Together || Blind Channel One-Shots

Minä Sydän Sinä - Jiko

Pikku-bussissa leijuu innostus. Tänään on uusi-vuosi, ja Blind Channel ja heidän crewinsä on päättänyt lähteä Mateloiden perheen mökille juhlistamaan uutta-vuotta. Mökki sijaitsee Oulussa. Kello on nyt 12 päivällä. Matkaa on taitettu jo 7h eli noin puolituntia vielä jäljellä.

Niko
-Nyt perkele rauhottukaa hyvät ihmiset! Santeri huutaa painivalle j&j kaksikolle.
Pikku-bussissa on niin sanottua lattiatilaa sen verran, että siinä mahtuu painimaan, paskomaan ja pane- joo ei mitään sittenkään.
Kuuntelen vain musiikkia kuulokkeistani, sillä en jaksa kuunnella noiden muiden apinoiden meluamista.

Tunnen jonkin ajan kuluttua, kun joku tökkää minua käsivarteen. Käännän katseeni ja nään blondin, sinisilmäisen kitaristimme edessäni. Jään vahingossa tuijottamaan hänen silmiään liian pitkäksi aikaa.
-Haloo!
Kuulen kuinka Joonas huhuilee minua. Hätkähdän päätäni ravistaen.
-Nii siis häh?
-Niin että ollaan perillä, Joonas kertoo.
-Tuu pois sielt autosta, tuo jatkaa.
Avaan turvavyön ja huomaan Joonaksen ojentavan kättään minulle. Tartun siihen, ja hän kirjaimellisesti vetää minut ulos autosta. Veto taisi olla liian kova, sillä nyt makaan Joonaksen päällä nurmikolla.
-Ähh sor-, Joonas on sanomassa kunnes Joel keskeyttää hänet:
-Älkää nyt siinä alkako panemaan, mökki on kymmenen metrin päässä! Hän vain virnuilee meille ilkikurisesti. Vitun paskiainen sanon minä...
-Hahhah olipas tosi hauska juttu Hokka, Joonas tuhahtaa.
Joel vain nauraa ja lähtee takaisin mökille päin.
-Voisiks sää nousta siitä? Joonas kysyy naurahtaen.
-Aa j-joo sorih, sanon häpeissäni ja nousen ylös. Joonas nousee jälkeeni. Lähden kävelemään mökkiä päin jättäen Joonaksen taakseni. Okei toi kuulosti jotenkin pahalta, mut siis tarkotin että jätin Joonaksen sinne autolle seisomaan.
Avaan mökin oven ja astun sisään. Otan mustat maiharini pois jaloistani. Kävelen peremmälle mökkiin. Se näyttää oikein mukavalta. Sisustus on moderni, muttei kuitenkaan liikaa.
-Katos teijän panohetkihän ei kestäny kauaa, Joel virnuilee jo edessäni.
-Kerjääks äijä verta nenästään? Kysyn puoliksi vitsillä.
-Hei relaa, se oli vaa läppää, Joel sanoo samalla nostaen kätensä ilmaan, ikäänkuin antautumisen merkiksi.
Joo joo, läppää vain. Voiku se oiski ollu totta. Okei mitä vittua Niko?! Sanoiks sä just haluavas panna sun parasta kaverias?! Niko sä oot hetero, ok?

Timeskip 4 tuntia, eli siihen että kello on 16.

Istuskelen tässä mökin terassilla. Joel ja Joonas tappelevat jostain aivan vitun turhasta asiasta, Tommi grillaa makkaraa, Olli ja Aleksi keskustelevat viiniasit kädessä, hieman turhankin fiinin näköisesti. Santeri juoksee kikattavan Kirilin perässä. Kiril ilmeisesti otti Santerista salakuvan ja nyt Santeri haluaa kostaa asian Kirilille. Hauska kaksikko. Onkohan heillä jotain? No ei se toisaalta minulle kuulu. Muut crewiläiset ovat etsimässä hyvää paikkaa jossa ampua raketteja.
Tommi saa ilmeisesti grillattua makkarat, sillä ojentaa minulle yhden. Nappaan sinappipullon pöydältä ja tursotan sitä makkaran päälle. Haukkaan siitä palan. Tätä olen kaivannut. Mökkeilyä ja grillimakkaraa.

Kun saan makkaran syötyä nousen tuolilta ylös. Mikko laittoi jonkun hyvän soittolistan pyörimään. Heti ensimmäisenä tulee yksi lempi biiseistämme eli Slipknotin Duality.
Laulamme Joelin ja Joonaksen kanssa biisiä kovaan ääneen, sori mökkinaapurit.
Lopetan hetkeksi laulamisen, sillä uppoudun kuuntelemaan Joonaksen upeaa lauluääntä. Ravistan päätäni ja päätän mennä sisälle. Kävelen minun ja Joonaksen huoneeseen. Kyllä, Joel fucking Hokka päätti sitten laittaa meijät samaan huoneeseen. No toisaalta en valita.
Mietin jonkun aikaa mitä voisin tehdä, kunnes päätän että voisin vähän laulella. Ajattelin laulaa Frans Harjun Minä Sydän Sinä-kappaletta. Se on aivan ihana.
(Tässä vaiheessa voit halutessasi laittaa kyseisen biisin soimaan, jos haluat tunnelmaa!)
"Joen pinnas heijastukset kahden nuoren ihmisen. Oli keskuspuiston lehmuksissa ruskaa. Katsoi toisiansa läpi epävarmuuden. Sanoi "tällaista en tuntenut oo koskaan". Pyörät, ne jäi hujan hajan maahan makaamaan. Ja vesi pauhas hiekkatien päässä. Miettivät et kävi tässä miten tahansa. Vois tänne merkin rakkaudesta jättää.

Ja yllä kylmän veen. Seisoo silta edelleen. Kaiteet näyttää kärsineen. Mut ne on kaiken kestäneet. Säleikössä roikkuu lukko ruosteinen. Jossa lukee minä sydän sinä. (Minä sydän sinä). Yksi lukko. Vain yksi tietää, mikä.

Mies hiljaa pyyhkii valokuvaa makuuhuoneessa. Ja istuu vanhan parisängyn laitaan. Tv ilman ääntä, kauniita ja rohkeita. Hän saapui aina töistä tähän aikaan. Nyt sillan luokse usein päätyy polku pyörineen. Ja kaivaa taskustansa kynttilöitä. Miettii, arvokas on aika vaikka jäi niin lyhyeen. On maan päällä viel yksi pala meitä.

Ja yllä kylmän veen. Seisoo silta edelleen. Kaiteet näyttää kärsineen. Mut ne on kaiken kestäneet. Säleikössä roikkuu lukko ruosteinen. Jossa lukee minä sydän sinä.

Yllä kylmän veen. Seisoo silta edelleen. Kaiteet näyttää kärsineen. Mut ne on kaiken kestäneet. Säleikössä roikkuu lukko ruosteinen. Jossa lukee minä sydän sinä. (Minä sydän sinä). Yksi lukko. Vain yksi tietää, mikä."

Kun saan laulettua kappaleen loppuun käännyn huoneen ovea päin, sillä ajattelin lähteä takaisin ulos. Kuitenkin säikähdän, sillä nään hattarapäisen kitaristin seisomassa ovenraossa. Nään hänen silmässään kyyneleen ja hänen kasvoillaan on hämmentynyt ilme.
-Miten vitussa sä oot noi hyvä laulaa?! Hän ihmettelee samalla kuivaten kyyneleensä.
-En mä t-tiiä, vastaan hieman nolona. Ei hänen tuota pitänyt kuulla, mietin.
-Mmut miks sä itkit? Päätän kysyä, sillä asia jäi mietityttämään minua.
-No siis toi biisi on ensinäkin tosi kaunis, ja toiseks se sopii sun äänelle ihan helvetin hyvi, hän vastaa yhteen hengenvetoon.
-Kiitti, hymähdän.
-Pitäiskö meijän mennä takas muitten luo? Jatkan.
-Joo, Joonas vastaa.
Lähdemme kävelemään takaisin ulos muiden luokse.

Timeskip siihen et kello on 23:45

Joonas
Ammumme tällä hetkellä jotain raketteja. Ovathan ne ihan hienoja, vaikka eivät mitään minun lemppareita ovakkaan. Joel onnistui jo saamaan pienen palovamman sytyttäessään yhtä rakettia.
-Varokaa! Joel huutaa sytytettyään yhden raketin.
Huomaan ajatuksissaan leijuvan Nikon, joka ei kuule varoitusta. Juoksen hänen luokseen ja nappaan hänet syliini. Juoksen kauemmas raketinampumis-paikasta.
-Mitäh? Niko ihmettelee hämmentyneenä.
-Sä meinasit jäädä raketin polttamaks.
-Aa.. Kiitti ku pelastit mut.
-Ei mitään, sanon hieman punastuen. Okei wtf Joonas Porko miks vitussa sä punastut?!

Tajuamme, että vuosi vaihtuu minuutin päästä. Kävelemme muiden jätkien luokse. Nyt se sitten alkaa.
-5!
-4!
-3!
-2!
Tässä vaiheessa melkein tiedän jääneeni ilman uv-pusua tänä vuonna.
-1!
Hämmentyen tunnen ja nään kuinka Niko vetää minut suudelmaan. Tämä ei tunnu kaverilliselta. Enemmänkin, rakastavaiselta. Nikon pehmeitä huulia omillani olen kaivannut. Liikutamme huuliamme samaan tahtiin. Nikon toinen käsi lepää selälläni ja toinen niskassani. Minun käteni ovat Nikon selällä.
Sivusilmällä nään, että Olli ja Aleksi, sekä Kiril ja Santeri suutelevat. Aww, kyllä meillä näitä homoja riittää.

Irrottaudumme vihdoin pitkästä suudelmasta. Hymyilemma vain toisillemme, edelleen toisistamme kiinni pitäen. Tämä tunne on ihana. En vaihtaisi tätä mihinkään. Tuntuu kuin muu maailma olisi vain kadonnut, ja siellä olisi vain minä ja Niko.
Tästä tulee minun ja Nikon vuosi.
Tiedän sen...
.
.
.
.
.
Moikka kaikki!❤
Kiva kun luitte tänne asti. Kertokaa mitä tykkäsitte. Kertokaa myös mistä shipistä haluaisitte luvun seuraavaksi!
P.S käykää kaikki kuuntelemassa tuo Frans Harjun Minä Sydän Sinä-biisi! Se on aivan ihanan koskettava. Suosittelen!
Mutta nyt, hyvää huomenta|päivää|iltaa|yötä, milloin ikinä tätä luetkin.
❤