Nightmare (Larry & Zayn) in finnish

Part 6

Harry

Aamulla herättyäni vilkaisin kelloa. Se oli lähemmäs 11, oli siis aikakin herätä. Kiedoin kädet Louisin ympärille ja painoin suudelman hänen huulilleen. Ajatuksena oli herättää hänet. Hetken päästä hän avasi silmänsä ja hymyili suloisesti.

"Hyvää huomenta rakas" Toivotin.

"Hyvää huomenta" Louis toivotti takaisin.

"Saitko hyvin nukuttua?" Kysyin.

"Sain, sinun vieressä kuka tahansa saa" Louis sanoi.

"Niinkö" Virnistin ja muiskautin suukon hänen poskelleen.

"Olen onnekas, koska olenhan ainoa joka saa nukkua vieressäsi" Louis sanoi tyytyväisen näköisenä.

"APUAA!!!!"

"Kuulitko tuon?!" Kysyin Louisilta ja pomppasin ylös sängystä.

"Alicia!!" Louis huusi. Vedimme nopeasti housut jalkaan ja syöksyimme ulos huoneesta. Ulko-ovi oli rakosallaan ja syöksyimme ulos niin nopeasti kun vain pääsimme.

Alicia seisoi autoni vieressä ja näytti järkyttyneeltä.

"Alicia? Mikä hätänä?" Kysyin ja juoksin hänen luokseen Louis perässäni.

"Harry, autosi" Louis sanoi vakavasti.

"Renkaat ovat puhkaistu" Louis lisäsi. Käänsin katseeni renkaisiin. Ne tosiaan olivat puhkaistut.

"Eikä siinä vielä kaikki" Alicia sanoi. Katsoin häntä. Mitä hän tuolla tarkoitti? Kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan.

"Katsokaa mitä tuohon nokkapeltiin on kirjoitettu" Alicia sanoi hiljaa.

"Haluan vain sinut" Luin tekstin ääneen.

"Mitä helvettiä?" Louis kivahti.

"Harry, mua pelottaa" Alicia sanoi itkuisena. Kiedoin kädet hänen ympärilleen ja puristin tiukasti.

"Mitä tää ikinä onkaan, me lähdemme täältä nyt aika helvetin äkkiä" Louis sanoi ja juoksi sisälle. Samaan aikaan Zayn, Niall ja Liam juoksivat ulos hämmentyneiden näköisinä. Louis selitti heille tilanteen. Zayn juoksi ensimmäisenä luoksemme ja kaappasi Alician itselleen.

"Oothan kunnossa?" Zayn kysyi ja piti Aliciasta tiukasti kiinni.

"En tiedä" Alicia sanoi. Sitten Zayn kuljetti Aliciaa sisälle päin. Seisoin yksin autoni edessä ja katsoin tekstiä. Mitä hemmettiä täällä tapahtuu? Joku haluaa selvästi jotain pahaa meille, tai minulle. Mutta kuka? Ja miksi?

"Harry, tule sisälle" Kuulin Louisin äänen. Hän otti kädestäni kiinni ja veti minut liikkeelle.

"En ymmärrä tätä" Sanoin.

"Niin, ei kukaan muukaan" Louis sanoi.

"Mutta tänne emme voi jäädä" Hän lisäsi.

"Ei tietenkään" Sanoin ja astuin sisälle.

Alicia

"Älä itke enää" Zayn yritti lohduttaa.

"Kyllä kaikki järjestyy, lähdemme pois" Hän jatkoi.

"Entä jos emme pääse pois?" Kysyin.

"Se ei ole vaihtoehto, mehän lähdemme jos haluamme" Zayn sanoi. Hän piti tiukasti kiinni minusta. Makasimme lähekkäin sängyn päällä ja odotimme milloin muut tulisivat kertomaan seuraavasta suunnitelmasta.

"Kiitos Zayn, kiitos kun olet siinä" Sanoin ja painoin pääni hänen rintakehälleen.

"Totta kai " Zayn sanoi ja suukotti otsaani. Nostin päätäni ylös ja katsoin Zayniä silmiin.

"Ei mikään romanttisin tilanne sanoa tätä, mutta pidän sinusta todella" Sanoin.

"Minäkin sinusta, paljon" Zayn sanoi. Hän laski päätään alemmas ja ei hetkeäkään kun huulemme kohtasivat toisensa. Suudelma oli taivaallinen. Zayn tiesi kyllä mitä tehdä. Sitten koputus kävi ovella.

"Hei tuletteko olohuoneeseen?" Liam kysyi.

"Joo" Mutisimme ja nousimme sitten sängyltä.

Louis

"Mutta miten pääsemme autolla pois, kun renkaat on rikki?" Niall kysyi.

"Siinäpä meille arvoitus" Sanoin.

"Tiedän!" Harry hihkaisi vierestäni.

"Kerro heti" Sanoin.

"Isä pitää vararenkaita metsässä olevassa vajassa, minähän voisin hakea ne" Harry sanoi.

"Keskellä metsää?" Zayn kysyi.

"No ei ihan keskellä. Siinä on polku, mikä johdattaa suoraan sinne" Harry kertoi.

"Et muuten varmasti mene yksin" Sanoin.

"Menen tietysti, en saata teitä vaaraan" Harry sanoi ja nousi sohvalta.

"Lähden nyt ennenkö tulee pimeää" Hän sanoi.

"Tulen mukaasi" Sanoin ja nousin reippaasti ylös.

"Louis" Harry sanoi estelevästi.

"Tulen ja ei vasta väitteitä" Sanoin.

"Ja sitä paitsi, miten saat neljä rengasta yksin?" Viisastelin.

"No hyvä on, tule sitten" Harry sanoi.

"Tulemme takaisin ennen pimeää" Sanoin.

"Olkaa varovaisia" Alicia sanoi. Nyökkäsin ja lähdin Harryn perään.

Otimme taskulamput ja lapion kaiken varalta mukaan ja lähdimme matkaan. Harry käveli edelläni. Onneksi oli vielä yli tunti pimentymiseen. Ehdimme hyvin takaisin ennen auringonlaskua. Siitä tulikin mieleen yksi juttu...

"Harry, miksi hemmetissä emme soita apua?" Kysyin. Harry pysähty ja kääntyi katsomaan minua.

"Tiedätkö, jos täällä olisi kenttää olisin tehnyt sen jo ajat sitten" Harry sanoi.

"Eikö täällä ole kenttää?" Kysyin.

"Ei, kas kun et ole huomannut" Harry naurahti.

"No niin, jatketaan matkaa" Sanoin.

"Anna käsi" Harry pyysi ja risti sormensa omieni kanssa.

Olimme jatkaneet jo jonkin aikaa matkaa ja ihmettelin kuinka pitkä matka tästä vielä oli.

"Koska se tulee?" Kysyin.

"Ei ihan vielä" Harry sanoi.

"No saanko sitten edes yhden pusun, että jaksan" Sanoin.

"Itsehän änkesit mukaan" Harry sanoi ja suuteli huuliani.

"Tiedän, mutta olisi kiva perillekin päästä" Sanoin.

"Hei, kuulitko tuon?" Harry kysyi yhtäkkiä.

"Minkä?" Ihmettelin.

"Tuon kahinan" Hän sanoi.

"Ihan kuin..."

//Iiiks :D mitähän tässä seuraavaks tapahtuu? Jatkuu ens tiistaina :)