Lähtö takaisin Suomeen

313 15 0
                                    

*En keksi nyt mitään, joten skipataan lähtöön*

On aamu. Tänään jättäisimne Malediivit taaksemme. Kello on 7.00. Alan etsimään tavaroitani tästä pienestä huoneestamme ja löydänkin ne alle minuutissa. Alan herättelemään Ollia. "Ollii herätys" huudan tämän korvaan. "Huomenta" Olli hynyilee tätä söpöä hymyään. "Huomenta" hymähdän ja suutelen tätä täydellistä ihmistä.

Olli nousee ylös, näyttää hieman hankalalta, mutta loppujen lopuksi hänkin on pakkaamassa tavaroita, tosin aivan väsyneenä. "Missä se mun puhelin on?" Olli etsii puhelintaan. Siinä sitten puolisen tuntia etsimme ja tutkimme koko huoneen miljoona kertaa. Käännyn Olliin päin, joka tuskissaan etsii puhelintaan sängyn alta. "Missä se voi ol...Se on sun kädessä" alan nauramaan, kaikki varmaan kuulevat, mutta ei kai se niin vakavaa ole. Ollikin hieman hymähtää, mutta näyttää siltä, että hän ei tykkää, että nauran tällaiselle asialle. "Heii sori, ei ollu tarkotus mitenkään pilkata" hymyilen, otan Ollin käsistä kiinni ja nostan katseeni Ollin silmiin. Olli alkaa hymyillä, loppujen lopuksi hän työntää minut seinään, siinä muutamia sekuntia hymyilemme toisillemme, mutta viimein Ollu yhdistä huulemme.

"Meillä on kiire ja eräät tääl vaa nuolee toisiaan!" Tommi avaa oven ja sanoo. Kaikki muutkin ovat oven takana. "Sori, vähä veny tää" virnuilen, suutelen Ollia vielä kerran ja lähdemme kävelemään käsi kädessä lentokentälle.

Muut kävelevät edellä, me takana. "Ollii mä en jaksa kävellä" sanon ja odotan, että Olli tajuaa mitä tehdä. "No tuu sit repparii" Olli naurahtaa ja minä hyppään Ollin reppuselkään. Jäämme ja jäämme tämän takia muista kymmenisen metriä ja vain naureskelemme. "Voi vittu kyyhkyläiset" Joel huutaa edeltä. Kaikki kääntyvät meihin päin. Minä ja Olli vain nauramme hieman kiusaantuneina.

Just us [ Olli  x reader ]Dove le storie prendono vita. Scoprilo ora