veljelleen ja paljasti kulmahampaansa. Läheltä kantautui Usvaklaanin partion tuoksu ja Leijonahammas taisi tajuta olevansa alakynnessä, koska lähti pinkomaan pois. Partio asteli esiin puiden välistä. Siinä oli Jääsielu, Teräkynsi, Myrskykatse ja Vatukkatassu. "Mikä tämä haju on?" Vatukkatassu kysyi ja nyrpisti nenäänsä. S- se on meidän isämme haju", Kuuratassu takelteli. Vatukkatassu katsoi häntä kauhuissaan. "Oletko tosissasi? Näitkö hänet? Näyttikö hän oikeasti samalta kuin sinä?" Vatukkatassun kysymystulva ryöpsähti äkkiä. "Kyllä", Kuuratassu vastasi.