Y/N & Joonas // My Heart Is A Hurricane

part 5

(Joonas) (TW)

"Moro." Sanon astuessani Aleksin autoon. "Moro." Aleksi vastaa. Onneks Aleksi heittää mut studiolle, sil ois varmaan parempaaki tekemistä. "Hei, kiitti ku jaksoit ottaa mut täält kyytii." "Häh, siis tottakai mä otan, enhä mä ny tommosen prinsessan kävellä anna." Aleksi naurahtaa. "Haista paska." Sanon samalla naurahtaen itsekkin. Automatka menee nopeasti, rupattelemme Aleksin kanssa kaikesta turhasta. Aleksin kanssa juttelu tuntuu mukavalta, ei ollenkaan kiusalliselta, vaikka yleensä minä olen aika kiusallinen ihminen. Nousemme autosta ulos ja lähdemme käppäilemään studion ovelle. 

"Porko ja Ale tuli" Y/N hihkuu ensimmäisenä. Naurahdan tuolle, Y/N nimittäin vaikuttaa nyt semmoselta 5-vuotiaalta joka on oottanu koko päivän että äiti tulee kotiin. "Moi vaan" Aleksi sanoo. "Eiks Joel ja Tommi oo viel tullu vai?" Kysyn hämillään Nikolta, joka istuu Red Bull kädessä sohvalla. "Joo ei oo, Tommil oli joku työjuttu mut Joelist en tiiä." Niko toteaa. Nyökkään tuolle vastaukseksi ja istuudun itsekkin sohvalle. Y/N istuutuu myös sohvalle, mun viereen. Katsahdan Y/N:ää, joka on avannut Instagramin. Tuo näyttää niin iloiselta, kun hänestä on tehty fan arttia ja edittejä. Rakastan Y/N:än silmiä, ne on tosi kauniit. Hätkähdän kun Niko ravistelee minua olkapäästä. "Jätkä, ei suhun saa mitään kontaktia, missä helvetin pilvilinnoissa sä oikeen vetelet?" Niko naurahtaa. "Häh, en mä missää, oon vaa ajatuksissani." "Joo o, vaikee arvata missä sun ajatukset kulkee." Niko virnistää. Y/N naurahtaa hieman vieressäni. Siis hetkinen mitä. Tietääkö Niko jotain mitä tapahtu mun ja Y/N välil siel baaris vai oliks toi vaan joku läppäheitto? Mut ei Niko kyl yleensä heitä tommosta läppää. Huokaisen ja avaan puhelimeni. Nappaan jonkun kämäsen selfien, ja postaan sen stooriini. Saapahan fanit uusia upeita selfieitä Joonas Porkosta. Kuulen studion oven avautuvan. Vittu jes, vihdoinki Joel ja Tommi tuli.  "Vihdoinki, teitä on täs jo ooteltu." Aleksi huokaisee turhautuneena. "No sori, mä käyn sentää töissä." Tommi tiuskaisee. "No mitä varte sit Joel on myöhäs?" Aleksi kysyy ärsyyntyneenä. "Tommi toi mut." Joel vastaa. "Niimpä tietysti." Aleksi huokaisee. "Noni jätkät lopettaa nyt sen turhanpäiväsen vittuilun ja aletaan hommii." Niko huudahtaa. Olen samaa mieltä Nikon kanssa, ei jaksa kuunnella nyt mitään jätkien vittuilua. 

Treenaaminen ei suju yhtä hyvin tänään kuin normaalisti. Kaikki on jotenki tosi kireitä, varsinki Tommi. Itsehän olen yrittänyt vain pysyä messissä itse treenamisessa, mutta ei siitä ole tullut mitään. Y/N näyttää myös ihan tylsistyneeltä koko hommaan. "Jätkät mikä nyt on, onks jotai tapahtunu vai miks kaikki näyttää nii hapanta naamaa?" Kysyn samalla hörpätessä vesipullostani. "No niimpä, ei tästä tuu mitää jos kaikilla on naama norsunvituillaa." Y/N tokaisee. "Mitään ei ole tapahtunut, jatketaan nyt vaan." Tommi tiuskaisee ärsyyntyneellä äänensävyllä. Tässä vaiheessa Ollikin alkaa ihmettelemään, sillä Tommi on yleensä se järkevä ja rauhallisin tämmöisissä tilanteissa. "Ai ei vai? Nyt pidetääs hei pikku breikki ja kertokaa miks näytätte kokoajan tota vitutusnaamaa." Olli sanoo laskiessaan samalla bassonsa maahan. Tommi on aloittamassa sanomaan jotain vastaan, mutta päättä olla turpa kiinni. Ehkä ihan hyvä niin. Istahdamme kaikki sohvalle, Niko ja Joel tietenkin heti korkkaamassa Red Bulleja. "Nonni, mikä homma täs nyt on meneillää, vai onko kaikki vaa noussu väärällä jalalla tänään?" Y/N kysyy. "Fanit on välillä ihan vitun syvältä, ne tuli mun työpaikalle pyytää nimmareita ja yhteiskuvia, ja mun pomo veti ihan hirveet kilarit siitä. Nyt sit oon niikun vaaras saada potkut, että tosi kiva." Tommi sanoo vittuuntuneena. "Voi helvetti." Sanon. "Voi paska, mitä jos laitan jonkun jutun tosta meiä ig stooryyn ja sanon, että toi ei oo ok?" Joel kysyy. "Joo, ois iha mukava." Tommi huokaisee.

Lopputreenit menivät hyvin, kenelläkään ei ainakaan ollut naama norsunvituilla enään. Joo, ja sit kun tuli taas mun ja Y/N:än pusun vuoro mä- se oli paras asia hetkeen. Kuulostaa kliseiseltä, mut tuntu et multa ois viety jalat alta. Nyt olen menossa kotiin, Aleksi otti mut onneks taas kyytiin, helvetti oon kiitollinen, ulkona sataa nimittäin kaatamalla. "No mites on, tykkäsitkö sä siitä?" Aleksi kysyy virnuillen. "Siis häh, mistä muka?" Kysyn hämmentyneenä. "Sun ja Y/N pususta?" Aleksi naurahtaa. Mikä helvetti tää juttu nyt niiku on, eka Niko ja sit Aleksi? "Siis öhm, en nyt sanois että tykkäsin mut siis ei se huonoltakaan tuntunu-" Yritän sopertaa jotain, mutta Aleksi keskeyttää. "Joojoo jätkä, oot niin vitun kusessa siihen" Aleksi naurahtaa, mutta se ei ollut semmoinen tavallinen "mun paras kaveri on kusessa mimmiin" naurahdus, siinä oli jotain muuta, en oikeen tiiä kyllä mitä. "Haista paska emoboy" Sanon samalla pörröttäen tuon hiuksia. Aleksi naurahtaa taas samalla tavalla, nyt kun tarkemmin ajattelen, se vaikuttaa enemmän surumieliseltä naurahdukselta. Vittu Joonas Porko, et oo mikään tunne-expertti, turha olettaa mitään. Loppumatka meni ihan kivasti, juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä.

Avaan jääkaappini oven, jaa, eipä taaskaan mitään. Pitäis varmaan käydä kaupassa, mut ei kyl jaksais tänään. Huokaisen syvään ja istahdan keittiöni lattialle. Mä en oikeesti tiiä ees mitä Y/N aattelee musta, tai siis kun se pussas mua niin mitä sekin nyt tarkotti. Rakastan Y/N, mutta mitäs tää nyt sit on, ykspuolista rakkausta. Katselen ympärille, ja katseeni osuu keittiöveitsiini. Joonas, ei. Nyt menee paskasti mut ei, älä. Yritän uskotella että kaikki oikeasti tulisi menemään paremmin, mutta totta puhuen en usko siihen. Tärisevin käsin, itsetuhoisin ajatuksin otan veitsen käteeni, otan syvään henkeä ja viillän. Ranteeni on verinen, tärisen, mutta ainakin olen elossa taas. Vedän syvään henkeä ja alan puhdistamaan haavaa, laitan sideharsoa viillon ympärille, katson itseni peilistä. Noniin, kaikki hyvin, niinkuin aina. Joonashan on se pirteä ylienerginen yksilö, jolla on kaikki hyvin. 

Selaan iigetä. Siellä ei ole juurikaan mitään mielenkiintoista, paitsi muutamat piirrustukset itsestäni jotka olivat hienoja. Hätkähdän, kun kuulen ovikellon soivan. Lähden vaivalloisesti kävelemään ovelle. Katson ovensilmästä kuka vittu siellä on, ja siellähän on Y/N. "Mitä sä tääl teet?" Kysyn avattuani oven. "Aattelin tulla käymään." Y/N sanoo samalla tullessaan sisään asuntooni. "Mi- okei." Vastaan hämmentyneenä. Y/N istuu sohvalle, minä teen samoin. Y/N avaa puhelimensa  ja menee snäppiin (Ei, en voi olla utelematta), enkä voi olla huomiomatta snäppejä joiltakin muilta pojilta. Erityisesti yksi, jonka nimi on joku " Riku<3 " mitä helvettiä? "Kuka on Riku?" Kysyn Y/N:ltä. "Häh, kuinnii?" Y/N kysyy hämmentyneenä samalla sulkien puhelimensa. "Oonko mä vaan joku vitun välipano, jonka tunteilla leikit kun huvittaa, ja sit meet heti sen jälkee sun viidennen poikaystävän luo?" Kysyn ärtyneenä. Y/N alkaa nauramaan huvittuneena. "Ootko sä nyt ihan pässi? Riku on mun serkku. Ja ei, sä et oo mulle mikään "välipano", Joonas Porko mä rakastan sua, jos ei oo käynyt vielä selväks." Y/N sanoo. "No miks sen nimes oli sit sydän?" Kysyn vielä hieman ärsyyntyneenä. "Se ite on laittanut sen omaan nimeensä, taidat olla vähä mustis?" Y/N naurahtaa. "Mut Joonas, mä niinkun oikeasti rakastan sua, usko tai älä." Y/N sanoo. "No.. Mäkin sua." 

Jooh aika tylsä osa, sori brouskit siitä ;c Mulla on vähän mennyt motivaatio tän ja mun Joel tarinan tekemiseen, joten osia ei oo tullu aktiivisesti:D En oo kuitenkaan lopettamassa näitten kirjottamista, oon vaan pahoillani kun osia ei välttämättä  tuu kauheen usein:( <3