Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
En voinut uskoa silmiäni. Olin olettanut jotain perus ravintola illallista, mutta tämä oli täydellinen. "Aahh tää on ihana! Missä vaiheessa sä teit tän kaiken?" Kysyn ja istun viltille. "Kiva että tykkäät. Ja se missä vaiheessa tein tämän saa jäädä salaisuudeksi." Aleksi sanoi ja istui viereeni.
Ilta oli täydellinen juttelimme taas kaikesta. Aika meni todella nopeasti ja alkoi jo tulla pimeää. "Täällä alkaa tulla pimeetä. Me voidaan lähtee jos haluut mutta voidaan jäädä myös kattoo tähtiä." Aleksi sanoo ja hymyilee minulle. "Jäädään kattoo tähtiä!" Sanon heti innoissaan.
Oli mukava kun joku kerrankin välitti minunkin mielipiteestä! Katsoimme yhdessä tähtiä ja jatkoimme juttelua. Pian havahduin siihen että kello oli jo yksi yöllä.
"Aleksi kello on jo yks pitäiskö meidän lähtee?" Kysyn häneltä. "Joo on kyllä ollu niin mukavaa sun kaa! Tää on kyllä vähän aikaista mutta kello on jo niin paljon joten haluaisitko ehkä tulla mun luo yöks? Ymmärrän kyllä jos et mehän vasta tavattiin, mutta ois tosi kiva jos tulisit." Hän sanoo jännittyneenä. Sydämeni pomppaa kurkkuun saakka. Kysyikö Aleksi Kaunisvesi minua juuri luokseen yöksi? "Tottakai mä voin tulla! Jos se ei oo sulle haitaksi." Sanon hymyillen.
"Ei tietenkään oo!" Hän vastaa oitis. Nauramme hetken yhdessä ja alamme siivota. Kun saimme astiat ja viltit autoon lähdimme päin Aleksin asuntoa. Kuuntelimme taas kovalla musiikkia ja lauloimme. Vaikka olin tavannut Aleksin vasta tänään pystyin olemaan täysin oma itseni hänen kanssaan. Hänessä vain on jotain spesiaali!
Automatka meni silmän räpäyksessä sillä pian olimme jo Aleksin kotipihassa. "Otetaanko me noi astiat sisälle?" Kysyin Aleksilta kun hän oli jo lähtemässä autosta. "Nääh mä vien ne huomenna." Hän sanoi ja laittoi ovensa kiinni.
Aloin kaivamaan taskujani. Voi vitun vittu!! Se Julian laittama yllätys taskuuni ei ollut enään taskussani. Se oli joko siellä puistossa, noitten astioiden seassa taikka Aleksin auton penkillä. En minä kauaa kerennyt sitä siinä etsiä kun Aleksi jo herrasmiehenä tuli avaamaan ovea minulle. "Onko hävinnyt jotain?" Aleksi kysyy kun vilkuilen hiukan paniikissa ympärilleni.
"Aa ei hävinnyt." Sanoin hymyillen ja nousin autosta. Nyt vain sitten rukoillaan, että se on jäänyt sinne puistoon eikä Aleksi löydä sitä. "Mä mietin että väsyttääkö sua ihan kauheasti? Kun mun pitää käyttää mun koira lenkillä niin voit tulla mukaan." Aleksi sanoi samalla avasi ulko-oveaan. "Tottakai mä voin tulla." Sanoin yhä hymyillen. Olin samaan aikaan todella iloinen että myös peloissaan. Pelkään joka sekuntti että se on siellä autossa mutta ei voi mitään.
Menimme Aleksille sisälle. Hänen koiransa oli heti ovella vastassa. En kestä miten söpö hän oli. "Tää on Rilla." Aleksi sanoi ja nosti koiran syliinsä. "Hei Rilla! Lähetäänkö lenkille?" Kysyin koiralta ja rapsutus häntä mahasta.
Rilla alkoi innokkaasti heiluttamaan häntäänsä. Nauroimme hetken Aleksin kanssa kunnes Aleksi otti Rillan hihnan ja lähdimme ulos. Ulkona ei ollut kirjaimellisesti ketään, ketään. En kyllä kauheasti ihmettele sillä kello oli kaksi yöllä. Kävelimme rauhassa rantateitä.
Oli alku syksy ja puihin oli tullut jo oranssin sävyä. Ulkona oli semi pimeää, mutta kyllä siellä eteensä näki. Olimme lenkillä yli puoli tuntia. Rakastan ulkoilla juuri yöllä en tiedä mistä se tulee mutta niin vain on.
Palasimme pikkuhiljaa Aleksin asunnolle. Minulla ei onneksi ole huomenna töitä joten saan nukkua pitkään. Kun viimein saavuimme Aleksille. Päätimme mennä suihkuun. "Sä voit mennä ensin mä haen sulle pyyhkeet ja vaatteet." Aleksi sanoi hymyillen ja irroitti Rillan hihnan. "Ei sun tarvii antaa sun vaatteita mulle!" Sanoin nopeaa, koska en halua vaivaannuttaa häntä.
"Ei se mitään kyllä mä lainaan." Hän sanoi ja lähti makuuhuoneeseensa. Päätin olla vain hiljaa. En nimittäin keksinyt mitään sanottavaa . Aleksi toi minulle harmaan t-paidan ja kollarit. "Kiitos ei sun ois oikeesti tarvinnut." Sanoin ja punastuin "vähän". Aleksi vain hymyili minulle. Hymyilin takaisin ja lähdin suihkuun.
Kun tulin suihkusta vaihdoin Aleksin antamat vaatteet päälleni ja kävelin ulos kylpyhuoneesta. "Voinko mä mennä nyt? Tarviitko jotain?" Aleksi kysyi. "Ei kiitos mee vaan nyt sinne suihkuun." Sanoin ja naurahdin. Aleksi naurahti myös ja hävisi kylpyhuoneeseen. En kestä miten söpöä oli kun hän huolehti minusta! Hain puhelimeni laukustani ja istuin Aleksin sohvalle katsomaan sitä. Selasin hetken Instagramia kunnes kuulen että kylpyhuoneen ovi aukeaa.
Siinä seisoo Aleksi Matias Kaunisvesi pelkkä pyyhe vyötäröllään. Olen aivan tuli punainen. "Mä käyn nopee laittaa vaatetta päälle." Aleksi sanoi ja lähti. Minä vain myökkäsin sillä en vain saanut sanoja suustani.
Aleksi palasi hetken päästä takaisin t-paita päällään. "Pitäiskö meidän mennä nukkumaan? Mä voin mennä sohvalle niin sä voit nukkua mun sängyssä." Aleksi sanoo nopeasti. "Ei jos joku nukkuu sohvalla niin se oon minä!" Vastaan hänelle. "Mun puolesta me voidaan molemmat nukkuu myös mun sängyssä jos se on sulle ok." Aleksi sanoo hieman arasti hymyillen. "Käy mulle." Vastaan hymyille.
Kävelemme yhdessä Aleksin huoneeseen. Hän antaa minulle peiton. Kiitän häntä ja menemme sängylle. Minä nukahdin melkein samantien.
——————————————————————— Anteeks etten oo nyt hetkeen päivittänyt tätä mä oon nimittäin kipee niin oon melkein kokonaan nukkunu kaks päivää mutta joo. <3
