One shot || Blind channel

Tanssi kanssain - Olli x Nea

Jos haluaa tunnelmaa niin laittakaa soimaan Lauri Tähkän-nukkuvat aamut

Ollin pov:

Tanssitan tuota minua hieman lyhyenpää, hyvin kaunista neitoa. Pyöräytän hänet ja vedän sitten takaisin kiinni itseeni. Hetki on täydellinen. Vain minä ja rakkaani, tanssimassa.

Katseeni osuu kelloon, joka näyttää olevan 12 yöllä. En aijo välittää siitä, sillä tämä on paljon tärkeämpää. Nea hymyilee minulle suloisesti, joka saa sydämmeni sulamaan.

Olen siis tehnyt meille illallisen kotiin vain muistuttaakseni kuinka paljon hän minulle merkitsee. Olin jopa ostanut hänen lempi viiniään, jota ihan lähi kaupasta ei saa. Ja tottakai olin tehnyt hänen lempiruokaansaa,kanaa ja . Minulla oli ideana vain syödä ja sitten katsoa ehkä jotain romanttista elokuvaa, mutta Nea pyysi kauniisti munia tanssittamaan häntä, joten pakkohan minun oli suostua. "Tanssi kanssain" tuo hyvin kaunis tyttö sanoi minulle.

Ja nyt, nyt me vain tanssimme olohuoneessa. Olimme tanssineet jo kahden bisin verran ja uskon että jaksamme vielä jonkin aikaa, ainakin tämän viinin voimalla, jota tuli hörpittyä yllättävän paljon. Mutta ei se meidän menoa tietenkään haittaa.

Lasken käteni tuon lantiolle, hänen kauniin tumman punaisen mekkonsa päälle ja tämä nostaa käteni niskaani ja näin me vain keinumme olohuoneessa, eikä kukaan ole häiritsemässä.

Nojaudun painamaan huuleni tuon vastaaville. Tuo vastaa suudelmaan pienen kiusoittelun jälkeen.

Irrottaudun suudelmasta nähdäkseni hänen kauniit silmänsä ja ehkä hapen puutteen takia, mutta se ei ole se pointti!

Nean silmät ovat kauniit ja rauhalliset. Niissä on vihreän eri sävyjä joka saa minut kuvittelemaan olevani metsässä, en missä tahansa takapihan suossa vaan rauhallisessa satumetsässä. Tai ehkä pikemminkin taikametsässä. Onhan koko tyttö täynnä taikaa.

Tuo taika tyttö kyllä päätti juuri talloa varpailleni, ehkä kiusatakseen, ehkä herättääkseen huomioni nykyhetkeen. Sen tiedän että kumpaa hän ikinä yrittikään, hän onnistui siinä.

"Minne mun rakas hävisi?" Tuo kysyy, säihkyvän upealla äänellä joka voisi saada minut vaikka kuolemaan tähän paikkaan.

"Ihan tässä sun edessä olen" vastaan tälle, samalla kun pieni virnistys karkaa huulilleni.

"Höpsö" tuo kikattaa.

Tartun tuon kikattavat tytön kädestä kiinni ja pyöräytän jonka jälkeen vedän hänet takaisin kiinni itseeni.

Annan hennon pusun tuon nenän päähän, joka saa hymyn nousemaan molempien huulille.

"sä olet se, ainoa" laulan tälle ja tämä jatkaa kikatustaan suloisesti.

Kunpa voisimme pysyä tässä hetkessä ikuisesti.

————
Nonni hyvää huomenta rakkaat ihmis-alienit:))

Ajattelinpas tässä ruveta kirjoittelemaan tämmöistä koska mielestäni en omista jo tarpeeksi tarinoita. Mutta tätä tulee aina silloin kun meikä jaksaa kirjoittaa ja inspis iskee (se pätee kaikissa muissakin kirjoissa)

Älkää tappako mua tästä, en halua loukata yhtään ketään🤌

Mutta joo kirjoittakaa vaikka kommentteihin jos haluatte mukaan tähän tarinaan, että tää ei tyssää heti ekan kahen "luvun" jälkeen:))

Puspus ootte rakkaita<3