Feel nothing || Blind Channel

7

ALEKSIN NÄKÖKULMA

Olli anelee minua sanomaan jotain. Haluan puhua tälle. Mutta sanoja ei tule. En tiedä mitä ajatella. Katson Ollin sinisiin silmiin, tai ko vilkaisen, ja näen kyyneleen valuvan hänen poskellaan. Haluan pyyhtäistä sen pois. Haluan halata tätä. Haluan puhua. Mutta mikään ei onnistu. Haluan huutaa, itkeä, nauraa, mutta en voi. "Aleksi kiltti! Sano edes yksi sana!" Olli anelee minulta. Hänen kädet puristuvat tiukemmin omiini. Useampi kyynel valuu hänen poskilla. Haluan pyyhkiä ne pois, halata Ollia. Kohta ote käsistäni hellittää ja lopulta kädet irtoavat omistani. Olli nousee ylös. "Mä luulin että sä välität... Mutta sä et edes viitsi puhua! MÄ YRITÄN AUTTAA SUA!" Olli huutaa minulle. Hän on jo ovella menossa ulos "Apua" Saan sanotuksi hiljaa. Olli kääntyy ympäri ja katsoo minua. "A-apua?" Olli sanoo kysyvästi peloissaan. Hän hellittää oven kahvasta. "Auta" Sanon hiljaa. Nostan käteni ja osoitan kynää ja paperia. Tai yritän ainakin. Käteni ei vain nouse. Saan kuitenkin hieman kostettua kättäni ja viitottau kynän ja paperin suuntaan. "Sä haluut noi?" Olli kysyy varovasti. Nyökkään. Sentään se vielä onnistuu. Olli antaa nämä minulle. Otan kynäm kätene ja alan kirjoittamaan "en pysty puhumaan, elehtimään tai tekemään muutakaan. En pysty näyttämään tunteitani. Olli kiltti, ker" saan kirjoitettua lapulle, kunnes käteni ei liiku. Olli lukee lappua. "Haluatko että kerron muille?" Yritän nyökätä mutta en voi. Liikkuminen tuntuu lähes mahdottomalta. Saan kuitenkin hirman nykäsityä päätä eteenpäin. "Mä oletan et toi oli joo. Mä kerron muille" Olli sanoo ja kävelee ulos huoneesta. Kun ovi sulkeutuu, tuntuu kuin kahleet olisi pudonnut ympäriltäni kaikki liikkuu normaalisti. Nousen seisomaan, mutta jalkani menevät lukkoon ja kaadun. Saan itseni istumana ja raahaan itseni seinän viereen. Samalla tuntuu kuin kahleet lukitsisivat minut seinään kiinni. En voi tehdä elettäkään. Taaskaan.

280 sanaa

Seuraava tulee olemaan Ollin näkökulma