cruise romances - blind channel ( bxb ) 🔥

joel hokka

Aleksin pov

Olimme saapuneet Ollin kanssa hänen ja Tommin hytille. Ajatukseni pyöri vieläkin vain Joelissa ja hänen hämmentyneessä, ehkä jopa järkyttyneessä katseessa. Mitä edes ajattelin, että Joel Hokka voisi pitää jostain minun kaltaisesta.

"Aleksi", kuulin Ollin äänen viereltäni, ajatuksieni samalla katketessa.

"Aa, sori, mitä sä sanoit", kysyi Ollilta, en ollut kuullut mitään mitä hän oli sanonut.

"Niin että, haluisiks kertoo mitä on tapahtunu", Olli jatkoi.

En halunnut puhua tapahtuneesta, en tiedä johtuuko se siitä että Joel oli torjunut minut ja jättänyt vessaan itkemään vai jostain muusta, mutta samalla tiesin Ollin osaavan pitää suunsa kiinni tästä. Päätin kertoa hänelle.

Ollin pov

"Eli sä siis suutelit sitä", ihmettelin.

Aleksi nyökkää jännittyneenä.

"Siis Joelia", varmistin, että olin ymmärtänyt Aleksin kertoman oikein.

Hän nyökkää uudelleen. Mitä Joel oikein ajatteli kun oli torjunut tuon ihanuuden. Hetkinen, ihanuus, mitä vittua. Huomasin Aleksin silmistä valuvan uusia kyyneleitä, joten nappasin hänet uuteen halaukseen. Samalla silitellen hänen selkäänsä.

"Ooks siin kunnos et voitais mennä muiden kans sinne baariin", kysyin, jonkin ajan kuluttua Aleksilta, joka oli vieläkin sylissäni, halauksessa.

Tunnen kuinka hän nyökkää rintaani vasten ja nousee sylistäni.

--

Istuimme jätkien kanssa baarin nurkka pöydässä, mutta en ollut oikein juhlatuulella, tuntui aivan paskalta Aleksin puolesta. Saatoin myös olla hieman kateellinen Joelille, hän oli torjunut Aleksin, joten eihän hän Aleksin rakkautta ansaitse. Miksi edes ajattelen tätä niin paljon, eihän asia edes kuulu minulle.

--

Muut alkoivat olla jo aika kännissä, paitsi minä, olin vain pyöritellyt juomassani ollutta pientä koriste sateenvarjoa. Huomasin Nikon olevan aivan sammumispisteessä, joten päätin viedä hänet takaisin hyttiin nukkumaan. Tommi auttoi minua kantamaan puolisammuneen Nikon hyttiinsä. Palattuani hakemaan Joelia ja Aleksia omiin hytteihinsä, en nähnyt heitä missään. He ovat kuitenkin aikuisia miehiä, kyllä heidät sitten viimmeistään aamulla jostain löytää.

Kuljin hytilleni päin, kun kuulin Joonaksen ja Aleksin huoneesta ääniä ( sovitaan että Joonas on vaik Nikon kans samas hytis xd ), eikä se ihan pelkältä painimiselta kuulostanut. Tunnistin äänten kuuluvan Aleksille ja Joelille, mitä vittua. Pääni vain täyttyi vihasta, mustasukkaisuudesta ja kateellisuudesta, miksi Joel, miksen minä. Lyyhistyin hytin oven viereistä seinää vasten, painoin kämmeneni silmille ja yritin vain tukahduttaa äänet, jotka kaikuisivat mielessäni varmaan loppu elämäni.

--

Hytistä ei kuulunut enää pihaustakaan, en edes tiedä kauanko olin vain istunut käytävällä, mutta paskat minä siinä välitin. Raahauduin takaisin omaan hyttiini, sängylleni. Painoin pääni tyynyyn, suljin silmäni ja nukahdin.

Kestipä tän julkaseminen kauan xd, mutta nyt sain aikaseks kirjottaa tän luvun loppuun. Yritän saada seuraavan osan jo mahdollisesti huomiseks, siinä tapahtuu paljon enemmän kun tässä luvussa.