Their background stories [LOPETETTU KESKEN]

NamJoon & Yoongi #2

NamJoonin nk
Makasin sängylläni ja katsoin kännykältäni Jinin kuvaa. Käännyin kyljelleni ja jatkoin kuvan tuijottamista. Huoneeni oveen koputettiin, jolloin sammutin puhelimeni. "Sisään!" Huusin ja nousin istumaan. Huoneen ovi avautui ja äitini tuli huoneeseen. "Mitä nyt?" Kysyin. "Sul tuli vieras." Äitini sanoi ja avasi huoneeni ovea enemmän, jolloin sen takaa paljastui Jin. "Mä jätän teidät kahden." Äitini sanoi ja lähti. Jin tuli peremmälle huoneeseen ja sulki oven. Nousin pois sängystäni kävelin vanhemman pojan luokse ja laitoin käteni hänen lantiolle, vetäen hänet lähemmäs itseäni. "Kui et soittanu? Olisin voinu tulla vastaan." Sanoin. "Halusin yllättää sut." Jin sanoi hiljaa. Hän piti katseensa alhaalla. Otin käteni pois hänen lantiolta, laitoin ne hänen poskille ja nostin hänen katseen minuun päin, jolloin huomasin kyyneleet hänen silmissä. "Heiheihei mikä on? Kui sä itket?" Kysyin huolestuneena. "M-Mä...ta-ai sii....-." "Ihan rauhassa, kerro sitku haluut. Sanoin ja talutin hänet sänkyyni istumaan. "Meen hakee sul jotain juotavaa, nii lepää täs, okei?" Kysyin ja Jin nyökkäsi. Lähdin huoneestani ja menin alakertaan. (En muista oliks NamJoonin kämpäs yläkertaa ees, mut no nyt on). Olin kävelemässä keittiöön, mutta sitten ovikello soi. Kävelin ulko-ovelle ja avasin sen. Oven takana seisoi aika lyhyt nainen, lyhyillä hiuksilla ja hän ei näyttänyt iloiselta. "Kuinka voin auttaa, neiti?" Kysyin kumartaen samalla. "Missä Seokjin on?" Nainen kysyi tylyllä äänen sävyllä. "Kuka?" Kysyin ihmeissäni esittäen tyhmää. "Kim Seokjin? Käy samaa koulua kuin sinä." "En tunne." "Älä valehtele. Hän on täällä." "Rouva, olen aika varma ettei poikanne ole täällä." "Anna minun sitten tulla sisälle tutkimaan." "Valitettavasti en voi." "Miksi? Piilotteletko jotain?" "En." "No päästä minut sitten si-." Naisen keskeytti hauras ääni. "Ä-Äiti lopeta." Ääni sanoi. "Siinä sä kakara oot. Kengät jalkaan, sul on paljon tekemist kotona." "Jo-oo. Hei-ippa NamJoon. N-Nähään koul-lus." Jin sanoi surullisesti, laittoi kenkänsä jalkaan ja lähti äitinsä kanssa. Suljin oven ja kävelin keittiöön. Avasin jääkaapin ja otin sieltä vesipullon, jonka jälkeen suljin jääkaapin oven. Avasin vesipullon korkin ja hörppäsin siitä. "Minne sun kaveri lähti?" Äitini kysyi. "Kotiin." Vastasin ja menin istumaan keittiönpöydän ääreen. "Äiti." Sanoin ja äitini hymähti vastaukseksi. "Mist tietää et jotakuta pahoinpidellään koton? Henkisesti tai fyysisesti, tai molempii?" Kysyin. "Liittyyks tää asia Jiniin?" "Joo. Tai siis se itki ku se tuli tänne, se puhu tosi hiljaa ku sen äiti tuli hakemaan sen ja se viil-. Tai siis se......näytti pelokkaalt." "No onko hänen kehossa mustelmia?" "En tiiä. Mut mikä ois merkki henkisestä pahoinpitelystä? Miten sellasen tunnistaa?" "No esim siit et on tosi huono omatunto." Äitini vastasi. Nyökkäsin. "No mä meen jo nukkuu." Sanoin. Nousin ylös tuolilta, annoin pusun äitini poskelle. "Öitä rakas." Hän sanoi. Lähdin huoneeseeni. Suljin huoneeni oven, sammutin valot, kävelin sänkyni luokse, laitoin vesipullon kiinni ja yöpöydälleni, jonka jälkeen menin peiton alle ja suljin silmäni.

Yoongin nk
Makasin Takeshin sängyllä ja kuvasin kun hän otti minulta suihin, josta hän ei kylläkään tiennyt. Kun olin lähellä, lopetin kuvaamisen. Otin pojan hiuksista kiinni. "Mmh...fuck oon lähellä." Sanoin, ennekuin laukesin hänen suuhun. Hän nosti päänsä ylös ja nieli kaiken. Vedin bokserini ylös ja housuni. Nousin pois sängyltä ja aloin etsimään paitaani. Samalla kun etsin paitaani, löysin avonaisen vihkon jossa luki jotain painosta ja kaloreista. Otin vihkon käteeni. "56kg? Mitä se tarkottaa? Miks kirjotat sun painoo ylös?" Kysyin ja käännyin Takeshiin. Poika ei vastannut minulle. Käänsin sivua. "54kg, 53kg, 51kg, 49kg, 47,8kg, 46,5kg." Sanoin aina kun käänsin sivua. Takeshi katsoi lakanoihin. "Alkaa sit helvetti selittää mikä tää juttu on?" Kysyin, mutta en saanut vastausta. "Hyvä on." Sanoin ja revin vihkosta sivun irti. "Älä tee noin!" "No kerro miks sä kirjotat sun painoa ylös!" "K-Koska m-mä...-." Revin kaksi sivua irti. "Lopeta!" "Kerro!" "M-Mä lai-ihdutan! Siks!" "Miks sä laihdutat?" Kysyin ja tiputin vihkon lattialle, pitäen kolme sivua jotka revin irti niin käsissäni. "Mik-ks kysyt?" Hän kysyi. Tein pienen repeymän sivuihin. "Vastaa mulle!" Huusin. Takeshi ei vastannut, joten repäisin lisää. "Lopeta toi! Älä riko niitä!" Hän huusi. "Parasta sit varmaan vastata mul, vai?" "H-Haluun laihd-duttaa! Ko-oska oon läski!" Hän huusi. Katsoin poikaa ilmeettömästi ja revin sivut kahtia. Laitoin ne päällekkäin ja revin viellä uudestaan, jonka jälkeen tiputin ne lattialle. "M-Miks? No-oi oli tä-ärkeitä!" Takeshi huusi. "No eipä oo enää. Tuskin sä näit tarviit vai?" Kysyin ja nostin vihkon taas lattialta. Kaivoin sytkärin taskustani ja laitoin sen vihkon alapuolelle. "Älä sytytä sitä! Sil vihkol on tunnearvoo! Sain sen mun mummilt enneku se kuoli! Kiltti älä polta sitä!" "Voi ei, käy sääliks. Mut jos täl on tunnearvoo, nii miks sä et kirjota sinne jotain mukavaa? Miks kaikki kalorit ja painot?" "Ei mul oo muuta vihkoa mihin kirjottaa!" "Ai ai. Miks sä huudat? Mä puhun normaalisti. Haluuks sä et tää palaa?" "Ei! An-nteeks et h-huusin." "Sitä vähän minäkin." Sanoin. Laitoin sytkärini takaisin taskuuni, samalla kun liikahdin niin vihkon välistä tippui partaterä. Nostin terän lattialta ja katsoin siinä olevaa kuivunutta verta. "Ehk tää vihko ei ookkaa säilytyksen arvonen, vai?" Kysyin ja kaivoin sytkärini taskusta. "Yoongi älä polta sitä!" Takeshi huusi, mutta en kuunnellut. Sytytin vihkon tuleen sytkärilläni ja pidin sitä kädessäni. Takeshi nousi pois sängyltä, käveli luokseni ja löi vihkon pois kädestäni, ja alkoi sammuttamaan sitä. Laitoin sytkärin taskuuni ja katsoin terää kädessäni. Otin poikaystäväni käsivarresta kiinni kovaa ja kiskoin hänet ylös lattialta. "Anna sen vihkon jo olla! Ja nosta hihas ylös!" Huusin. Takeshi riuhtaisi itsensä irti otteestani, otti palavan vihkon käteensä ja juoksi vessaan. Kävelin hänen perässä. Hän laittoi vihkon lavuaariin ja avasi hanan. Pyöräytin silmiäni, otin hänen hiuksista kiinni ja raahasin ulos vessasta. Heitin hänet huoneen lattialle. "Ota sun paita pois." Komensisn ja hän totteli. Otin hänen ranteista kiinni ja katsoin arpia hänen käsissä. Päästin irti niistä ja heitin sitten terän lattialle.

Aamulla
NamJoonin nk
Kävelin Jinin kotiovelle ja koputin. Oven avasi vihaisen näköinen mieshenkilö. "Onks Jin hereil?" Kysyin. "Jin tääl on joku poika!" Mies karjaisi pojalleen. Hetken päästä Jin käveli ovelle. "M-Mennään jo." Jin sanoi ja käveli ulos. Mies paiskasi oven kiinni ja me lähdimme kävelemään koululle.

Time skip
Kävelimme porukkani luokse ja huomasin samalla että Yoongin seurassa oli joku poika. Poika oli tosi laiha ja hänellä oli huuli auki, hän myös näytti siltä että olisi juuri itkenyt. "Mikä teil kesti?" Hoseok kysyi. "Sori. Nukuin pommiin ja Jin joutu tulla repii mut ylös." Vastasin. "Kiva." Jungkook sanoi. "Kuka toi on?" Kysyin ja osoitin Yoongin sylissä istuvaa hoikkaa poikaa. "Mun poikaystävä, kui?" Yoongi vastasi. "Kysyin vaa. Miks sil on huuli auki?" "Kuuluuks se sulle?" "Ei kai.." "Nii, joten älä kysele." Yoongi sanoi tylysti. Hoseok katsoi Yoongin poikaystävää huolissaan, jolloin tiesin ettei kaikki ollut hyvin. "No onks sun poikaystäväl nimee?" Jungkook kysyi. "Takeshi." Yoongi vastasi. "Eiks se osaa ite puhuu vai?" Jungkook kysyi nauraen. "O-Osaa-an mä." Poika vastasi. "Wow. Se puhuu." Nuorempi sanoi. "M-Meen käy-ymää-än ve-essa-assa." Takeshi sanoi hiljaa. "Mäki tuu." Yoongi sanoi ja Takeshin ilme muuttui ahdistuneeksi.  "E-Ei su-un-." Takeshi oli sanomassa, mutta sai varoittavan katseen Yoongilta. "H-Hyvä-ä on." Hän sanoi ja he lähtivät. "Onks sil Takeshil kaikki hyvin? Se tärisi koko ajan." Jin sanoi. "Sil ja Yoongil oli riitaa." Hoseok vastasi. "Ja Yoongi löi sitä?" Kysyin. "En tiiä." Hoseok sanoi.

Yoongin nk
Takeshi tuli pois yhdestä vessan kopeista, mutta työnsin hänet takaisin sinne. "Mi-itä nyt-t?" Hän kysyi. "Mee polvilles." Sanoin. "E-En." "Anteeks? Sano viel kerran." "M-Mä..-." "Mä käskin sun toistaa ittes, joten toista." "S-Sano-oin e-en." "Noin, ei ollu vaikeeta vai?" Kysyin huvittuneena ja Takeshi pudisti päätänsä. "Nii. Mut miten vaa, mee polvilles." "Mä-ä s-sano-oin en." "Sinuna mä tottelisin tai sun vanhemmat saa jännän videon susta." Sanoin. Otin puhelimeni pois taskustani, avasin näppäinlukon, menin galleriaani ja käänsin sitten puhelimeninäytön poikaa päin. Laitoin videon päälle. "S-Sä kuv-vasit mei-itä? Mik-ks?!"  "Kuka sano et mä kuvasin meitä? Mä kuvasin sua. Eikä täst tunnista et mä oon täs ja on mul sust muitki kuvii ja videoit. Tuskin sun vanhemmat haluu nähä niit, vai?"  Kysyin. "E-Et sä läh-hettäis n-niitä." "Enkö? Haluuks sä oikeesti ottaa riskin? Sä tiiät et sut hakataan kotona jos sun vanhemmat saa tietää." "S-Sä hak-kkaat jo." "Sä et nyt ymmärrä. Mä teen sen sen takia et mä rakastan sua. Mut sun vanhemmat tekee sen koska ne vihaa sua." Kerroin. Lyhyempi poika valui ovea pitkin lattialle ja alkoi itkemään. "Totuus sattuu." Sanoin. "Unohda koko juttu, me nähää myöhemmin sun luona." Jatkoin. Tönäisin Takeshin  sivummalle ja avasin vessakopin oven, jonka jälkeen lähdin.

NamJoonin nk
Olin poikien pukuhuoneessa Jinin kanssa. "Joon mul alkaa enkun tunti." Jin sanoi hiukan huolestuneena. "No siis voit sä mennä tunnil ja kärsiikki, jos sä haluut." Sanoin ja esitin että lähden. "Älä lähe. Sun pitää auttaa mua tän kaa." Jin sanoi ja otti kädestäni kiinni. "Hyvä on, ku kerran noi nätisti pyydät. Jiten mitä sä haluut et mä teen?" Kysyin. "No....autat mua pääsee eroon täst." "Ja miten sä haluut et mä autan sua?" "Joonie älä kiusaa mua." Jin valitti. Naurahdin vähän. Nostin Jinin syliini  jolloin hän kietoi jalkansa vyötäröni ympärille ja kätensä kaulani ympärille. "Sul ei varmaan oo kortsuu mukana?" Jin kysyi ja pudistin päätäni. "No ei me sit voida." Jin sanoi. Laskin hänet alas sylistäni. "Mä hoidan tän ite...mee vaan tunnil." "Ei ei, ku kyl mä autan sua." "Sun ei tarvii. Pärjään yksinki, jot-." Keskeytin hänet suutelemalla häntä. "Mä autan sua." Sanoin.
________________________

Sanoja: 1534