Mä en yhtään tykännyt siitä mun vanhasta kirjasta. Siinä tapahtu kaikki niin nopee koko ajan että ei itekkään pysynyt perässä. Niin nyt teen vaan uuden.
————————————————————————
Sun pov:
Tämä aamu oli kyllä alkanut aivan päin helvettiä. Olin siinä mielessä iloinen, koska olin viimein saanut muutettua synnyin paikkakunnaltani Helsinkiin. Olin kyllä asunut yksin jo neljä vuotta mutta nyt vasta muutin toiseen kaupunkiin. (Olet 22)
Olin nukkunut aivan pommiin. Työni uudessa kahvilassa oli alkanut jo tunti sitten. Tiesin kyllä että en saisi potkuja sillä parhaan kaverin Julian äiti on kahvilan omistaja. Siinä sitten hirveällä vauhdilla vaatteet päälle ja kengät jalkaan.
Koska en omistanut omaa autoa joudun liikkumaan julkisilla. Juoksin nopeasti lähimmälle bussipysäkille. Seuraavan bussiin menisi kolme minuuttia. Kaivoin kuulokkeet laukustani jotka olin napannut eteisestä. Aloin kuuntelemaan musiikkia. Siinä minä sitten odotin. Musiikki oli niin kovalla ettei edes omia ajatuksia kuullut.
Kun viimein pääsin bussiin olin niin omissa ajatuksissani kuin vain voi olla. Huomasin myös että Julia oli laittanut minulle viestiä.
Julia: Eikö sun pitäis olla täällä jo?
Y/n: Anteeks nukuin pommiin oon siinä kymmenessä minuutissa! <3
Julia: Joo tuu nopee!
Istuin yksikseni bussissa. Siellä ei oikeasti ollut hirveästi porukkaa. Ehkä muutama minun lisäkseni. Mutta viimein se ikuiselta tuntunut bussimatka päättyi. Kiitin bussikuskia ja lähdin juoksemaan pysäkiltä. Pysäkiltä oli muutama sata metriä kahvilalle. Yhtä äkkiä törmäsin johonkin. "Onko niin vaikeaa katsoa eteensä mä oon niin myöhässä saatana!" Ajattelin päässäni.
"Anteeksi eihän sattunut?" Kysyi huolestunut ääni vierestäni. "Joo ei sattunut!" Sanon nopeasti. Siinä minä sitten istuin kaatuneena keskellä Helsingin keskustaa. "Tuu autan sut ylös." Hän sanoi. Nostin katseeni maasta. Siinä seisoi varmaan komein asia ikinä! Tunsin kuinka sydämeni jätti muutaman lyönnin välistä. Tartuin hänen käteen ja hän kiskaisi minut ylös.
"Oon muuten Aleksi!" Hän sanoi minulle hymyillen. "Oon Y/n." Vastasin hymyille ja yritin peittää punastumiseni. "Kiva tavata! Oliko sulla jonnekin muuten kiire kun sillein juoksit?" Hän kysyy. "Miten näytät niin tutulta?" Kysyin ja unohdin kokonaan kysymyksen minkä hän juuri kysyi. "En tiiä." Hän vastasi ja naurahti. "Ei helvetti! Sä oot Alex Mattson! Te olitte Euroviisuissa!" Sanon melkein huutaen.
"Sehän minä." Hän sanoo ja naurahtaa hieman. Nauramme hetken yhdessä kunnes muistan mitä olin tekemässä. "Voi hemmetti. Paljon kello?" Kysyn hiukan hätääntyneenä.
"Yksitoista miten niin?" Hän vastaa hiukan ihmeissään. "Voi perse! Mä oon niin myöhässä!" Huudan paniikissa. "Hei missä oot töissä?" Hän kysyy nopeasti. "Tossa kulman takana kahvilassa." Sanon nopeasti. Vilkutan hänelle ja lähden juoksemaan niin kovaa kun pääsen töihin.
Kun pääsen sisälle kahvilaan käyn nopeaa vaihtamassa työvaatteet. Vaatteet vaihdettua menen heti kassalle. Julia kävelee luokseni.
"No sulla kyllä kesti!" Hän sanoo ja virnistää minulle. "Olikos sulla jotain seuraa matkalla?" Hän lisää yhä tuo ärsyttävä virne naamallaan.
"Itseasiassa! Törmäsin tossa Alex Mattsoniin." Sanon ylpeästi. "Joo varmas-" Julia ei kerkeä sanoa edes lausettaan loppuun kun Aleksi tallustelee ovesta sisällä kahvilaan.
"Moi sä snanoit että oot töissä täällä niin halusin hakee kahvit." Aleksi sanoo ja hymyilee minulle. Julia näyttää ensin hyvällä tavalla järkyttyneeltä sitten virnistää minulle ja lähtee pois. "Mä voisin ottaa jääkahvin." Aleksi sanoo yhä söpöllä hymyllään. "Joo yymm olisko muuta?" Kysyn hymyillen mutta samalla tiedän että näytän aivan tomaatille.
"Joo itseasiassa. Monelta sulla loppuu työt?" Hän kysyy. Tuhat perhosta pyörii vatsassani.
"Kuudelta!" Vastaan nopeasti. "Haluaisitko lähteä mun kanssa syömään illalla? Ymmärrän Kyllä jos et halua mu-"."Totta kai mä tuun." Sanon hymyilen ja annan hänen kahvin jonka Julia oli juuri tehnyt. "Okei eli nähdään kuudelta?" Hän kysyi. Nyökkäsin hymyillen hänelle. Hän hymyili takaisin ja lähti. Mitä helvettiä just tapahtu! Olen menossa Alex Mattsonin kanssa ulos. "Tyypillä on tulossa treffit." Julia sanoo ja lyö minua leikkimielisesti kyynerpäällään.
Aleksin pov:
Normaalisti en hirveästi ihastu ihmisiin ensisilmäyksellä, mutta heti kun näin tuon tytön silmät. Se oli jotain niin kaunista. Mutta nyt mun piti mennä studiolle. Hyppäsin Kiani rattiin ja lähdin ajamaan studiolle. Join samalla kahvia jonka olin tilannut. Se oli aivan taivaallisen hyvää.
————————————————————————
Kertokaa mielipiteitä tästä kirjasta ja ehdottakaa jotain ideoita tähän kirjaan. Pus pus ootte ihania <3
