11. Huhtikuuta |Taekook|

✩✩✩✩✩✩✩✩

x06.04.21x

Meidän suhde ei ole aina ollut kaunis

Mutta en ikinä haluis vaihtaa siitä mitään

Jokainen hetki on opettanu meille jotain

Ja joka kerta oon vaan entistä syvemmin ymmärtäny, miten paljon sä merkitset mulle

✩✩✩

Se oli ilta, jolloin kaikki vajosi lopulliseen alamäkeen. Ilta, jolloin todellisuus repesi kuvitelmasta. Ne kietoutuivat toistensa ympärille ja sulautuivat yhdeksi. Aistit olivat sekaisin ja tajunta hämärä. En tiennyt enää, mikä oli totta ja mikä ei. Tiesin vain sen, että olo oli oksettavan huono, päässä pyöri ja mieleni huusi vain yhtä sanaa.

Kuolema.

Olimme viettäneet yhdessä aikaa Taehyungin kanssa luonani. Siitä oli tullut jo viikoittainen tapa sen jälkeen, kun olimme sopineet välimme. Päivä vaihtui naurun säestämänä hiljalleen iltaan, kunnes taivaalle maalatut punaisen sävyt kertoivat Taehyungin olevan aika lähteä. Emme olisi millään halunneet vielä erkaantua omille teillemme, joten päätin saattaa hänet kotiin. Näin saimme vielä vähän lisää aikaa jutella ja olla yhdessä.

Yhteen kiedotut käsivarret pitivät Taehyungin kehon kokoajan lähelläni, kun astelimme tuttua siltaa pitkin. Katseeni ajautui alapuolella kiiltävään kevätjäähän. Sen päälle kasaantunut, kevyt lumi oli kuin hienoa sokeria, jota kevyet tuulenpuskat tanssittivat ilmassa. Sitä oli tietyllä tapaa  rauhoittavaa katsella.

"Joskus kuukausia sitten...."

Katsahdin yllättyneenä vierelläni kävelevään brunetteen. Tuon kevyt ja ilon vivahteinen jutustelu oli yllättäen peittynyt epävarman ja matalan äänen alle. Tyhjiksi muuttuneet kasvot eivät uskaltaneet kohdata omiani, vaan tuon katse harhailikin nyt päämäärättömästi maassa.

"......Mä päätin päivämäärän"

Katselin Taehyungia hieman epämukavana ilmapiirin äkillisestä muutoksesta, mutta viestin hiljaisuudella kuuntelevani tuota.

"Mä mietin, että siihen mennessä oon ehtiny pyytää sulta anteeks... ja viettää sun kanssa mahollisimman paljon aikaa... Ja ehtiny näyttää mun vanhemmille mun oikeen olon esittämisen sijaan...."

Vatsani pyörähti inhottavasti sisälläni. Korvissani soi. En osannut reagoida, auoin vain epätoivoisesti suutani, vaikken saanut mitään ulos kuristuvasta kurkustani.

"11. Huhtikuuta... sillon mä teen sen..."

Järkytys tai epätoivo olivat liian lieviä kuvailemaan sisälläni myllääviä tunteita, kun takerruin tiukasti Taehyungin käsivarteen kuin kuolemanhädässä. Huhtikuuta... nyt on huhtikuu... yhdestoista.... se on jo ensiviikolla?

"M-mä... Taehyung", yritin mumista tuolle vastaan. Anella tuota henkeni edestä. Lupautua tuon siiviksi. Vannoutua auttamaan tuota.

Mutta suustani ei tullut ulos muuta. Tulen lailla polttelevat tunteeni olivat sillä hetkellä niin suuria, etteivät ne mitenkään mahtuneet niin pienestä suusta.

Siitä eteenpäin kaikki onkin vain hataran muistikuvan varassa. Muistan harmaan verhon läpi etäisesti sen, että pääsimme lopulta Taehyungin kodin pihaan. Halasimme tiukasti, mutta silloin kuoreeni tuli ensimmäistä kertaa särö. Epätoivoiset käteni eivät hellittäneetkään otettaan nuoremman ympäriltä, vaan takertuivat tuohon entistä tiukemmin. Hetken päästä huomaan murtuneeni itkemään tuon takin kaulusta vasten.

Jotenkin tilanteesta ylättynyt Taehyung oli saanut meidät viereisen puiston penkille, sillä seuraava muistikuvani on, kun olen soittamassa isälleni. Pyydän tuota hakemaan minut Taehyungin luota, selityksenä oikean tilanteen sijaan jaksamattomuus kävellä takaisin asunnolleni.

Automatka

Itkun sumentama näkökenttä, aivan kuin se ei olisi tarpeeksi epäselvä jo valmiiksi

Isä ei ehtinyt viedä minua avun ulottuville, mutta pudotti minut entisen äitipuoleni luokse.

Sohva

Mehu

"Kyllä mun on pakko soittaa ambulanssi"

"Oletko ottanut mitään huumaavia tai päihdyttäviä aineita?"

"Pian ollaan perillä"

"Jeon jungkook"

"Jeon Jungkook"

"Jeon"

"Jungkook Jeon"

Hoitajalta lääkärille, akuuttitiimiltä psykiatrille...

Huoneesta toiseen, käytävästä samanlaiseen...

Tunnit kuluivat, mutta kyyneleet eivät tuntuneet ikinä loppuvan. Silmät olivat jo puoliksi kiinni, keho tärisi.

Se päivä ei olekaan ensiviikolla

Se on alle viiden päivän päästä