se oli se kesä.
ensimmäinen kesä tai juhannusruusujen kesä - joillekin se oli joutsenkesä, toisille variskesä.
jokaisella oli varmasti sille kesälle oma nimi.
varmaa oli ainakin yksi asia: se kesä tarjosi jotain muuta. jotain uutta ja särkyvää.
ja sille, mulle ja meille
se oli routakesä. (ironista, koska se oli lämpimin pitkään aikaan)
mikä kesän määritelmä edes on?
virallisesti kesä on silloin, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyväisluonteisesti yli kymmeneen asteeseen (lapissa kaksi kuukautta, eteläisessä suomessa neljä).
kun puhutaan henkilökohtaisesta määrittelystä, asia muuttuu hankalammaksi.
joillekin kesä on toukokuusta elokuuhun.
ehkä se on aika, kun on lomalla koulusta tai töistä tai mistä vain.
jotkut eivät edes pidä kesää kesänä, elleivät saa toteuttaa iänikuisia rutiineitaan. juhannuskaljoja ja mökkireissuja ja makkaranpaistoa humalaisten sukulaisten keskellä.
mä en ole periaatteissani ihan niin selkeä.
mulle kesä on hetkiä. juhannusyön taianomaisuus, jolloin voi melkein nähdä keijukaiset tanssimassa usvaisen metsän siimeksessä
sateisen päivän viimeiset hetket, kun aurinko kurkistaa pilvien lomasta ja tarjoaa lohtua pimeään eksyneille.
ja ennen kaikkea
hetkiä sen kanssa.
hetkiä, jotka mä tahtoisin kokea uudestaan.
hetkiä, joiden arvon tajuaa vasta kun ne menettää.
hetkiä, joista mun täytyy tarinankertojana koota jotain ehjää.
jotain kaunista ja korvaamatonta.
YOU ARE READING
tarinankertojalapsi
Romance"ne sanoo, ettei yöperhonen voi vastustaa liekkiä. uskotko sä siihen?", se kysyi. roudalla oli tapa pudotella turhia faktoja kaikkialle. se oli tapa, jota mä olin aluksi inhonnut, mutta oppinut sitten ajan kuluessa pitämään siitä. tulen leikin hei...
