Uneton yö | Blind Channel bxb

7~ Epilogi

Lentokone kaartaa ylös kevätaamun usvataivaalle. Hollantilaisen kiitoradan pinta häviää pian näkyvistä, kun sinivalkoinen Finnair sukeltaa pilvimassojen pumpulimaiseen syleilyyn. Koneen matkustamo on puoliksi tyhjä, mutta sen etuosassa majailee joukko uupuneita ja aurinkolasipäisiä rokkipoikia. Näillä on takanaan tähänastisen elämänsä suurin keikkakoitos - keitoksista puhumattakaan.

Euroviisuista hädin tuskin selvinneen poppoon keskuudessa tunnelma on ymmärrettävän seesteinen. Aleksi nukkuu krapulaansa pois Ollin vakaata olkapäätä vasten. Fiilis ei ole sen räväkämpi käytävän toisella puolella, jossa Niko ja Tommi lojuvat penkeillään kuulokkeet korvilla.

Pari riviä edempänä Joonaksenkin silmäluomet alkavat tarrautua kärpäspaperin lailla toisiinsa. Viime yö meni pitkään graindatessa. Viereensä villkaistessaan pörröpää hymähtää. Joel ei näköjään saa unta, taaskaan. Tämä rummuttelee sormillaan levottomasti istuimen selkämystä. Voi parkaa. Joonakselle tulee mieleen vanha sananlasku siitä miten saadaan parhaiten nukuttua.

"Käyks jätkä vähän kierroksilla", Joonas kuiskaa sipaisten vierustoverinsa hiuksia. Tämä kääntyy katsomaan sivulleen odottavana, sillä Porkolla on selvästi jotain mielessään. Pian vetoketju risahtaa auki ja Joonaksen kädet löytävät koneen todellisen vaihdekepin.

Ennen kuin meno alkaa muistuttaa Mombasan yötä, pojat lähtevät kävelemään koneen perälle wc-tiloihin. Tommi kaikennäkevä ja kaukaa viisas olisi kuitenkin jossain vaiheessa kääntynyt tuijottamaan. "Säästetään niitä edes vähän", Joonas mutisee silmää iskien, ennen kuin kääntää Joelin seinää kohti ja painaa päänsä tämän hartiaa vasten.

Muutaman hengenvedon kuluttua kaksikko hiipii kohti paikkojaan. Ilmeisesti kopin äänieristys oli kohtalainen, koska kukaan ei käänny vilkuilemaan heitä. Vaikka turha tällaista asiaa olisi enää yrittää salailla, eikä se kai salaisuus ole vähään aikaan ollutkaan, että Joonaksen ja Joelin välillä on muutakin kuin viatonta ystävyyttä.

Matkalla penkkiinsä Joonas pysähtyy katselemaan lepäävää Aleksia ja muistaa yhtäkkiä uudestaan erään kiihkeän yön vuosien takaa. Silloin hän luuli olevansa suuren maailman rokkistara, vaikka hädin tuskin tunsi itseään.

Se kerta olisi voinut jäädä yhdeksi sadoista, jälleen yhdeksi ohimeneväksi kohtaamiseksi pimeässä. Mutta kaikki se on nyt yhtäkkiä hänen edessään tarjottimella - häikäisten kuin salamanisku. Kantakaupungin yksiön samettilakanoihin uponneet voihkaisut ja ne siniset silmät, joista heijastui vilpittömyys, odotus... Niin, ja kuten hän sen vasta tajusi, rakkaus. Mitä hän teki? Lausui tyhjiä lauseita, keräsi kamansa ja hävisi yön selkään edes kiittämättä. Kaikista maailman ihmisistä hän kohteli halvasti ja paskamaisesti juuri TÄTÄ upeaa nuorukaista.

Joonaksen silmiin kohoaa häpeän polttamia kyynelkarpaloita. Hän voi vain kuvitella sen tuskan ja pettymyksen, jota Aleksi on kantanut tapahtuneen jälkeen. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta kunpa hän jotenkin voisi... Pörröpää koskettaa sormenpäällään tummahiuksisen poskea. Tämä hymähtää unessaan ja nostaa suupieliään. Joonakselle tulee siitä kumman helpottunut olo. Hän pyyhkii kyyneleet hihaansa ja pujottelee sitten Joelin ohi ikkunapaikalle.

"Kaikki on hyvin, nyt nukutaan -

rakas", Joonas saa henkäistyä ja asettaa huulensa kuin vahvistuksena Joelin huulille. Tiiviin suudelman jälkeen Joel vetää hattarapään kainaloonsa ja silittää tämän hiuksia haukotellen leveästi. Joonas vaipuu yhä enemmän horrosmaiseen tilaan. Jossain unen rajamailla hänen mielessään on vain yksi ajatus: kunpa tämä matka ei loppuisi ollenkaan. Juuri tässä on hyvä.

***

A/N: Huh huh, nyt se on hänessä. Reilut kolme kuukautta, monta (kirjoittamisesta johtunutta) unetonta yötä, hykerrystä, epätoivoa ja oivalluksia. Nyt on aika päästää irti ja antaa mielikuvitukselle tilaa ;)

Kiitän sua, kun olet malttanut roikkua tarinan siivillä loppuun saakka ja kertonut sen kommenteilla ja tykkäyksillä. 4,600 lukukertaa, en ois ikinä uskonu. Tää oli melkonen reissu, mutta olen ylpeä, että tein sen. Me tehtiin se yhdessä.

K I I T O S 🖤 🖤