Täydellinen kaksikko

Ensimmäinen luku: Huomenta

Alicia Brown ja Ellen Walker ovat olleet parhaita ystäviä 2-luokalta asti. He ovat nyt lukion toisella ja 17-vuotiaita. He ovat olleet toistensa tukena miltei aina ja he luottavat täysin toisiinsa. He ovat nähneet toistensa hyvät ja huonot puolet ja silti rakastaneet toisiaan. Täysin platonisesti. Ellen välillä kyseenalaisti oliko heidän ystävyytensä pelkkää platonista ystävyyttä, mutta sitten nopeasti sulki ajatuksensa pois.

Alicia Brown on täydellisyyden ruumiillistuma. Pikemminkin yhteiskunnan kauneusihanteiden täydellisyyden ruumiillistuma. Hänellä on vaaleat pitkät hiukset, siniset silmät, hän on luonnostaan kaunis ja laiha. Hän meikkaa paljon, vaaleat glitteriset luomivärit ja pinkki huulikiilto ovat hänen päivittäinen vitamiininsa. Hän on täydellinen bimbo. Hän on syntynyt korkealuokkaiseen perheeseen ja saanut kaiken vain pyytämällä.

Ellen Walker on vastakohta. Ellenillä on lyhyet ruskeat hiukset, olkapäille ylettyvät. Hänellä on vihreät silmät, pisamia poskilla, paljon meikkiä. Hän käyttää runsaasti eyelineria ja tummia huulipunan sävyjä. Hän ei ole luonnostaan laiha, mutta on saavuttanut laihuutensa huonoilla tavoilla. Hän on syntynyt keskiluokkaiseen perheeseen ja hänen on täytynyt tehdä töitä saadakseen haluamansa. Esimerkiksi puhelimensa tai uusia vaatteita. Hän ei syntynyt kultalusikka perseessä, niin kuin hän itsekseen mietti kaksikon riitojen aikana.

He ovat kumpikin erilaisia, mutta se tekeekin heistä täydellisen kaksikon.

________________________________

Alicia heräsi herätyksensä soittoon. Kello oli 7.10 ja hän sammutti hälyttävän äänen. Hän nousi istumaan ja haukotteli.
"Mitäköhän puen tänään?", hän mietiskeli ja katsoi vaatehuonettaan. Hänen huoneensa oli avara, valkoisen ja pinkin sävyinen. Sängyn vastapäätä huoneessa oli vaatehuone. Se oli täynnä vaatteita ja kenkiä. Hän äitinsä opettamana hän rakasti muotia ja kaikkea feminiinistä.

Toisella puolella kaupunkia Ellen heräili pikkuveljensä huutoon. Pikkuveli Arthur on 5-vuotias eikä ollut pahoillansa herättäessään koko perheen aamu seitsemältä huutamisellaan.
"Voi vittu", kuului äidin valitus seinän vieressä olevasta huoneesta.
Ellen huokaisi, kurotti ottamaan puhelimensa ja sammuttamaan tulevan herätyksensä.
"Aamu alko tälleen. Tästä taas se alkaa", Ellen sanoi ja nousi sängystä.

Alicia oli pukenut päälleen valkoisen hameen, joka oli melkein polviin asti ja pinkin ohuen tank topin. Hänellä oli vaaleansininen farkkutakki meikkipöytänsä tuolilla odottamassa, mutta ei hän laittaisi sitä päälleen, vaan kantaisi mukana. Alicia meni meikkipöydän ääreen istumaan ja alkoi meikkaamaan. "Okei, ensiksi naamaan rasvaa ja hmm...Cindy ootko nähnyt mun meikkivoidetta?!" hän huusi 14-vuotiaalle pikkusiskolleen. Cindy oli aika paljon Alician näköinen, mutta ei pukeutunut hänen laillaan. Hän tykkäsi goottityylistä ja rock-musiikista, ja hänen meikkivoiteensa oli vampyyrin valkoinen.

Cindy astui Alician huoneeseen turhautuneena ja kysyi ärsyyntyneesti:
"Näytänkö mä susta siltä et pöllisin sun meikkivoitees? Herätys bimbo."
Alicia katsoi Cindya hivenen loukkaantuneena mutta vastasi: "Bimbot ovat voimakkaita itsenäisiä kauniita naisia, jotka eivät tuomitse toisia naisia ulkonäöstään tai mistään muusta. Joten kiitos!"
Cindy mulkkasi viimeisen kerran ja lähti.
Alicia hymyili ja jatkoi meikkivoiteen etsimistä pöydän laatikoista.

Ellen puki päälleen verkkosukkahousut, mustan hameen, mustan topin ja mustan nahkatakin. Hän suihkutti hiuksiinsa kuivashampoota, harjasi ne ja meni istumaan työpöytänsä ääreen. Pöytä oli sotkuinen, täynnä koulukirjoja, pyykistä tulleita vaatteita matkallaan kaappiin ja meikkipussi. Hän otti sieltä kulmakynän, eyelinerin ja ripsarin esiin ja alkoi meikkaamaan. "Okei, sä pystyt tähän", hän sanoi peilikuvalleen toiselle puolelle huonetta ja nousi ylös. Hän otti vilkaisun Keira Knightley-julisteeseensa, hymyili ja lähti huoneesta musta koulureppu olallaan.

"Huomenta", isä sanoi keittiöstä.
"Huomenta", Ellen vastasi ja otti hedelmäkorista omenan. Isä, äiti ja pikkuveli Arthur istuivat ruokapöydässä. Äiti ei kiinnittänyt huomiota Ellenin olemassaoloon eilen eikä tänäänkään. Ei ollut itse asiassa kunnolla pariin vuoteen. Hän ei tuntunut pitävän Ellenistä, vaikka hän olikin hänen lapsensa. Äiti ei kysellyt koskaan Ellenin kuulumisia ja tuntui vain välittävän omista tekemisistään ja Arthurista. Äiti katsoi puhelintaan. Arthur hymyili Ellenille ja sanoi:
"Mä saan ehkä aloittaa jalkapallon ens viikolla! Jimi T:kin pelaa jalkapalloa!" Ellen hymyili Arthurille vastaukseksi.
"Katsotaan nyt vielä sitä, se maksaa aika paljon ja siinä pitää paljon kuljettaa", isä sanoi ja hörppi aamukahviaan lukiessaan samalla sanomalehteä. "Mihin aikaan lähdet?", isä kysyi Elleniltä. "Ihan kohta", Ellen vastasi.
"Okei, milloin tulet kotiin?", isä kysyi ja piti yhä katseensa sanomalehdessä.
"En tiiä vielä, oon varmaan Alician kanssa", Ellen vastasi.
"Aah se Alicia on kyllä kiva tyttö! Se on kovin kaunis ja noh...kunnollinen. Ei pukeudu kuin halpa huora", äiti sanoi yhtäkkiä ja loi halveksivan katseen Elleniin.
Ellen loi tekohymyn, jossa huulet olivat vaaka-asennossa eikä edes oikeasti näyttänyt hymyltä. "Mä meen nyt", Ellen sanoi ja isä ja Arthur moikkasivat hänelle.
"Hän on sinun tyttäresi!", Ellen kuuli isän huutavan hiljaa äidille, mutta ei kuullut keskustelun jatkoa, sillä oli jo ulos ovesta matkallaan bussipysäkille.

Alician meikattua hän otti vaalean kangaskassinsa, meni alakertaan keittiöön ja sanoi hyvät huomenet vanhemmilleen. Alician vanhemmat olivat täydellisiä. Tai no, täydellisiä Ellenin silmissä ainakin. Alician äiti oli toimistosihteeri ja isä rakennusinsinööri. Isällä oli iso firma ja he olivat varakkaita. He olivat aina tärkeilleet opiskelun merkityksestä, sillä se olisi tie onneen. He halusivat tehdä Aliciasta menestyksekkään bisnesnaisen.

Hänen vanhempansa istuivat isossa valkoisessa ruokapöydässä. Cindy oli omassa huoneessaan.
"Monelta koulu alkaa?", äiti kysyi ja hörppi espressoa. "Kahdeksalta", Alicia vastasi ja otti kaapista kupin espressoon.
"Onko uusi skootterisi toiminut hyvin?", isä sanoi ja hörppi myös espressoaan.
"On, kiitos isä todella! Se on siistein skootteri, jonka olen koskaan nähnyt!", Alicia kiitti isäänsä täysin uudesta pinkistä skootteristaan.
"No hyviin asioihin kannattaakin pistää rahaa", isä sanoi tyytyväisenä. "Niin", Alicia sanoi ja joi nopeasti espressonsa. "Ellen tulee tänään meille", Alicia jatkoi.
"Okei, pyydä sitten Marieta laittamaan teille välipalaa! Sen Elleninkin täytyy syödä, en ole varma ruokkivatko hänen vanhempansa häntä yhtään!", äiti sanoi.

Marie oli heidän henkilökohtainen kokkinsa. Alician vanhemmat eivät pitäneet Ellenin vanhemmista. Se saattoi johtua heidän palkkatasostaan tai äidin välinpitämättömästä luonteesta. Ellenin äiti oli töissä apteekissa ja isä toimi pankissa.
"Kyllä he ruokkivat", Alicia sanoi, laittoi tyhjän espressokupin tiskikoneeseen, moikkasi vanhempiaan ja lähti kouluun.