BC(Joel×Niko)

Petturi

Niko:
Astun asuntoon sisään. Nään kahdet kengät.
Kävelen sisään ja menen makuu huoneeseen.
Näen Helmin makaavan sängyllä ja jonkun tuntemattoman hänen päällään.
"MITÄ VITTUA" Huudan
"Ni..niko tää ei oo siltä miltä näyttää" Helmi sanoo.
"Ai ei vai. Musta tää näyttää että sä petät mua." Sanon
"Mä lähen ja tää oli tässä" huudan ja otin tärkeimmät tavarat ja lähdin ovet paukkuen.
En tiedä minne mennä joten juoksen kyyneleet silmissä studiolle.

Kun pääsin studiolle olin hengästynyt ja väsynyt. Menin studion sohvalle nukkumaan.

Herään siihen kun ovi meni auki ja kiinni.
Käännyin ja nään Joelin. Olin hiukan ihmeissäni. Kun Joel huomas mut hän sanoi. "Miks vitus oot tääl mä just vein sut kotiin?" "No mä astuin mun ja Helmin asuntoon ja kävelen makuuhuoneeseen ja nään Helmin pettämässä mua joten pakkasin jätin sen ja lähdin." Sano niin selkeästi kun osasin vaikka suruni ja itkuni kuuli selkeästi äänestäni. Joel juoksi äkkiä halaamaan minua.
"Voi ei. Mutta missä sä yövyt nyt?"
"Ajattelin joko täällä tai sillan alla" sanon itkuisena mutta meistä kumpikin naurahti.
"Mutta hei sä voit tulla mun luo siksi aikaa ku löydät kämpän." Joel ehdottaa.
"Oikeesti. Ei kai musta vaan olis likaa vaivaa?"
"Ei susta ois yhtään vaivaa" Joel sanoo ja irtautuu halosta ja hän hymyilee minulle ja minä hänelle.

Joel:

MITÄ VITTUA. MITEN EI VOI OLLA.
Niko vitun Moilanen asuu mun luona siihen asti kun se löytää kämpän. Toivon että kämpän löytämiseen menee kauan koska olen ollut kusessa Nikoon siitä asti ku tää bändi perustettiin.
"Muuten miks sä tulit tänne?" Niko kysyy.
"Ai nii unohdin lompakkoni. Mutta lähdetäänkö me?" Kysyn.
"Joo." Niko sanoo jo iloisena.

Olemme minun luona tai no meillä. Kävimme kaupassa ja nyt puran ostoksia Nikon kanssa. Niko yhtäkkiä halaa minua ja minun vatsassani on perhosten suku kokous. Naurahdan ja kysyn.
"No mikäs sulla on?"
"Kiitos kiitos tuhannesti kiitos." Niko sanoo
"No mistä sä mua kiität mua?" Kysyn Nikolta.
"Koska otit mut sun luo asumaan vaikka en tosiaan ansaitse sitä." Niko sanoo. Irtaudun halista ja katson Niko syvälle silmiin.
"Mitä sä selität. Sä ansaitset tästä maailmasta kaiken hyvän oot niin tärkeä niin monelle ja oot mullekin niin tärkeä ja rakas." Sanon Nikolle joka katsoo minua niin ihanasti.
Ja sitten se mitä olen odottanut niin kauan. Niko suutelee mua ja minä vastaan siihen.

"Sori ei mun ois pitäny.'' Niko sanoo suudelman jälkeen.
"Ei. Niko ei se haittaa m..mä tykkään susta ei en tykkää vaan rakastan sua oon aina rakastanut ja tuun aina rakastamaan." Sanon tulle täydelliselle ihmiselle.
"Oikeesti. Mäkin oon kai aina sisimmässäni rakastanut su mutta en oo hyväksynyt sitä itselleni." Tuo söpö brunette poika sanoo minulle. Suutelen tätä.
"Ollaanko me nyt niinkuin yhdessä?" Kysyn
"JOO." Niko huudahtaa. Ja me molemmat repesimme nauraan

________
Sanoja 445