Y/N & Joonas // My Heart Is A Hurricane

part 1

Säpsähdän unestani hereille, kun kuulen soittoääneni soivan toisella puolella huonettani. Nousen vastahakoisesti nostamaan puhelintani. Katson puhelimeni näyttöä, joka näyttää Aleksin soittavan. "Moi, mis sä oot? Ollaan ooteltu sua tääl nyt hetki."  "Voi vittu, oliko meillä treenit? Pystyyks kukaa tulla hakee, en ehi sinne kävellen." "Jooh, mä voin tulla hakee sua." "Kiitti"  Voi vittu. Avaan vaatekaappini, josta nappaan harmaan hupparini ja jotkut löysät farkut. Puen ne päälle ja meen vessaan, jossa pesen pikasesti hampaat. Meen ulos oottamaan Aleksia, taino ei mun ees tarttennu oottaa, tietenkin Aleksi oli oottamassa mua. Astun autoon, jossa musiikki on niin kovalla että korvat meinaa haljeta, mut en jaksa nyt valittaa asiasta. "Huomenta, mikäs neidillä kesti?" Aleksi kysyy tahalteen vittumaisella äänensävyllä. "Haista paska." Sanon yrittäen näyttää oikeasti vihaiselta, mutta repeän heti nauruun. Aleksikin repeää nauramaan. "Joojoo vittu, aja nyt ajamaan." Avaan Instagramin, jossa nään tuhansia ilmoituksia. Nään pari hienoa piirrustusta musta, joten jaan ne ig stooryyn. Huomaan Joonakselta tulleen uuden ig kuvan jossa tämä pitää ruusua suussaan. Tykkään kuvasta, ja ajattelin kommentoida siihen. En vain tiedä mitä kommentoisin, en osaa olla hauska. Ehkä mitä ajattelen oikeasti kuvasta, tai siis, kyllähän Porko tuossa ihan hyvältä näyttää. Päätän vain kommentoida traktori emojin, se on ollut mun ja Joonaksen juttu aina. En ees tiiä miks, ei kumpikaan oikeestaan tykätä traktoreista.

 Suljen puhelimeni, sillä olemme perillä. Aleksi on vitun nopee ajaa. Oh fuck se kuulosti väärältä. Astumme Aleksin kanssa studion ovesta sisään, Aleksi tosin hukkasi kangaskassiinsa puhelimensa, joten se nyt säätää jotain. "Jätkät mis ootte" Huudan. "Tääl" Kuulen Ollin huutavan. Kiitti Olli, autto tosi paljon. Tiedän kumminkin että ne kaikki istuu sohvalla, bisse korkattuna. Ja osuin oikeaan. Hypähdän sohvalle Porkon viereen. "Y/N sä et voi uskoo tätä." "Mitä?" "Mul on vittu treffit, VITTU TREFFIT." "Mitä vittuu Porko saanu naisen? Millo ne on?" Kysyn tuolta innoissani. "En vittu tiiä, tänään joskus illalla kai??"  "Et osaa laittautuu sinne, tiiän sen." "Niih no totah, autaks sä?" "Totta vitussa." Halaan Joonasta. Oon onnellinen Porkon puolesta. "Mä en voi edelleenkää uskoo että PORKO saa naisen, ennen mua?? Oltais pidetty vaa se meidän yhteinen tyttöystävä nii oltais tasoissa." Joel tokaisee Joonakselle. Ja siitä se lähti, taas kauhee tappelu niitten välillä. "TEAM PORKO" Huudan hälinän seasta. Ilmeisesti kumminkin Joel lopulta "voitti". "Noni tyypit meiän pitäis nyt alkaa treenaa." Tommi sanoo turhautuneena. Naurahdan Tommin vittuuntuneelle ilmeelle samalla naurahtaen. "Porko tiiätkö mis mun skeba on?" Kysyn samalla auttaen tuon ylös lattialta. "Varmaa jossai nurkas, etkös sä jättäny sen tänne?" "Joo kyl mä sen kai tänne jätin." Lähen ettimään mun kitaraa kaikista mahollisista paikoista mihin sen oisin voinu jättää, mut en vaa löydä sitä. "Y/N sun skeba on tääl"  Niko huutaa.  Lähen kävelemään takasin. Niko ojentaa kitaran mulle. "Kiitti, mistä sä löysit tän?" "Porkon autosta." "Mitä vittua, miten se sinne oli päätyny?"  "No en tiiä, vedettiin tos pari päivää sitte aikamoiset kännit jos et muista, sinä aikana on voinu tapahtuu mitä vaa" Niko naurahtaa. Voi vittu. Aletaan treenaamaan. Meidän pitää treenata aika vitusti nyt, sillä tulossa on enää Valkeakosken ja Tampereen keikka. Treenit menee ihan hyvin, aatellaan pitää pieni tauko. "Hei Joonas ja Y/N, koko fanikunta shippaa teitä, nii mitä jos yllätettäs ne näil vikoil keikoil sillä että te pussaatte jonkun biisin aikana?" Niko ehottaa, selvästi ihan täpinöissään "mahtavasta" ideastaan. Katsahdan Joonasta joka näyttää yhtä epäileväiseltä kun mä. "Cmon, ootte parhaita kavereita, kyl te nyt yhen pusun pystytte vetää" "Joo no eikai siin mitää, pusuttelemaa vaa sitte." Joonas toteaa Nikolle, samalla katsoen kysyvästi mua. "Joo, kyl se mulle käy."  Vastaan myöntävästi. Sovimme, että pusu on Feel Nothingin aikana, aika lopussa. Jatkamme treenejä normaalisti. Tajuan että seuraavaks harjotellaan Feel Nothing ja mua alkaa jännittää niin maan perkeleesti. Vaikka Joonas on mun paras kaveri, kyllähän pusu on ihan eri asia. Varsinkaan kun ei olla semmosia parhaita kavereita, jotka pusuttelee koko aikaa. "Okei Joonas ja Y/N, tässä kohtaa Y/N vois kävellä Porkoa päin ja sitten siinä pussaatte, okei? Go on." Toivon todellakin etten näytä siltä että mua jännittäis. Lähen kävelemään Joonasta päin katsoen samalla tuon sinisiin silmiin. Kurottaudun pussaamaan Joonasta, mutta Joonas suutelee mua, fr suutelee. Nuo huulet vasten omiani, wow. Nyt ymmärrän kun sanotaan että aika pysähtyisi kun suutelee jotakin spesiaalia. Mutta ei, ei Y/N. Joonas on sun paras kaveri, ei mitään muuta. Kai se suuteleminen voi olla taivaallista vaikka ei olisi mitään juttua.. right? Irrouduttuamme suudelmasta, Niko on ensimmäisenä hurraamassa. "Just noin vittu, ton haluun nähä sit siel keikoil, okei?" Niko naurahtaa näyttäen jotenkin innostuneen ylpeältä. Joonas naurahtaa Nikolle, ja kääntää katseensa muhun. Naurahdan hieman hermostuneesti. Toivon ettei Joonas huomaisi sitä, mutta oletan että huomasi. Porko vittu tietää aina miltä musta tuntuu milläkin hetkellä. Kun tuo kauhean dramaattinen välikohtaus on ohi, jatkamme treenejä. Treenit meni hyvin, kaikki alkaa tosin olla aika hiton väsyneitä, nimittäin treenattiin melkein koko päivä."Joo eiköhä me nyt lopeteta." Joel sanoo, näyttäen siltä että nukahtaisi juuri siihen paikkaan. Kaikki ovat samaa mieltä, joten aletaan kerätä kamoja. "JOONAS VITTU, NE TREFFIT MONELTA NE ON?" Huudahdan Joonakselle yhtäkkiä. "Ei vittu ei vittu ei vittu." Joonas katsoo kelloa joka näyttää 18.00. "Vittu ne on tunnin päästä, meil on aika vitun kiire." Joonas toteaa lievässä paniikissa. Pakkaamme nopeasti tavarat, jonka jälkeen hyppäämme Joonaksen autoon. "En tiiä voinko luottaa suhun täs ajamises." Totean vittuilleksani. "Heko heko, nyt on aika vitun kiire urpo." Joonas tuhahtaa.

"Okei, okei. Nyt sun hiukset on hyvin." Totean Joonakselle. Joonas näyttää tyytyväiseltä hiuksiinsa. "Okei joo öö, sulla ei saa olla liian hienot vaatteet, mut ei liian rennotkaa. Laita tää sun musta nahkatakki ja toi paita siihen alle. Ja nää farkut." Ojennan Joonakselle vaatteet. Joonas hymähtää. "Mitä?" Kysyn hämmentyneenä. "Miks sä autat mua tässä? Tai siis oon ilonen että autat, mut miks?" Joonas kysyy päästäen samalla pienen hymyn kasvoilleen. "Urpo, oot mun parhain kaveri ikinä, ja sulla on kerrankin treffit, tietenkin mä autan." Hymähdän Joonakselle ja halaan tätä. "Kiitos tästä hellyydenosoituksesta, mut nyt ois vähän kiire." "Joo, missä te muuten ees näätte?" Kysyn uteliaana. "Tos läheises pubis." "Okei, no lähetään vittu sit jo." 

"Ootsä valmis?" Kysyn Joonakselta. "Joo, jännittää vähän." "Turhaan jännität, hyvin se menee. Tuun muuten johonkin läheiseen pöytään stalkkaamaan teitä." "Joskus en ymmärrä sua." Noustaan ulos autosta. Annan Joonaksen mennä ensin pubiin, tulen melkein heti perässä. Menen pöytään istumaan, etsin katseellani Joonasta ja tämän deittiä. En kumminkaan nää kumpaakaan missään. Onneksi huomaan Joonaksen istumassa pöydässä toisella puolella pubia. En kumminkaan nää tämän deittiä. Ehkä se oli menny hakee juotavaa tai jotain? Kyl se tulee, tiiän sen. Aika kuluu, eka 10 min, 20 min, 30 min, 40 min.. Joonas alkaa näyttää jo epätoivoiselta. Kello menee eteenpäin, on kulunut tunti. Joonas näyttää murheen murtamalta. En kestä nähdä häntä noin, en vain kestä. Kävelen Joonaksen luo ja halaan tätä. Tuo näyttää siltä että alkaa itkeä minä hetkenä hyvänsä, joten otan tämän kädestä ja vien tämän takaisin autolle. Pääsimme autoon. "Mä oon pahoillani." Sanon Joonakselle. Joonas näyttää niin surulliselta, en kestä sitä. Joonas halaa mua, ja halaan takaisin. Halaamme toisia joku 5 min, täydessä hiljaisuudessa. Joonas alkaa nyyhkyttämään olkapäähäni, eikä mua haittaa se. "Se ei ollu sun vika, se muija on ämmä." Rauhoittelen Joonasta. Joonas nostaa katseensa muhun. Meille tulee pitkä katsekontakti, kumpikaan ei sano mitään. "Kiitos kun oot siinä." Joonas sanoo, samalla halaten mua taas. "Tietenkin oon tässä, oot tärkee mulle." On jo tosi hämärää, aurinko on juuri laskenut. Joonas hivuttaa kätensä omalle kädelleni. Katsahdan Joonasta, mutta en sano mitään. Tämä on sellainen hetki, johon ei välttämättä tarvitsisi sanoja. Vain Joonaksen, tämän hetken, ei mitään muuta.

Moi, tosiaan alotan nyt uuden tarinan:D Joel tarinaan tulee luultavasti vielä ainakin pari osaa, mul on part 9 tekeillä:) Mut mul ei oikeen oo motivaatiota kirjottaa sitä kun en keksi mitään hyvää jatkoa siihen;d Mut toivottavasti jaksasitte lukee tätä:)