Just us [ Olli x reader ]

"Näytä. Sun. Ranteet!"

*Seuraavana päivänä treeniksellä*

Aleksin pov:

Olen Ollin kanssa kahdestaan treeniksellä odottamassa muita. "Mistä asti sä oot viillelly?" Olli kysyy. "Siitä asti ku y/n joutu sairaalaa" kerroin. "Sori et mä olin sulle nii ilkee" Olli pahoittelee ja halaa minua hellästi. "Sä selviit kyllä tästä" Olli päästää irti ja hymähtää. "Mm" sanon hiljaa. Pian muutkin tulevat ja me alamme treenaamaan.

*Skip kuukausi*

Y/n:än pov:

Tänään minulla on toinen ultra. Menen sairaalaan. "Kaikki näyttäis olevan hyvin" lääkäri hymyilee. Huokaisen hiljaa ja lähden kotiini Riihimäelle. (Sori, että niin lyhyt, mutta en keksinyt muuta:D)

Ollin pov:

Menemme Aleksin luo jätkien kanssa hengailemaan. Aleksi ei hymyile missän vaiheessa, joten minua alkaa huolestuttamaan yhä enemmän. Aleksin pitäisi saada elää hyvä elämä, kuten jokaisen. Minä välitän Aleksista paljon, vaikka välillä se ei tunnu siltä.

Joelin pov:

"Aleksi mikä sulla on?" Kysyn Aleksilta, koska hän ei ole hymyillyt tänään kertaakaan. "Huono päivä vaan..." Aleksi selittää hiljaa. "Aleksi, kerro se" Olli katsoo Aleksia vakavalla ilmeellä. Aleksi epäröi hetken. "No totaa... Sillon ku y/n joutu sairaalaa... Mä aloin viillellä... Ja... Jatkan edelleen..." Aleksi kertoo hiljaisesti ja hitaasti.

Aleksin pov:

Sain viimein kerrottua, jes, edes jokin asia onnistuu minulta. Kaikki tuijottavat minua vakavasti ja se hieman ahdistaa minua. Päätän lähteä vessaan ahdistuksen takia. Kuulen askeleita takaani. "Aleksi... Nyt ei ehkä tunnu siltä, mutta sä selviit... Mäki koin tollasta samaa nuorempana" kuulen Nikon äänen ja hän halaa minua. "Kiitos... Kai?" Sanon ja lähden vessaan.

Menen istumaan vessan lattialle vain miettimään asioita. 'Miks mun pitää olla tällänen? Miks en oo täydellinen?' Kysymyksiä riittäisi pääni täydeltä vielä paljon lisää.

Joku avaa kotini ulko-oven. "Moii" kuulen y/n:än äänen. "Moi" kaikki tervehtivät. Tallustelen pois vessasta. Juoksen halamaan y/n:ää itkien. "Mä oikeesti oon edellee vitun pahoillani" itken y/n:än olkapäätä vasten. "Ei se haittaa" y/n sanoo iloisella ilmeellä.
"Hyvä... Kai..." Hymähdän pienesti ja päästän halista irti.

Y/n:än pov:

Aleksi kuulosti surulliselta, joten päätän tehdä asialle jotain. "Aleksi, tuu tonne eteisee hetkeks" sanon Aleksille noustessani sohvalta. Aleksi tulee perässäni. "Nii mitä?" Aleksi kysyy. "Näytä sun ranteet" sanon kyyneleet valuen silmistäni. "Häh siis miks?" Aleksi esittää, ettei tietäisi mistä puhun. "Näytä. Sun. Ranteet!" Huudan Aleksille kyyneleet silmissäni. Aleksi näyttää ranteensa ja laittaa kasvonsa päin lattiaa. "Miks?" Itken. "Sun takii... Tai siis ku jouduit sairaalaan mun takii..." Aleksi selittää kasvot lattiaa kohti. "Ei sun mun takii tartte tollasta tehä!" Selitän pettyneenä Aleksiin ja itken edelleen. "Ei oo ainoo syy..." Aleksi sanoo ja lähtee takaisin olohuoneeseen jätkien luo.

______________________________________
Kiitos paljon kaikista tykkäyksistä!! Teen tän tarinan loppuun, ja sitten Nikosta ja y/n:ästä. Jatkan siis tätä tarinaa vielä, mutta aika lopuillaan tää tarina on... Ehkä?:D Eli vielä tulee ainakin pari kappaletta:)