Just like A drug

"Alex Mattson"

||Juu eli tää on jatko kirja kirjalle - Just like A brother. Jos et oo vielä sitä lukenu nii meeppäs lukemaan enneku alotat tän ettet vaan tipaha juonesta ;)

Kävelen sisään treeniksen. Kauhea hälinä niinkuin aina. "Olli!" Niko huutaa ja viittoo minut luokseen. Tuo näyttää kuvaa jostai Dj:stä ja sanoo.

"Alex Mattson tulee parin päivän pääst käymää tääl" tuo sanoo. Katson kuvaa hetken. Alex.. Olenko kuullut tuon jossain. Ihan kuin joku olisi puhunut yläasteella haluavansa olla artisti nimeltään Alex. Ei ei se voi olla..
"Olli!" Tommi sanoo. Hätkähdän ja käännän katseen tuon silmiin "Aa joo nii kiva" sanon.
"Eikö sua kiinnosta miksi?" Niko sanoo ja katsoo minua kysyvästi. "Siis joo" sanon ja samassa Brune alkaa selittämään "siis me etitää meiä bändiin uutta jäsent.. ja sitte kuultii Alexista nii ajateltiin laittaa sil viestii, noh se kävi sit sille ja se tulee yli huomen testailee millast tääl o" tuo selittää samal yrittäen pitää Toisen solistin hiljaisena.
"Mikä sen ns oikee nimi on?" "Ääh ei kysytty" Joonas sanoo. "Aa okei" vastaan.

[Joonas]
"Joel Ootko ottanu lääkkeet" kysyn blondilta joka hengittää tiheään tahtiin nurkassa.
"Vittu en ku kadotin ne paskat!" Tuo huutaa ja heittää tyynyn seinään. "Ei oo mitään hätää" sanon niinkuin lapselle ja viiton Tommin joelin luo. Tuo ottaa Blondista kiinni ja estää samalla tuota raapimista ihoaan verille.
"Joel hengitä" kuulen Tommin sanovan.
Kävelen kitarani luo ja alan soittamaan sillä.

[Joel]
Vituttaa,Ahdistaa ja kaikki on paskaa. Mihin helvettiin kadotin ADHD lääkkeetkin. Haluan vittuun tästä tilanteesta, joka on kylläkin mahdotonta. Tommi on minua paljon vahvempi varsinkin tälläisissä tilanteissa. Tiedän olevani välillä ihan saatanan raskas, mutta mitä sitten? En pyytänyt ketään auttamaan!
Vihdoin Tommi päästää irti. Pinkaisen keittiöön ja juon hanasta vettä. Helvetti! Tarvin ne lääkkeet.
Näen brunen basistin nojaavan ovenkarmiin ja katsovan minua pudistellen päätään. "Ook sä taas tehny jotaii ittelles?" Tuo sanoo ja kävelee luokseni nostaen hihani ylös. Vain vanhoja arpia vuoden takaa ja yläasteelta. "Hyvä" tuo sanoo ja kääntää sitten katseen kasvoihini.
"Kadotit lääkkees?" "Joo ja tunnen olevani täysin paska ihminen ja haluan helvettiin" Toinen vain laskee katseensa maahan ja takaisin minuun vetäen minut haliin. Ehkä eka kerta kun en halua rimpuilla irti. "Joel" Brune sanoo. "Niin?" Sanon jo oikeastaan rauhallisena. "Muistatko sä Aleksin?"
"Tottakai" sanon ja katson toista hämilläni.
"En pysty unohtaa sitä koskaan.. Mua pelottaa, että se-" toisen lause jää kesken kun tuo pudistaa päätään ja lähtee keittiöstä.
"Hhh" Tosiaan ette tiedä.. Aleksi oli ollut vuoden Amsterdamissa kun heillä meni syystä tai toisesta välit. Olli pelkää edelleen, että Aleksi ei olisi kestänyt sitä ja olisi U know tehnyt Im.
En usko tuohon..