V E N U S

5. Joulu

tw: veri

- ♡︎ -

Joululomaa edeltävänä aamuna Lily ja James kävelevät vierekkäin Tylypahkan tiluksilla. Lilyn punaiset hiukset liehuvat kylmässä tuulessa.
"Kuule Lils", James aloittaa.
"Tiedän mitä aijot kysyä, ja vastaus on ei", Lily keskeyttää oitis. "En ole valmis siihen, että sinä huutelet jokaiselle vastaantulijalle että minä olen sinun tyttöystäväsi".
"Mitä jos en huutele?", James virnistää.
"Oletko varma että pystyt siihen?", Lily puuskahtaa epäilväisenä.
"Mitä vain sinun vuoksesi Lils", James sanoo hymyillen yhä levämmin.
"Jos minä sanon kyllä, sinä lupaat toistaiseksi olla kailottamatta sitä ympäriinsä?"
"Sovittu. Lils, haluatko sinä olla tyttöystäväni?", James kysyy hymyillen nyt leveämmin kuin ikinä.
"Haluan kai sitten, olen kai hullu, mutta haluan", Lily huokaisee ja suutelee Jamesia.

- ♡︎ -

Ensimmäiseksi tajuan hämärästi sängynverhojen avautuvan. Seuraavaksi kiljaisen sekä pelästyksestä että kivusta kun joku iskeytyy päälleni.
Yhtälkkiä olen täysin hereillä, avaan silmäni ja purskahdan saman tien nauruun nähdessäni Marlenen kasvot edessäni.
"Hyvää joulua!", Marlene huudahtaa.

Nousen istumaan ja hivuttaudun sänkyni päätyyn. Siellä, kuten aina, odottaa kasa lahjoja. Tartun päälimmäiseen pakettiin ja revin rusehtavan paperin suuren suklaasammakkolaatikon ympältä.
Saan sen lisäksi jokamaunrakeita, uuden rohkelikko-kaulahuivin, huispauskirjan, villapaidan, velhobändi Kohtalottarien paidan, lakritsitaikasauvoja ja valokuvan minusta ja Alicesta istumassa Alicen pihan omenapuussa.
Luulen hetken jo avanneeni kaikki paketit mutta huomaan sitten pienen rasian puoliksi sängyn alla. Avaan sen. Se on korurasia. Sisällä on hopeinen kaulakoru, josta roikkuu kymmenen pientä tähteä. Jokaisessa tähdessä lukee nimi. Yhdessä lukee oma nimeni; Venus. Muissa yhdeksässä Mary, Marlene, Dorcas, Alice, Lily, James, Sirius, Remus ja Peter.
Ripustan korun hymyillen kaulaani.
"Keneltä tämä koru on?", kysyn.
"En tiedä, mutta me kaikki saatin samanlaiset"

- ♡︎ -

Kelmit istuvat oleskeluhuoneen nojatuoleissa takan edessä jutellen vilkkaasti jostakin. Remus nostaa kätensä Siriuksen olkapäältä ja vilkuttaa meille. Kävelemme heidän luokseen, ja huomaan että heidän kaikkien kaulassa kimmeltää samanlainen koru kymmenellä tähdellä.
"Voikohan nämä tähdet irrota jos... jos jotain tapahtuu", Sirius miettii ääneen.

"Mennään syömään minä kuolen nälkään", Peter valittaa luultavasti vain katkaistakseen Siriuksen sanoja seuranneen hiljaisuuden ja nousee tuolistaan.

Lopulta kiipeämme nauraen ja jutellen ulos muotokuva-aukosta, sillä ystävän menettäminen ei ole sellainen aihe jota kukaan meistä haluaisi ajatella jouluna.
Kävelessämme eteishallissa professori McGarmiwa tulee meitä vastaan.
"Hyvää joulua professori", Sirius huudahtaa tekopirteällä äänellä kelmivirnistyksen kera ja saa muut purskahtamaan nauruun.
"Hyvää joulua Black", McGarmiwa sanoo lähes ilmeettömästi.

"Hänellä kyllä pitää hyvin pokka", James tuumaa kun astumme suureen saliin.

"Kuulkaa kelmit, milloin me tehdään se?", Sirius puolestaan kysyy madaltaen ääntään.
"Tehdä mikä", Lily voihkaisee Siriuksen mielestä selvästi liian kovaan ääneen sillä hän katsoo Lilyä terävästi ja mutisee tämän pilaavan yllätyksen.
"Lils, ei se edes ole mitään kamalaa, siitä tulee hienoa", James tyynnyttelee ja pussaa Lilyä nopeasti poskelle.
viereisessä korpinkynnen pöydässä alkaa oitis vilkas kuiskutus ja Lilyn sekä Jamesin osoittelu.
"Idiootti...", Lily mutisee ahdistuneena.
"Nyt nuo kaikki tietää ja varmaan muistakin pöydistä joku näki tuon ja sinä lupasit että et.."

"Lily, minä en jaksa kuunnella riitelyä jouluaattona", Remus toteaa ykskantaan.

Lily saa muuta ajateltavaa viimeistään silloin kun kelmit kaivavat sauvat taskuistaan ja tähtäävät nillä pieneen kultaiseen pussukkaan joka leijuu ilmassa salin keskivaiheilla.
"Yksi... kaksi... kolme!", Sirius sihahtaa, ja silloin pussi räjähtää.
Jokapuolelle lentää pieniä kultaisia, punaisia ja tummanvihreitä konfettija.
Jotkut kiljuvat innostuksesta, useat vain tuijottavat konfettisadetta vaikuttuneena.
Ihmiset yrittävät napata konfetteja ilmasta kiinni. Nauru raikuu ympäri suurta salia.
Dumbledore nyppäisee kultaisen konfetin hatustaan ja iskee hymyillen silmää kelmeille.
Vain McGarmiwa ei näytä erityisen iloiselta mutistessaan jotain rehtorille ja nyökätessään meihin päin. Dumbledore huitaisee vain kädellään ilmaa ja jatkaa syömistä.

- ♡︎ -

Kävellessämme iltapäivällä ulos lumiselle pihamaalle James joka pitää osittain vastentahtoisen Lilyn kädestä kiinni kerää katseita. Ihmiset osoittelevat Lilyä ja Jamesia ja kuiskivat vilkkaasti keskenään.
Lopulta Lily nykäisee kätensä irti Jamesin otteesta niin, että pojan käteen jää vain tummanpunainen lapanen.
"Älä viit...", Lily aloittaa mutta ei ehdi lauseen loppuun, kun hänelle tulee jo kiire läimäistä Jamesiä käsivarrelle, sillä poika heitti juuri Lilyn lapasen Siriukselle joka yrittää heittää sen Peterille. Sirius arvioi kuitenkin tarvitsemansa voiman väärin, sillä lapanen lentää lopulta luihuisen huispausjoukkueen etsijän luokse. Hän nappaa sen ilmasta helposti kuin siepin ja katselee sitten hölmistyneenä ympärilleen yrittäen etsiä lapasen omistajaa.
"Hei, se on minun!", Lily huikkaa luihuisjengiin päin ja katsoo heitä anovasti.
"Ahaa, kuraverisen hanska", joku luihuisista huutaa.
Nyt hän on mennyt liian pitkälle. James, Sirius ja Marlene vetävät oitis vaistomaisesti sauvansa esiin ja tähtäävät jokainen tämän tytön rintaan. Kun hän vetää hupun päästään tajuan kuka se on. Tunnistan Bellatrix Lestrangen raskaat silmäluomet ja paksun, kiharaisen ruskean tukan.
Remus vetää Lilyn hihasta taaemmas huomatessaan kaikkien luihuisten kohottaneen sauvansa meitä kohti. Puristan sauvaani kaavun sisällä, mutta lopulta itsehillintäni pettää ja vedän sen esille.
Lopulta kukaan ei jaksa enää seistä siinä paikallaan. Kelmit iskevät kaikki samanaikaisesti, kuka milläkin kirouksella tai herjalla.
"Tainnutu!" James makaa liikkumattomana maassa. "James!", Lily kiljaisee ja syöksyy tämän eteen maahan. Luihuiset ulvovat naurusta. Remus toimii sekuntin murto-osassa.
"Herpaannu", hän kuiskaa ja James kavahtaa istumaan. Sirius yrittää tainnuttaa Bellatrixin, mutta tähtää auttamatta vihasta tärisevänä liian ylös samalla kun James nousee maasta Lilyn ihmiskilveksi.
"Vai suojelee Potter kuraveristä", Bellatrix ilkkuu. Samaan aikaan lentelee loitsuja ties minne. Dorcas ja Alice kaatuvat molemmat verta valuvina maahan. Tilanne on kerännyt jo runsaasti pelästyneitä katselijoita.
Joku tainnuttaa Jamesin, jolloin Lily jää ilman suojaa. Sirius syöksyy Lilyn luokse, mutta liian myöhään. Lilykään ei ehtinyt edes nostaa sauvaansa kun lähemmäs kymmenen taikaa lentää suoraan häntä päin. Ainakin kolme, neljä aseistariisuntataikaa saa hänet lentämään ilmaan ja paiskautumaan täysillä maahan. Yksi Lilyyn tähdätyistä taioista osuu ohi ja Marlene lysähtää liikkumattomana maahan. Minun, Remuksen, Siriuksen, Peterin ja Maryn onnistuu tainnuttaa muutama luihuinen, mutta heillä on auttamatta ylivoima. Katsojista juoksee niin luihuisia tappelemaan, kuin rohkelikkoja, puuskupuheja ja korpinkynsiäkin rohkelikkoja puolustamaan.
Juoksen epätoivoisena Lilyn luokse ja huudan jotakuta hakemaan apua, sillä hän valuu runsaasti verta ja on yhä tajuton.
Huudan apua yhä uudestaan epätoivoisena, kunnes kaikki pimenee.

- ♡︎ -

Kuulen lopulta puhetta ympäriltäni. Avaan silmäni ja räpäytän pari kertaa. Sairaalasiipi tarkentuu edessäni. Näen ainakin professori McGarmiwan, rehtori Dumbledoren ja muutamia muita aikuisia sekä Remuksen, häneen tukeutuneen kiihtyneen Siriuksen ja Maryn heidän luonaan taampana näkyy myös pari vielä tajuissaan olevaa luihuista.
"Viimeisen kerran Black, mene pitkäksesi, sinun jalkasi ei kestä seisomista, McGarmiwa puuskahtaa tuskastuneena. Sirius mutisee jotain epäselvää, hyppii yhdellä jalalla lähimpää vuoteeseen ja näyttää sieltä professorille keskisormea. Remuksen suupieli nykii, hän taisi olla porukasta ainut joka näki Siriuksen eleen. Mutta nyt on minun vuoroni nuosta ylös. "Missä Lily on?", kysyn epätoivoisesti ihan keneltä tahansa joka vain osaisi vastata. "Tuolla noiden verhojen takana", Dumbledore vastaa rauhallisesti.
Juoksen oitis huoneen toiseen päähän valkosten verhojen taakse. James istuu Lilyn vuoteen vierellä ja Matami Pomfrey häärää tytön ympärillä. Hänen hiuksensa ovat takaraivosta veriset ja vasen käsi sekä oikean jalan nilkka on kääritty siteisiin.
"Onko hän kunnossa?", kysyn hengästyneenä matami Pomfreyltä. "On jokseenkin, korjaan pari luuta ja sensellaista ennenkuin herätän hänet", hän vastaa. "Miten ihmeessä tässä kävi näin?", hän mutisee hampaitaan kiristellen.
Minä puolestani katson Jamesia. En ole koskaan nähnyt häntä noin poissa tolaltaan. Kävelen hitaasti hänen luokseen ja halaan häntä sanomatta sanaakaan. Nostan kaulassani riippuvaa korua hiukan nähdäkseni sen paremmin ja puristan lujasti Lilyn tähteä joka on yhä paikallaan, mutta yhdestä sakarasta puuttuu pieni palanen. Silitän Lilyn hiuksia ja katselen kuinka palanen alkaa vähitellen kasvaa takaisin.

words: 1151//
------------------------------------------------------------------------
Oho, meinasin lopettaa tän luvun kirjottamisen jo tossa 500 sanan kohalla, mut sitte yhtäkkii iskiki inspiraatio :D hyvä niin tho

//eipä mulla muuta, ens kertaan, <3: mea