Avatar: The Legend of Korra

Jakso 1: Muistelua

Katson Asamin nukkuvan vieressäni ja muistelen aikoja yhdeksän kuukautta sitten, kun olin aukaissut henkiportaalin, tänne, Tasavallan kaupunkiin ja olimme lähteneet Henkimaailmaan Varrickin ja Zhu-lin häiden jälkeen.

Muistelin kun vaihdoimme ensisuudelmamme pariskuntana, astuimme ulos portaalista ja seisoimme katsomassa aivan erilaista maailmaa:
Henkiä ja eläimiä kaikkialla, isoja ja pieniä, kaiken kokoisia ja värisiä kasveja ja energia joka virtasi kaikkialta! Minullehan tämä kaikki oli jo hyvinkin tuttua (olenhan Avatar, silta niiden kahden maailman välillä), mutta Asami... Hän oli haltioissaan! Hän katsoi ja ihmetteli kaikkea sitä mikä minulle oli arkea, se tuntui hämmentävältä, mutta silti jotenkin liikuttavalta... Minä itse keskityin katsomaan vain häntä. Hän katsoi minuun ja halasimme, sitten juoksimme käsi kädessä kohti tätä kaikkea.

Muutaman viikon lomallamme näytin hänelle Ajanpuun ja metsän, jonne eksyin kun olin matkalla Henkimaailmassa Jinoran kanssa sekä esittelin hänelle paljon henki-ystäviäni... Niin ja kävimme useasti teellä Irohin luona! Saimme häneltä suhteellemme siunauksen, ja samana iltana minä kosin Asamia ja hän vastasi, myöntävästi (emme ole vielä kertoneet kenellekään, paitsi Henkimaailmassa Irohille)!! Teimme kaikkea mitä Asami vain halusi ja se oli minun käsitykseni romantiikasta...

En saa unta. Tai siis en halua nukahtaa, olen nähnyt pian jo viikon samaa painajaista, oikeastaan kuullut:
Nukahdan ja nään vain mustaa. Tunnen putoavani. Kuulen aikaisempien elämieni huutavan minua ja anelevan apuani. Yht'äkkiä jysähdän maahan ja näen Asamin selin itseeni, kun juoksen häntä kohti, aika tuntuu hidastuneen. Kun viimein saavutan hänet ja kosketan hänen olkapäätään, hän kääntyy rajusti. Hänellä ei ole enää kasvoja. Sekunnin ajan kuulen nopeaa ryömivää ääntä ja yhtä nopeasti kuin aloin kuulla ryömivää ääntä, minun ja kasvottoman Asamin väliin ilmestyy tuhatjalkamainen hirviö, tai pimeä henki, jolla on Asamin kasvot. Sitten aina herään huutaen ja hikisenä, Asami minua rauhoitellen.

Katson Asamin kauniita ja levollisia kasvoja, näen myös hänen kaulakorunsa... Se on perinteinen sininen vesiheimon vihkikoru. Nousen sängyn reunalle istumaan, otan yöpöydän laatikosta kynän ja paperia ja kirjoitan viestin:

Huomenta kulta!
En saanut unta, joten menin purolle meditoimaan. Jos en virkoa kahdessa päivässä soita Tenzinille, hän tietää mitä tehdä. Rakastan sinua.

~Korra~

Suutelen Asamia poskelle ja kävelen asuntomme lähellä olevaa puroa kohti. Puro muodostuu pienestä "virtauksesta", kuin pienen pienistä vesiputouksista jotka laskevat kristallinkirkkaaseen veteen. Täysikuu heijastuu tyyneen veteen kirkkaan valkeana.

Kun oli pieni, Katara kertoi minulle tarinoita Pohjoisen-Vesiheimon prinsessasta (johon hänen veljensä Sokka oli ihastunut) ja siitä kuinka prinsessa uhrasi henkensä pelastaakseen Kuunhengen, jonka vallanhimoinen tulentaitaja amiraali Zhao oli vanginnut ja tappanut. Prinsessa pelasti Kuun, ja Kuun avulla vedentaitajat, sekä Avatar Aang, pelastivat Pohjoisen-Vesiheimon tulikansalta. Lempikohtani olivat kuitenkin ne missä Sokka ja prinsessa rakastuivat, Katara antoi Tulenvaltias Zukolle selkään, koska Valtias oli kaapannut Aangin ja se kuinka vedentaitaja-mestari, ja Kataran ja Sokkan isoäidin mies, suostui kouluttamaan Aangin lisäksi myös Kataraa, vaikka hän onkin tyttö.

Kun muistelen Kataran kertomia tarinoita, katson samalla täydenkuun heijastumaa vedestä. Minusta alkaa tuntua oudolta. Kuu alkaa pyörimään hitaasti, sitten näenkin sen paikalla jin ja jang- merkin pyörivän hitaasti, kuin hypnotisoivan minut... Yht'äkkiä oikea kuu heijastaa kirkkaan säteen veden heijastuksen päälle, ja vain vähän veden yläpuolelle ilmestyy leijuva, kirkas, minua muutaman vuoden nuoremman näköinen, valkeahiuksinen tyttö. Tyttö hymyilee, hänen silmänsä ovat kiinni: "Hei taas, Avatar..."