Bändikavereita vai enemmän? (OlliXAleksi, Blind Channel fanfic)

34. Yhteen asumaan?

Aleksi

Vihdoinkin pääsimme lähtemään. Olen todella innoissani ja minua jopa jännittää hieman. Pian saavumme hienon ravintolan eteen, johon Olli pysäköi auton. "Ollaanko me perillä?" kysyn. Tämä nyökkää ja laskee kätensä reidelleni. "Siis oikeesti ollaanko me menossa tonne syömään?! Vähänkö ihanaa! Kiitos rakas, oot ihana", sanon ja olen todellakin yllättynyt. Olli nyökkää jälleen ja kääntyy katsomaan minua. "Eiköhän mennä et meiän varaus ei mee", hän sanoo ja nousee autosta. Hyppään ulos autosta ja pian olenkin jo ripustautuneena Ollin käsivarteen. Astumme sisään ravintolaan, joka on sisustettu upeasti ja tyylikkäästi. Sisustus on kuitenkin hillitty ja kaikkea on sopivasti. Mitä helvettiä mä jostain sisustuksesta jauhan ku mulla on Olliki mistä höpistä?! Järki päähän Aleksi! Ystävällinen tarjoilija ohjaa meidät pöytäämme ja ojentaa meille menun. "Noh, mitäs tykkäät tästä pikku yllätyksestä?" Olli kysyy, kun olemme jääneet kahden. "Oon jotenki ihan sanaton, tää on upee", vastaan katsellen ympärilleni. "Kiva, jos tykkäät. Halusin välttämättä just tänään järjestää meille jotain kivaa tekemistä yhessä ku huomenna alkaa taas se niin sanottu arki", tämä selittää. "Oot ihana", totean ja käännän katseeni tämän silmiin. Olli laskee kätensä minun käteni päälle katsoen minua hetken hiljaa. "Nii säki", hän sanoo rikkoen hetken hiljaisuuden. Ihanaa, kun pidempikään hiljaisuus Ollin kanssa ei ole kiusallista. "Jokos täällä oltais valmiita tilaamaan?" kuuluu ystävällisen tarjoilijan ääni. Vilkaisen Ollia ja vastaan hymyillen: "joo eiköhän me olla."

--

Annoksemme saapuivat hetki sitten, mutta olemme jo melkein syöneet. Välillä tietenkin saatan jäädä tuijottelemaan Ollia ja haaveilemaan omiani, mutta se ei haittaa. Kaikki on hyvin ja Ollin kanssa vielä paremmin. Pian huomaan hänen lautasensa olevan jo tyhjä, joten yritän pistää vauhtia oman syömiseni kanssa. "Ihan rauhassa vaan, ei oo mikään kiire", Olli toteaa hieman naurahtaen. Vilkaisen tätä nopeasti, mutta jatkan sitten syömistä. "Oon tässä vähä miettiny yhtä juttua..", Olli sanoo salaperäisesti. "Mitä juttua?" kysyn uteliaana. "Nyt ku ollaan viime aikoina oltu pääasiassa mun kämpillä nii mitäs sanoisit, jos kantaisit loputki sun kamat sinne?" hän kysyy ja katsoo minua. Nostan katseeni tämän silmiin ja huomaan, että häntä jännittää. Kasvoilleni kohoaa leveä hymy, mutta en saa hetkeen sanoja suustani. Olen toivonut jo pitkään, että tämä asia tulisi esille. Todellakin tahdon asua Ollin kanssa yhdessä. "Oliks se noin naurettava idea ku et saa sanoja suustas?" hän sanoo hieman hätääntyneenä sekä alakuloisena. "Ei todellakaan ku tää oli paras idea mitä oon koskaan kuullu! Totta kai rakas mä haluun muuttaa sun kans yhteen asumaan!" vastaan ja tartun tätä kädestä. Silitän tämän kämmenselkää ja huomaan, että hänenkin kasvoilleen kohoaa hymy. "Mä jo pelkäsin ettet haluais", hän huokaisee. "En ikimaailmassa vois kieltäytyä tämmösestä tarjouksesta", totean. Olli huokaisee helpotuksesta. "Mä rakastan sua", sanon hiljaa, lähes kuiskaten. "Mäkin rakastan sua ja sun kans oon onnellisempi ku koskaan", hän vastaa. Jään tuijottamaan Ollia hymyillen. En osaa sanoin kuvailla tätä onnen ja rakkauden määrää.

------------------------------------------------------------
Sanoja: 449
Kiitos 7k lukijoita🤍🤍