Kuinka tapasimme

3

Nykyhetki
"Voi kuinka romanttista!" Huudahtivat Janette ja Sanna yhteen ääneen. Minä vain punastelin ja peitin kasvoni. "Mitäs täällä hihkutaan?" Kysyi miesääni vierestäni. "Rakas!" Huudahti Janette, nousi ylös ja hyppäsi Petja syleilyyn. "Oletteko valmiina?" Kysyi Niko meiltä. "Olemme" sanoi Sanna iloisena, nousi ylös ja halasi Nikoa. "Missä Tuukka on?" Kysyin miehiltä. Niko ja Petja katsoivat toisiaan, virnistivät ja Petja sanoi "Tuukka odottaa meitä puistossa." Nousin penkiltä ja nyökkäsin. Lähdimme Jasminelohikäärmeestä ja kävelimme puistoa kohti. Sanna ja Janette pitivät minua kädestä kiinni ja miehet tuli perässämme. "Oletteko puhuneet Tuukan kanssa tulevaisuudestanne?" Kysyi Janette. "Kyllä. Tuukka muutti jo luokseni ja sovimme että jaamme vaatekaappini" sanoin, aloin nauramaan ja jatkoin "olemme myös puhuneet, että olisi ihanaa hankkia lapsia." "Uu.... Hankkikaa sitte ainakin viisi lasta!" Huusi Petja takaa. "Hys siellä takana!" Huusi Janette. Aloimme kaikki kolme nauramaan ja miehet juoksivat eteemme. "Me ainakin hankimme monta lasta" sanoi Petja ja virnisti Janetelle. "Katsotaan sitä sitten" sanoi Janette ja virnisti.

Pääsimme perille puistoon, vaikka matkalla Janette jahtasi Petjaa ja taas välillä Petja Janettea. Puistossa kävelimme ison puun alle, jossa jo Tuukka odotteli meitä. "Nähdään kohta" sanoi Sanna ja lähti kävelemään poispäin muiden kanssa. "Minne menette?" Kysyin heiltä. "Älä huoli tulemme kohta takaisin!" Huusi Petja ja virnisti. Kävelin Tuukan luo ihmeissäni. Hyppäsin Tuukan syleilyyn ja suutelimme. Kun lopetimme suutelun, Tuukka sanoi "Jenni olemme olleet jo jonkin aikaa yhdessä ja tunnen, että olet se jonka kanssa haluan elää koko loppuelämäni. Jenni olet minun elämäni aurinko ja en haluaisi luopua ikinä sinusta, joten tuletko vaimokseni?" Tuukka kyykistyi eteeni, ojensi kätensä ja avasi pienen rasian jossa oli kirjan muotoinen sormus. Hihkaisin onnesta ja aloin itkeä. "Kyllä... Kyllä miljoona kertaa kyllä!" Huudahdin. Tuukka nousi ylös ja pujotti sormuksen sormeeni. "Vihdoinkin!" "Onnea!" Kuului huuto puskan takaa. Kun katsoimme puskaan näimme kaveriemme astuvan esiin. Aloimme kaikki nauramaan ja Janette tökkäsi Petjaa kylkeen. "Me sit järkätään teidän häät!" Huusivat Janette ja Petja yhteen ääneen. Yskin onnesta ja sanoin heille kiitos. Käännyimme Tuukan kanssa toisiimme päin ja suutelimme onnellisena. "Uulalaa!" Huusi Petja ja Janette vieressämme.