Bändikavereita vai enemmän? (OlliXAleksi, Blind Channel fanfic)

3. Voitko tulla mun viereen?

Seuraava päivä:

Apinalauma <3:
Niko: Monelta ne treenit alko tänää?
Joonas: Eiks me sovittu että 14 aikoihin oltas studiolla?
Tommi: Joo niinhän se tais olla.
Olli: Oon kipeenä nii en pääse treeneihin tänää.
Joel: Mikäs sulla on?
Olli: Vähä päänsärkyä ja jotain.
Aleksi: Jää sitte ihmeessä lepään ettei ainakaan mee pahemmaks.
Niko: Joo eiköhän me yks päivä ilman Olliaki pärjätä.
Olli: Jees, tuun heti ku olo on vähä parempi eli varmaan parin päivän päästä jo.
Joonas: Paranemisii <3
Olli: <3

Olli

Heräsin aamulla jäätävään päänsärkyyn ja olo tuntu muutenki vähä heikolta, joten aattelin, että parempi, jos jäisin kotiin nii ei ainakaan menis pahemmaksi. Nyt vaan pitäs keksiä tekemistä koko päiväksi, ku en oikeen voi lähtee minnekkään tässä kunnossa. Olispa joku pitämässä musta huolta. Sillä “joku” taisin viitata Aleksiin, vaikka luulen, ettei hänellä ole mitään muita kuin kaverillisia tunteita minua kohtaan. En kyllä ole varma omistakaan tunteistani Aleksia kohtaan, mutta jostain suuremmasta on kyse kuin ystävyydestä. Päätän nousta sängystä raahautua peittoni kanssa sohvalle katsomaan elokuvia, mitä todennäköisimmin koko päiväksi.

--

Parin tunnin päästä nälkä yllättää, mutta en millään jaksaisi nousta, sillä oloni tuntuu yhä heikommalta. Pakko minun kuitenkin on syödä jotain, koska sekin voisi helpottaa oloani ja päätän raahata itseni keittiöön. Katson kelloa. Se on yksi iltapäivällä. Teen itselleni pari leipää ja kaakaon. Päätän mennä takaisin sohvalle jatkamaan kesken jäänyttä elokuvaa. Tuntuu, että aika kuluisi hirveän hitaasti ja niinhä se kuluukin, kun vain istuu ja tuijottaa telkkaria. Sain syötyä ja minulle tuli kylmä, joten päätin kääriytyä peiton alle sekä asettua makuulle. Jonkin ajan kuluttua kuulen ovikellon soivan. Nousen ylös ja vilkaisen kelloa. Puoli kahdeksan, mitä ihmettä! En ollut uskoa silmiäni, mutta ilmeisesti olin nukahtanut kesken elokuvan ja nukkunutkin sitten ihan kunnolla. Menen avaamaan oven ja sen takana seisoo bändimme mustahiuksinen pörröpää. Minkä ihmeen takia se tänne tuli ku oon kipee. En osaa sanoa mitään, koska ajatukseni menivät juuri solmuun ja kunnolla nähdessäni Aleksin.

Aleksi

“Moi, mitäs sä täälä?” Olli kysyy minulta ja on selvästi hieman hämillään. “Halusin tulla kattoon miten voit. Saanks tulla sisään?” vastaan. Olli nyökkää ja siirtyy ovelta, niin että pääsen eteiseen, johon jätän takkini sekä kengät. Olli seisoo vieressäni ja seuraa tarkasti liikkeitäni. Kun olen saanut kengät pois jaloista, käännän katseeni Olliin, joka katsoo minua suoraan silmiin. Hetken vain tuijotamme siinä toisiamme, kunnes Olli horjahtaa ja syöksyn ottamaan hänet kiinni, ettei hän vain kaadu. “Ootko kunnossa, mikä tuli?” kysyn Ollilta säikähtäneenä “Joo kai, vähä vaan huippaa päästä”, hän vastaa. Talutan Ollin takaisin sohvalle ja peittelen hänet, niin ettei tälle tule kylmä. “Haluutko, että haen sulle jotain?” kysyn. “Jos viittit hakee mulle lasin vettä nii se riittää”, Olli pyytää. Menen keittiöön ja saan idean: “millon viimeks oot syöny?” kysyn Ollilta. “Kyllä siitä jo useempi tunti on, kui?” tämä vastaa. “Aattelin että tekisin sulle jotain ruokaa nii sun ei ite tarvi”, ehdotan. “Ei sun tarvi, kyllä mä pärjään”, Olli yrittää vastustella. “Ootko nyt ihan varma asiasta?” päätän varmistaa Ollilta, koska haluan varmistaa myös sen, että hän malttaa levätä kunnolla. “Joo oon.. yks juttu kyllä ois mitä haluasin, mutta en tiiä viittinkö pyytää sitä”, Olli sanoo ujosti. “Totta kai viittit ja lupaan tehä ihan mitä sä keksit pyytää, jos se vaan helpottaa sun oloo”, vastaan rohkaisevasti, vaikka todellisuudessa minua hiukan jännittää, mistä Olli puhuu. “Voisitko sä vaan tulla tänne sohvalle mun viereen?” tämä kysyy. Perhosparvi alkaa riehumaan vatsassani, enkä meinaa pysyä aloillani, vaikka enhän minä tiedä pitäisikö Olli minusta muuten kuin ystävänä. “Joo totta kai”, vastaan mielestäni melko rauhallisesti. Menen Ollin viereen istumaan, kunnes pian tunnen tämän nojaavan minuun kevyesti. “Aleksi mulla on vähä huono olo”, Olli sanoo hiljaa nojatessaan minuun. “Pitäskö sun päästä makaan?” kysyn ja siirryn hieman kauemmaksi. Vinkkaan Ollille paikkaa sylissäni ja huomaan tämän yllättyvän hieman. “Sun syliin vai?” hän kysyy. Pystyn aistimaan tämän äänestä pientä jännitystä. “Minne muuallekaan?” vastaan. Pian Olli makaakin jo puoliksi sylissäni samalla, kun hiplaan tämän hiuksia leikkimielisesti. Ei mene kauaakaan, kun kuulenkin jo suloista tuhinaa sylistäni. Vilkaisen Ollia. Hän nukahti syliini, voi kuinka suloista. Laitan peiton paremmin hänen päälleen, jottei hänelle tulisi kylmä. Jään hetkeksi silittämään tämän hiuksia, kunnes huomaan myös omien silmieni painuvan kiinni. Ollin lähellä on turvallinen olo, joten annan itseni vaipua uneen.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 681
🖤