V E N U S

1. Taas Tylypahkassa

Seison hyvän ystäväni Lily Evansin kanssa Tylypahkan pikajunan käytävällä. Joka puolella ynpärillämme ihmisiä kävelee ohi, aivailee vaunuosastojen ovia tai huutelee ystäviensä perään.
Yritän löytää loppuja kavereitani sekamelskasta, tuloksetta.

"Venus!", Lily huudahtaa. "Marlene vilkuttaa meille!"

Katson Lilyn osoittamaan suuntaan, ja huiskutan minäkin kättäni vaunuosaston ovesta kurkistavalle tytölle.
Lähden kävelemään hiukan hankalasti eteenpäin ihmisten seassa, raahaten samalla raskasta matka-arkkua ja pöllöni Brucen häkkiä toisessa kädessä.
Pöllö huhuilee kimakasti kun joku ensiluokkalainen törmää sen häkkiin.

Katson taakseni, ja näen Lilyn kävelevän perässäni.

Kun pääsemme siinä melskeessä kuuloetäisyydelle Marlenesta, tervehdin häntä ja otan muutaman juoksuaskeleen hänen luokseen.
Hän halaa minua heti lujasti. Lasken tavarat kädestäni ja vastaan halaukseen.
Sitten kuulen tömähdyksen kun Lilykin laskee matka-arkkunsa.
Marlenekin kai kuulee sen, sillä hän irrottaa ottensa minusta ja halaa seuraavaksi Lilyä.

Avaan sen vaunuoston oven, jonka edessä Marlene seisoi. Siellä istuu paitsi toinen ystäväni, -viidesluokkalainen rohkelikkotyttö hänkin- Mary MacDonald, myös neljä poikaa, jotka tunnen. Tottakai, kukapa nyt kelmejä ei tuntisi.
Tunnen käden olkapäälläni ja käännyn katsomaan. Se on Lily, joka katsoo nyt myös vaunuosatoon, nyrpistää nenäänsä ja voihkaisee:

"Minäkö istuisin kelmien kanssa?"
Silti hän nostaa matka-arkkunsa sisälle.

"Tottakai Lils", James Potter huudahtaa osaston perältä ja virnistää. Hän nousee ylös ja ottaa kiinni Lilyn arkusta ja heivaa sen matkatavaratelineelle.

Lily katsoo Jamesia, ja voisin vaikka vannoa, että kun heidän katseensa kohtaavat, Lily punastuu hieman.

"Lakkaa kutsumasta minua tuolla nimellä, minä olen sinulle Evans, en Lils tai edes Lily", Lily puuskahtaa painottaen jokaista sanaa.

Hänen vihreissä silmissään leimuaa tuli, mutta -olen ehkä ainoa joka näkee sen- syvällä sismmissään hän on huvittunut, tai jopa nauttii tilanteesta. Tiedän sen. Ei hän oikeasti ole vihannut kelmejä moneen vuoteen.

Nyökkään Lilylle kuin sanoen "Tule nyt!" ja vedän hänet puoliväkisin sisälle osastoon.
Menen vielä itse ulkopuolelle, otan arkkuni ja nostan sen kynnyksen yli.
Mary nousee, ottaa Brucen häkin ja nostaa sen ikkunan viereen.

Sen jälkeen hän kääntyy ja ottaa kiinni matka-arkkuni toiselta puolelta, ja nostamme sen yhdessä matkatavaratelineelle.

- ♡ -

Toisella puolella penkkejä istuvat kelmit ahtautuneena kaikki samalla puolelle (ahtautuneena, sillä Sirius makaa puolittain Remuksen sylissä ja valittaa tälle kovaan ääneen V.I.P:eistä)
Ja toisella puolella ikkunan vieressä Mary, joka silittelee hajamielisesti Brucea sen häkin raosta, seuraavana Marlene, sitten minä ja oven puolella Lily kädet puuskassa (tiedän kyllä, ettei hän oikeasti ole niin harmissaan siitä että James tuijottelee häntä tauotta haaveilevasti).

Puolimatkaan mennessä olemme jutelleet kaikesta, James on pyydellyt Lilyä melko epätoivoisesti kanssaan Tylyahoon ja kelmit ovat ostaneet varmasti ainakin puolet sen kärryä työntävän noidan karkkivalikoimista. Nyt Sirius yrittää maanitella Remusta maistamaan erästä erittäin ällöttävää suoraansanottuna rään väristä jokamaunraetta. Yritys epäonnistuu, sillä Remus lyö karkin Siriuksen kädestä ja se vierii meidän penkkiemme alle.

Sirius katsoo häntä liioitellun tekovihaisesti, jolloin molemmat purskahtavat nauruun.

Lopulta James ilmoittaa haluavansa pelata totuutta ja tehtävää katse yhä tiiviisti Lilyssä.
Lily puolestaan tuijottaa häntä takaisin, joskaan ei mielestäni yhtä murhaavasti kuin astuessamme osastoon.
James virnistää taas Lilylle, en ymmärrä miten hän tekee sellaisen ilmeen? Ehkä se on joku kelmien juttu...?

Nojaa, ensimmäisellä pelikierroksella ei tapahtunut mitään sen kiinnostavampaa, kuin että Remus pussasi Siriusta nopeasti poskelle (he räjähtivät taas nauruun).

Sitten, aloittaessamme toista kierrosta, vaunuosaston ovelta kuuluu koputus ja se vedetään auki.

Siellä seisoo kaksi tyttöä, toinen on vaalea ja pyöreäkasvoinen myös meidän vuosikurssillamme oleva noita, joka on erityisen taitava pimeyden voimilta suojautumisessa, haaveillee aurorin urasta ja on ihastunut Frank Longbottomiin - Alice Fortesque.
Hänen takanaan seisoo (uskomattoman kaunis) tumma tyttö, hän katsoo meitä ja hymyilee ihanaa leveää hymyää. Hän on kuudes (ja viimeinen) Rohkelikon viidesluokkalaisten tyttöjen makuusalin asukas - Dorcas Meadowes.

"Moi kaikki, mahtuuko tänne enää istumaan?", Dorcas kysyy hymyillen ja nostaa hänen ja Alicen matka-arkut sisälle vaunuosastoomme. Remus hätistää Siriuksen päältään ja auttaa Dorcasia nostamaan arkut matkatavaratelineelle (ne alkavat olla kummaltakin puolelta aika täynnä)

Alice heilauttaa sauvaansa kaksi kertaa ja mutisee hiljaa jotain. Maahan tipahtaa kaksi valkeaa tyynyä.

"Vau", Peter henkäisee.
"Ääh, eihän tuo nyt mitään", Alice sanoo, mutta näyttää jokseenkin tyytyväiseltä itseensä, kun hän ja Dorcas istuvat tyynyille lattialle.

"Me mennään totuutta ja tehtävää", Mary ilmoittaa tytöille ja katsoo sitten Siriusta ja kysyy: "Totuus vai tehtävä?"

"Totuus", Sirius vastaa itsevarmasti.

"Hmm, kuka on ihanin tyyppi tässä osastossa. Niinku silleen ihanin", Mary kysyy vino hymy kasvoillaan.

"Kuutamo", Sirius vasta välinpitämättömästi, kohauttaa olkiaan ja alkaa silittää Remuksen pörröisiä hiuksia.

James vislaa. "Tottakai, tottakai", hän naureskelee.

"Noo, Totuus vai tehtävä Lily?", Sirius kysyy.
(Lily on ilmeisesti päättänyt edes yrittää olla kelmien kaveri, sillä sallii Siriuksen käyttää etunimeään)
"hmp, tehtävä vaikka", Lily huokaa ja kohauttaa olkiaan.

James tuijottaa anovasti Siriusta ja kuiskaa jotain hänen korvaansa.
"Hmm...", Sirius mumisee epäselvästi
"Anturajalkaaa!", James lähestulkoon ulvoo.

Lily näyttää tajuaneen mistä on kyse, sillä hän katsoo Siriusta ja pudistaa päätään.

"Täten lahjoitan oikeuteni antaa tehtävän Lily Evansille Sarvihaaralle", Sirius kuuluttaa ja heittää highfiven Jamesille.
(Lily painaa kasvot käsiinsä)

"Lily, sinun tehtäväsi on *hän rummuttaa sormillaan penkin reunaa* suutele minua. Kunnolla", James täräyttää leveä virne kasvoillaan.

"Nytkö?"
"Tässä ja nyt"
"EI"

James nousee ylös ja kävelle Lilyn penkin eteen. Lily tekee hänelle tilaa viereensä.

"Minä voin tehdä sen", James ehdottaa ja vastausta odottamatta suutelee Lilyä suoraan huulille. Huomaan jotain, mitä en olisi uskonut tapahtuvan: Lily vastaa James suudelmaan. Kestää muutaman sekunnin, he irtautuvat toisistaan. Kelmit vislaavat ja me osoitamme heille suosiota taputtaen. Lily punastuu, James tekee niin teatraalisen kumarruksen kun istualtaan pystyy ja alkaa leikkiä Lilyn pitkillä punaisilla hiuksilla. Tyttö katsoo häntä ensin vihaisesti, mutta kun heidän katseensa kohtaavat, Lilynkin kasvoille leviää hymy, ja hän nojaa päänsä Jamesin olkapäähän.

- ♡ -

Olemme päässeet vaunukyydillä koululle ja istun tällä hetkellä suuressa salissa.
Lily ja James istuvat vierekkäin minua vastapäätä, Jamesin käsi on Lilyn olalla.
Remus, Sirius ja Peter istuvat samalla puolella heidän kanssaan.
Loput, eli Marlene, Mary, Dorcas ja Alice istuvat molemmilla puolillani.
Katsomme kaikki lajittelua ja vähän väliä uusien Rohkelikkojen kohdalla taputamme käsiämme ja vislaamme.

- ♡ -

Pitojen jälkeen raahaamme itsemme yläkertaan niitä lukuisia portaita pitkin.
Makuusalissa lysähdän suoraan pylvässänkyyni ja nukahdan siinä silmänräpäyksessä.

959 words // :3
--------------------------------------------------------------
Noni, tässä se nyt on, eka luku tätä ficciä. Oon tähän ihan semi tyytyväinen, mun tavote ois ollu eehkä vähän pidempi luku, mutta täähän onki vasta eka ;)

// eipä mulla muuta, nähään ens kerralla uusien sekoilujen parissa <3: mea