Bändikavereita vai enemmän? (OlliXAleksi, Blind Channel fanfic)

100. Onnenkyyneleet

Olli

Raotan varovasti silmiäni. Söpö, mustahiuksinen pörröpää nukkuu päälläni. Hänen päänsä lepää nätisti rintakehälläni. Hän on kietonut kätensä ympärilleni. Eilisen tapahtumat palautuvat mieleeni. En voisi olla onnellisempi. Kaikki sujui täydellisesti, juuri niin kuin oli suunniteltu. Tänään illalla suuntaamme Aleksin kanssa lentokentälle ja lähdemme häämatkalle. Aleksi ei vieläkään tiedä suunnitelmistani. Tälläkin hetkellä hän vain nukkuu niin viattoman näköisenä sylissäni. Upotan käteni hänen hiustensa sekaan ja alan silitellä niitä siinä toivossa, että tämä malttaisi pian herätä. Eikä mene kauaakaan, kun tuo suloinen pörröpää nostaa päänsä rintakehältäni ja katselee minua unisilla silmillään. "Huomenta söpöläinen", sanon ja silitän hänen poskeaan. "Huomenta rakas aviomies", Aleksi vastaa hymyillen. Ihana, kun hän on heti aamusta noin pirteä. Hän kurottautuu lähemmäs kasvojani ja painaa huulensa omilleni.

--

"Onko kaikki nyt mukana?" Tommi kysyy nostellessaan laukkuja autoon. Kaikki vastaavat myöntävästi. "Tommi, tuutko käymään?" kysyn tuolta nallekarhulta ja astelen vähän etäämmälle muista. "Viittisitkö tehä silleen et veisit eka mut ja Aleksin sinne lentokentälle, vaikka siinä tulee aika iso mutka matkaan? Ois kiva jos kaikki ois mukana hyvästelemässä ja Aleksikaan ei ehtis arvata mitään", pyydän. "Eiköhän se onnistu", Tommi vastaa. Häneen voi luottaa aina. Lähden kävelemään hymyillen takaisin autolle, Tommin kävellessä takanani. Muut katsovat meitä kysyvästi. Varsinkin Aleksi näyttäisi epäilevän jotain. "Mitä salaisuuksia teillä on?" Joonas ihmettelee. En suostu vastaamaan tuohon kysymykseen. Tommikin aikoo selvästi olla vastaamatta, joka on hyvä. Voi olla, että matkasta tulee hieman pitkäveteinen, kun neljä harvinaisen uteliasta yksilöä yrittää udella salaisuuksiani. Malttaisivat edes hetken. Kaikki selviää ajallaan.

Aleksi

Ollilla on salaisuus, jota ei aio kertoa edes minulle. Olen yrittänyt saada tätä kertomaan edes jotain, mutta hän vain puistelee päätään salaperäinen virne kasvoillaan. Selkeästi tämä on myös sopinut Tommin kanssa, ettei asiasta kerrota mitään, eli häneltäkään on turha udella. Tuo nallekarhu ei nimittäin lupauksiaan petä. Luovutan ja yritän vain malttaa odottaa. Lasken pääni lepäämään Ollin olkapäälle. Onneksi olemme pian kotona. Tai ainakin luulin niin, kunnes tajusin Tommin suuntaavan lentokentälle. "Tommi, mitä ihmettä?" kysyn tajuttuani tilanteen. Tämä ei ole kuulevinaankaan koko kysymystä. Käännyn katsomaan Ollia, joka hymyilee salaperäisesti. "Tiiätkö sä tästä jotain?" kysyn ihmeissäni. "Ehkä, ehkä en", Olli vastaa ärsyttävän ympäripyöreästi. Alan hieman turhautua tähän tietämättömyyteen.

Hetken kuluttua saavumme lentokentän parkkipaikalle. "Ollin ja Aleksin päätepysäkki", Tommi sanoo kääntyen katsomaan meitä. "Olli, mitä tää on?" kysyn tuijottaen aviomiestäni. "Me lähetään häämatkalle", tämä vastaa hymyillen. "Mitä?! Minne?!" huudahdan innoissani. "Barcelonaan", Olli vastaa. "Äää, kiitos rakas, oot ihana", sanon ja ripustaudun tämän kaulaan. "Halusin yllättää sut", tämä toteaa. Silmistäni karkaa muutama onnenkyynel. Vetäydyn halauksesta nähdäkseni Ollin kasvot. Hän hymyilee suloista hymyään. Sitten hän pyyhkäisee kyyneleeni hihaansa. "Maltatteko lähtee vai jäättekö sinne kuhertelemaan?" Niko kysyy naurahtaen. "Eiköhän mennä", Olli toteaa tarttuen kädestäni. "Eihän mulla oo mitään kamoja mukana tai edes passia", vastaan haikeana. "Sulla on mukana kaikki, mitä tarvit", Olli sanoo hymyillen. "Tarkottaako tää sitä et oot pakannu kaiken valmiiks jo ennen häitä?" kysyn ihmeissäni. Olli nyökkää. Miten hän on noin ihana? Hän on järjestänyt kaiken valmiiksi. Olen niin yllättynyt, etten saa enää sanoja suustani, joten päädyn vain halaamaan rakkaimpaani kiitollisena.

--

Koneen lähtöön oli vielä aikaa, joten muut jäivät kanssamme kentälle odottelemaan. Nyt on kuitenkin aika suunnata koneeseen, mutta sitä ennen täytyy vielä hyvästellä nämä Suomeen jäävät apinat. "Kiitos ku autoitte järjestään kaiken. Ei oltais ikinä selvitty ilman teiän apua", Olli sanoo kiitollisena. "Tietenki autettiin", Joonas vastaa ja ryntää halaamaan meitä. "Tulkaa nyt teki tänne", naurahdan ja suuntaan katseeni Nikoon, Tommiin ja Joeliin. Jälleen yksi ihana ryhmähali.

"Nyt saatte nauttia toistenne seurasta ihan kaikessa rauhassa", Joonas naurahtaa. "Ja mehän nautitaan", Olli vastaa vetäen minut kainaloonsa. "Turvallista matkaa", Niko toivottaa hymyillen. Tästähän tuli tunteellinen hetki. Hyvästit ovat kyllä aina vähän liiankin tunteellisia. "Nähään sit viikon päästä", Olli sanoo vielä, ennen kuin lähdemme suuntaamaan kohti turvatarkastusta ja siitä sitten lentokoneeseen. Hyvästelemme Ollin kanssa muut hieman haikeana. Tämä porukka on kuin perhe, joten heitä varmasti tulee matkan aikana ikävä. Jos edes ehdin keskittyä muuhun kuin Olliin. Nyt kuitenkin suuntaamme käsi kädessä koneeseen.

~time skip~
Barcelonassa:

Olli

Kävelemme käsi kädessä kauniilla, ilta-auringon valaisemalla hiekkarannalla. Lähdimme vielä kiertelemään hotellin lähialueita, vaikka on jo myöhä. Rannalla on hiljaista ja tunnelma on kauniin romanttinen. Seuraavat päivät aion keskittyä vain Aleksiin ja unohtaa kaiken muun ympärillä olevan.

Käännyn katsomaan tämän kauniita kasvoja. Hän on suorastaan täydellinen. "Onko hyvät maisemat?" Aleksi naurahtaa huomatessaan tuijotukseni. "Oot niin komee et ei susta saa enää katsetta irti", hymyilen. "Taitaa joku olla vielä vähä komeempi", tämä toteaa katsoessaan syvälle silmiini. Seisomme keskellä tyhjää hiekkarantaa vain tuijotellen toisiamme, rauhallisten aaltojen kohistessa taustalla. Katson aviomiestäni syvälle silmiin ja sanon: "Aleksi, mä rakastan sua enemmän ku mitään, eikä se tuu muuttumaan ikinä." "Olli rakas, niin mäkin rakastan sua, aina ja ikuisesti", tämä vastaa hymyillen. Tunnen, kuinka onnenkyyneleet valuvat poskilleni. Myös Aleksin silmäkulmissa kimaltelee pieniä kyyneliä. Vedän hänet suudelmaan. Suudelmaan, joka on täynnä rakkautta. Enemmän rakkautta kuin koskaan aiemmin. Tämä hetki on täydellinen. Tästä alkaa minun ja Aleksin yhteinen matka. Toivon sen kestävän pitkään.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 794
Kiitos🤍
Toivon et mahollisimman moni lukis tän:
Oikeesti ihan super iso kiitos kaikille jotka on jaksanu lukee tätä kirjaa🥺 Kaikki palaute on ollu vähintään 99% positiivista ja se on motivoinu mua jatkamaan tänne asti ja tästä eteenpäin sit uuden kirjan parissa🤍
Ilman kaikkia lukijoita ja kommentteja ja mitä vaan en ois varmastikaan näin pitkälle tätä kirjottanu... myös se et ylipäätään aloin julkaseen oli tosi iso juttu mulle, enkä todennäkösesti ois edes alottanu tätä ilman yhtä tiettyä ihmistä joka mua autto ja kannusti sit lopulta julkaseen🤍
Hetkeekään tätä kirjottaessa ei tuntunu siltä et moti ois loppunu tai et en vaan jaksais. Tää kirjottaminen on ollu monesti hyvä tapa purkaa ajatuksia ja joissain luvuissa taitaa olla aikalailla suoraan mun omia ajatuksia...

Tätä lukua kirjottaessa halusin antaa kaikkeni ja saada tästä sellasen, mihin oikeesti oon tyytyväinen, et en sit myöhemmin alkais katumaan mitään🥺

Toivottavasti tykkäsitte tästä kirjasta tai et tästä on ollu edes jotain iloa🤍

Nyt kuitenki tää kirja on tässä🤍
Tän kirjottamista tulee ikävä, mut nyt voin keskittyä sit uuteen kirjaan, jota alan julkaseen jossain välissä👀

Hope we'll meet again🤍