Murhaajan veri (tauolla)

Esinäytös

Tummanharmaa naaras istui keskellä suojaisaa aukiota katselemassa karhunvatukkapensaaseen, josta kuului vinkunaa. Aukiolle asteli toinen tällä kertaa hunajankeltainen naaras. "Mitä luulet, tuleeko heistä samanlaisia kuin isänsä?" Ensimmäinen kissa kysyi irroittamatta katsettaan pensaasta. Hetken oli hiljaista. Vain lehdet kahisivat heikossa hiirenkorvan tuulessa. "En, he ovat viattomia pentuja, ei heitä voi syyttää isänsä teoista", toinen vastasi viimein. "Tiedän, minä en vain voi ajatuksilleni mitään, ja tiedän, että muutkin tuntevat samoin", ensimmäinen sanoi hiljaa kääntäen viimein katseensa pensaasta vieressään istuvaan kissaan. "Asiaa ei ainakaan auta se, etta Kuurapentu on isänsä peilikuva", toinen kissa huomautti ja ensimmäinen vastasi nyökkäämällä. "Heidän elämänsä alkuvaiheet tulevat olemaan vaikeita, kumpa voisin jotenkin vaikuttaa", ensimmäinen kissa sanoi ja käänsi katseensa takaisin pensaaseen. "Ainakin Vatukkapentu näyttää enemmän emoltaan kuin isältään", toinen sanoi. "Niin", ensimmäinen nyökkäsi taas. "Meidän pitää yrittää jotenkin auttaa heitä", ensimmäinen kissoista sanoi hiljaa. "Meidän pitää vain toivoa, että he kestävät tämän. He kyllä ansaitsevat lopulta klaanitovereidensa luottamuksen", toinen sanoi rauhallisesti ja nousi ylös. "Minun täytyy mennä", hän sanoi ja lähti takaisin samaan suuntaan josta oli tullut. Tummanruskea naaraskin nousi, ja meni sisään eräässä pienessä kummussa olevasta aukosta.