I'll wait for you forever

Luku 18.

Oon pahoillani, että uuden luvun tekemisessä meni kauemmin kuin oli aluksi tarkoitus. Jotenkin olin jäänyt vaan tän luvun kanssa jumiin enkä saanut kirjoitettua tätä loppuun.

Kuitenkin pidemmittä puheitta tässä teille vihdoin uusi luku, nauttikaa!

——

Olen viettänyt seuraavat pari päivää kotona miettien, mitä minun pitäisi sanoa Ethanille. Minun on pakko päästä juttelemaan hänen kanssaan, mutta en ole vieläkään mennyt. Tänään ajattelin mennä, koska olen vihdoinkin koonnut pääni ja minulla on selvät sävelet siitä, mitä haluan sanoa. Isäni lupasi viedä minut tänään kouluun, koska yllätys yllätys en pysty vieläkään kävelemään ilman kainalosauvoja.

Sutaisen vielä poskipunaa poskilleni, minkä jälkeen olen valmis. Otan reppuni ja lähden alakertaan. Nykyään pääsen jo menemään nopeammin portaat alas, eikä siinä mene viittä minuuttia.

Huikkaan isälle, joka makoilee sohvalla, että lähdetään. Isä sulkee lehden ja nousee sohvalta ylös. Menemme laittamaan kengät ja takit päällemme, jonka jälkeen lähdemme isän autolle. Menen istumaan autoon ja lähdemme kohti koulua.

Pakko sanoa, että minua alkaa jännittämään Ethanin kohtaaminen.

"Mites sulla koulussa muuten menee? Onko Zack jättänyt jo sinut rauhaan?" isä avaa suunsa.

"Ihan hyvin menee ja on se jotenkin. On meillä joitain samoja tunteja, mutta muuten en kauheasti törmää häneen", vastaan.

"Sehän on hyvä. Onko sulla joitain muita poikia liikkunut tässä viime aikoina?" isä kysyy ja huomaan pienen virneen hänen huulillaan.

"Isä!" huudahdan.

"No mitä? Kyllä minun pitää tietää kuka yrittää tulla lähelle pikku tyttöäni", isä sanoo.

"Pliis isä", pyydän.

"Hyvä on hyvä on, en kysele enempää."

"Kiitos."

Saavumme samassa koulun pihalle ja nyt katsotaan selviänkö tästä päivästä. Sanon isälleni heipat, ja kävelen koulun sisälle. Julia ja Michael kävelevät luokseni, jonka jälkeen lähdemme kävelemään hitaasti ensimmäisen tunnin luokkaa päin.

"Meidän pitäisi nähdä taas joku päivä", Julia sanoo.

"Niin pitäisi", Michael vastaa.

"Mä tiedän! Pidetään nyt viikonloppuna kunnon yökylä pitkästä aikaa ja ostetaan iso kasa herkkuja!" Huudahdan innoissani.

"Joo!" Julia ja Michaelikin vastaavat innoissaan ja alamme heti suunnittelemaan listaa, mitä herkkuja aiomme ostaa sitten.

Istumme paikoillemme istumaan ja opettaja sulkee viimeisten tullessa luokkaan. Hän tarkistaa ensimmäiseksi paikalla olijat ja alkaa sen jälkeen selittää, mitä käymme tällä tunnilla.

***

Kolme ensimmäistä tuntia kului nopeasti ja meillä alkaa nyt ruokatunti. Ajattelin, että olisin nyt mennyt juttelemaan Ethanin kanssa, mutta tulin siihen päätökseen etten mene. En halua, että kaikki kuulevat, joten päätän hoitaa sen koulun jälkeen. Toivon Ethanin haluavan jutella, koska itse en tiedä enää mistään mitään. Siksi haluaisin selvitellä asioita.

"Huhuu Ava? Ootko sä vielä tällä maapallolla?" Julia huhuilee edessäni.

Käännän katseeni häneen, ja vastaan: "Joo oon, mietin vaan asioita."

"Ai Ethania?"

Pysyn vaan hiljaa, koska en haluaisi vaivata heitä valittamalla turhasta asiasta.

"Kyllä sä Ava voit kertoa meille", Julia vastaa kuin lukien ajatukseni.

"Ääh okei, Ethanin kaveri Liam kävi meillä yksi päivä."

"Mitä se teillä teki?" Michael kysyy vuorostaan.

"Liam tuli puhumaan Ethanista, jos se sais mut ymmärtämään Ethanin käytöstä", kerron.

"No saiko?"

"Mm joo, kuulemma Ethanin oli tulossa katsomaan mua silloin sairaalaan."

"Miksi se ei sitten tullut?" Julia kysyy.

"Hänen veljensä kuoli siellä, niin se oli liian kova pala", vastaan.

"Ihan kauheeta!" Julia henkäisee.

Kellot soivat juuri sopivasti sen merkiksi, että seuraava tunti alkaisi. Lähdemme hiljaisissa merkeissä valumaan luokkaan päin. Tuntuu kuin tuon asian ääneen sanominen saa minut enemmän ymmärtämään Ethania. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei Ethan olisi satuttanut minua. En vain tajua miten olen saanut itseni tähän soppaan näin vähässä ajassa?

***

Koulu loppui juuri ja pakkaan vielä viimeiset kirjat reppuuni. Lähden kävelemään luokasta ulos Julian ja Michaelin kanssa. Kerron heille meneväni etsimään Ethanin, koska nyt tai ei koskaan minun pitää mennä juttelemaan hänelle. He toivottavat onnea ja lähtevät kävelemään kohti ulko-ovea. Lähden itse kävelemään vastakkaiseen suuntaan. Mietin koko ajan päässäni, mitä aion sanoa. Haluan yrittää ymmärtää Ethania ja sitä, mitä kaikkea hän on tehnyt. Tiedän ettei hän ole ainoa kenellä on ollut rankkaa ja Liam sai minut jotenkin tajuamaan sen vielä enemmän.

Haluan oikeasti sopia Ethanin kanssa ja jutella missä mennään. Olen ollut Ethanin luona, olemme suudelleet pariinkin otteeseen, eikä unohdeta sitä, mitä kännissä tapahtui. Minulla ei ole hajuakaan, mitä Ethan tuntee enkä hetki sitten vielä ollut varma omistakaan tunteistani.

Toivon vaan ettei tämä keskustelu pääty huutamiseen, koska kuten ollaan huomattu niin kummallakaan ei ole mikään paras pinna.

Löydän Ethanin istumassa sohvilla parin kaverinsa kanssa. Chloe on näköjään myös löytänyt itsensä heidän luokse tai siis Ethanin luokse. Chloe kiehnää Ethanissa ja, vaikka yritän olla välittämättä siitä, niin se häiritsee minua.

"Ööm Ethan voitaisko me jutella?" avaan suuni.

Ethan kääntää samantien katseensa minuun ja menee vaistomaisesti kauemmas Chloesta.

"Tottakai", Ethan vastaa lopulta ja nousee ylös. Chloe mulkaisee minua, mutta minua ei voisi vittuakaan kiinnostaa.

Lähdemme kävelemään Ethanin kanssa jonnekin syrjäisempään paikkaan. Koko matka kului hiljaisuudessa. Kun vihdoin pysähdymme, en saa muuta päästettyä suustani kuin: "Mitä sun ja Chloen välillä on?"

"Häh? Ei mitään", Ethan vastaa hämmentyneenä.

"Ei vai? Mä olen kuullut ja nähnyt vähän muuta."

"Mitä sä tarkoitat?" Ethan kysyy.

"Mä näin teiät siellä bileissä läheisissä tunnelmissa."

"Se ei ollut sitä miltä se näytti", Ethan sanoo.

"Ei vai?"

"Muutenkin itse kiehnäsit jonkun jätkän kanssa", Ethan puolustautuu.

"Se oli mun exä", puolustaudun.

"Mitä sä sen seurassa sit teit?"

"Ihan kuule puhuin asioita. Muutenkin luuletko sä oikeasti, että mä voisin sen jälkeen palata sen kanssa yhteen mitä se teki mulle?"

Ethan ei sano mitään ja eipä se ollut yllätys.

"Mä olen sanonut sulle jo aika selvästi mitä mä tunnen sua kohtaan ja sä vaan-" olen sanomassa, mutta Ethan keskeyttää minut.

"Niin mitä mä?"

"Sä vaan välttelet mua. Sillon bileissä tiedätkö miltä musta tuntui, kun sä et vastannut mitään. Mä myönnän, että salaa toivoin sun tuntevan samoin, mutta olin näemmä väärässä. Ja samalla, kun mä makaan sairaalassa niin sä meet nuolemaan heti jonkun Chloen kanssa."

Ethan pysyy edelleen hiljaa.

"Ihan sama. Mä en jaksa enää tätä", sanon.

"Ai mitä?" Ethan vihdoin avaa suunsa.

"Mä en halua olla sun mikään toinen vaihtoehto!"

"usko jo mä haluan vaan sut, enkä ketään muuta!" hän sanoo ja painaa yllätyksenä huulet omilleni.