Murhaajan veri (tauolla)

Luku 3.

Vatukkatassu ja Kuuratassu olivat olleet oppilaina nyt kolme kuuta. He olivat opiskelleet ahkerasti, mutta melkein kaikki tuntuivat vieläkin epäluuloisilta Leijonahampaan pentuja kohtaan. Ainoat kissat klaanissa jotka luottivat heihin olivat Siniturkki, Myrskykatse, Metsäkorva, Kirvatassu, Tummatähti, Kastesulka ja Tammitassu. Kirvatassusta, Vatukkatassusta, Tammitassusta ja Kuuratassusta oli tullut erottamaton nelikko. Joskus Hunajatuuli joutui muistuttamaan Kirvatassua siitä, että tämä nukkui parantajan eikä oppilaiden pesässä. Nelikko oli yhdessä aina mahdollisuuden tullen.
"Tammitassu! Vatukkatassu! Kuuratassu!" Kirvatassu juoksi kiljuen riemusta ystäviensä luokse. "Mitä nyt karvapallo?" naurahti Kuuratassu, johon Kirvatassu oli kompastunut. Kirvatassu nousi ylös ja kertoi ystävilleen. "Minä saan ensiyönä oikean parantajanimeni!" Muut tuijottivat häntä hämmästyneinä. "Nytkö jo?" Vatukkatassu kysyi ihmeissään. "Joo!" Kirvatassu huudahti. "Onnea karvapallo", Kuuratassu sanoi. "Ketä sinä sanot karvapalloksi?!" Kirvatassu huudahti esittäen vihaista. Kirvatassu hyökkäsi Kuuratassun kimppuun ja läpsäisi tätä leikillä. He kierivät hetken nauraen maassa, mutta lihaksikas Kuuratassu voitti helposti pienikokoisen parantajaoppilaan. Kuuratassu painoi Kirvatassun maahan ja vastasi viimein ystävänsä kysymykseen. "Minä kutsun SINUA karvapalloksi" Sitten Vatukkatassu kaatoi siskonsa parantajaoppilaan päältä, ja painoi naaraan maahan. Kuuratassu yritti heittää veljensä pois, mutta kolli oli huomattavasti häntä suurikokoisempi. Lopulta Kuuratassu antoi itsensä valahtaa veltoksi. Kun Vatukkatassu höllensi otettaan, Kuuratassu ponkaisi ylös lennättäen veljensä kauemmas. Juuri kun Vatukkatassu aikoi hyökätä uudestaan siskonsa kimppuun Tammitassu ponkaisi kollin niskaan. "Hei!" Vatukkatassu sähähti muka vihaisena. "Kirvatassu! Lähdetään!" Hunajatuuli huusi oppilaalleen ja Kirvatassu juoksi tämän luokse. Muut jatkoivat leikkitappeluaan.

Parantajat palasivat leiriin aikaisin seuraavana aamuna. Kolme oppilasta juoksi heti ystävänsä luokse ja kaikki kolme kysyivät samaan aikaan "Mikä nimesi on?" "Olen Kirvaturkki", kolli vastasi hymyillen. "Kirvaturkki! Kirvaturkki!" kolme oppilasta huusivat ystävänsä uutta nimeä. Muutkin kissat tulivat heidän luokseen kun huomasivat parantajien palanneen. Kuuratassu oli iloinen siitä, että klaani tuntui jo hyväksyneen heidät, vaikka jotkut eivät vieläkään erityisesti pitöneet heistä.

"Tammiliito! Tammiliito!" Klaani huusi uuden soturin nimeä. Kuuratassu oli ylpeä ystävästään. Hän juoksi Tammiliidon luokse Vatukkatassu kintereillään. "Mennäänkö yhdessä metsästämään?" Vatukkatassu kysyi. "Joo! Otetaan Kirvaturkkikin mukaan", Kuuratassu vastasi. "Minä haen hänet", Tammiliito sanoi ja lähti parantajan pesälle. Kun he tulivat, nelikko lähti metsään.

"Minä, Tummatähti, Usvaklaanin päälikkö pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa näihin kahteen oppilaaseen. He ovat opiskelleet kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja nyt on heidän vuoronsa tulla sotureiksi. Lupaatteko noudattaa soturilakia ja suojella tätä klaania vaikka henkenne uhalla?" Tummatähden ääni kaikui leirissä. "Lupaan!" Kuuratassu ja Vatukkatassu huudahtivat. "Siinä tapauksessa, tähtiklaanin voimien kautta, annan teille soturinimenne. Vatukkatassu, Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttadi ja taisteöutaitojasi, ja hyväksymme sinut Usvaklaanin täydeksi soturiksi. Vatukkatassu, tästä lähtien sinut tunnetaan Vatukkaviimana", Tummatähti julisti ja jatkoi sitten "Kuuratassu, Tähtiklaani kunnioittaa uskollisuuttasi ja hyväsydämisyyttäsi, ja hyväksymme sinut Usvaklaanin täydeksi soturiksi. Kuuratassu, tästä lähtien sinut tunnetaan Kuurasydämenä", Tummatähti lopetti ja klaani hurrasi uusien sotureiden nimiä. Kuurasydän ja Vatukkaviima olivat viimein saavuttaneet koko klaanin kunnioituksen. Tammiliito ja Kirvaturkki juoksivat ystäviensä luokse huutaen näiden uusia nimiä. Kuurasydän katsoi Tammiliidon silmiin ja tunsi hukkuvansa niiden syvyyksiin. Naaraan sydämessä liikahti jotain. Oletko oikeasti mennyt ihastumaan? Kuuratassu kysyi itseltään mielessään. Kuuratassu lähti leiristä ja käveli kiviröykkiölle, joka oli pienellä aukealla. Hän istui yhden kiven päälle, ja kuuli vasta silloin askelet, jotka olivat varmasti seuranneet häntä leiristä asti. Kuurasydän tunsi lämpimän hengityksen niskassaan. "Hei", hän kuuli tutun äänen takaansa. "Hei Tammiliito", Kuurasydän maukui. "K-Kuurasydän.. Mi-minä taidan olla ihastunut sinuun", Tammiliito sanoi takellellen. Kuurasydän kehräsi ja painautui Tammiliitoa vasten. "Hei vain kyyhkyläiset", kuului ääni heidän takaansa. Kuurasydän hypähti ympäri tunnistaessaan äänen. Siinä hän seisoi ilmielävänä. Leijonahammas. "Miksi tuo kissa näyttää ihan sinulta?" Tammiliito kuiskasi, mutta Leijonahammas selvästi kuuli, koska vastasi Kuurasydämen puolesta. "Koska minä olen hänen isänsä", tämä sanoi. "Leijonahammas!" Tammiliito huudahti ja astui suojelevasti Kuurasydämen eteen. Kuurasydän nuolaisi Tammiliidon korvia. "Ei hätää, ei isäni minua vahingoita", Kuurasydän sanoi rauhoittelevasti ja astui kumppaninsa viereen. "Mitä teet reviirillämme?!" Kuurasydän sähähti ja käveli niin lähelle isäänsä, että heidän naamansa olivat lähellä osua toisiinsa. "Aivan yhtä rohkea kuin isänsä", Leijonahammas kehräsi. Kuurasydän raapaisi isäänsä kuonoon. Leijonahammas sähähti ja liu'utti kyntensä esille. Tammiliito syöksähti kumppaninsa rinnalle ja laski häntänsä tämän selän päälle nähdessään Leijonahampaan pitkät käyrät kynnet. Tammiliito sähähti Leijonahampaalle ja liu'utti kyntensä esiin. "Et koske häneen", Tammiliito sähisi Kuurasydämen isälle. Lähistöltä kantautui kissojen tuoksua. Leijonahammas lähti taas nopeasti. Partio tuli Kuurasydämen ja Tammiliidon luokse ja hämmästyi haistaessaan Leijonahampaan tuoksun. "Oliko hän täällä?" Partion johdossa oleva Jääsielu kysyi. Tammiliito nyökkäsi ja näytti hännällään Jääsielulle merkin olla hiljaa osoittaen sitten Kuurasydäntä. Kuurasydämen katse oli lasittunut ja järkytys näkyi tämän silmistä. "I-isäni meni sy-synkkäklaanin reviirille", Kuurasydän takelteli ja lysähti sitten maahan. Tammiliito silitti kumppaninsa selkää hännällään. Hän kuiskasi jotain Kuurasydämelle ja auttoi tämän sitten ylös. He kävelivät leiriin ja Tammiliito johdatti Kuurasydämen parantajan pesään. "Onko teillä jotain järkytykseen?" Tammiliito kysyi Hunajatuulelta ja Kirvaturkilta. "Minä haen timjamia", Kirvaturkki sanoi ja meni syvemmälle pesään. Pian hän tuli takaisin mukanaan pari lehteä. Kuurasydän söi ne ja meni soturien pesään. Tammiliito lähti hänen peräänsä ja alkoi sukia hänen turkkiaan. Pian Tammiliito tunsi kumppaninsa rauhallisen hengityksen ja tiesi tämän olevan unessa.

Meinaan kokoajan kirjottaa Kaurasydän ja Tammikiito tms. =D Mut kuitenki ootte varmaa huomannu, että tässä kirjassa tapahtumat etenee tosi nopeesti, nii tota tää kirja taitaa olla kohta jo valmis. Sanoja on muute 818.