Mooooih!♥♥ Voi että on ihana oikeasti lukea teidän kommentteja ja saada niitä! Ne saa aina pelastettua päivän, vaikka muuten ois kaikki menny niin huonosti! :'3 Te ootte vaan niin korvaamattomia, jokaikinen teistä lukijoista, kiitos :* :* ♥ Sanat ei ees riitä tässä kohassa, oon vaan niin ilonen että joku on ensinnäkään ees vaivautunu lukemaan tätä ja sitte kaiken lisäks oon tosi tosi yllättyny, että tästä on tykätty, wow!!! ^^ Mutta K I I T O S ♥ ♥ ♥
Mutta niin, tosiaan... Tässä on kestäny ny ihan sairaan kauan ja tiiän että tulee nyt kyllä kestämäänki... Ku on taas vaihteeks iha hirveesti kaikkea x) Ja kesää kohti tahti vaan kiihtyy, ku tässä jaksossa on kaks tutkielmaa ym...:D Että joo.. Mutta luku on kyllä nyt sitä luokkaa, että kiireellä tehty ja aika laaduton ja tyhmä, että koittakaa kestää...:D Mutta joka tapauksessa love u all :* ♥
Luku 9 (Louisin näkökulma)
Suutelen Harrya hellästi ja käteni eksyy tuon kiharoihin niskahiuksiin. Pojalla on niin pehmeät hiukset, että sormeni uppoavat niihin. Avaan turvavyöni, jotta pääsen lähemmäs kiharapäätä. Kurottaudun paikaltani paremmin tuon päälle ja suudelmiin tulee hetki hetkeltä enemmän tunnetta. Tuo kiharapää ei taida ihan tajuta, miten paljon haluan vain suudella tuon pehmeitä huulia. Ne ovat niin täydellisen lämpimät ja aivan uskomattoman pehmeät. En tajua, miksen ole aiemmin antanut itselleni lupaa näyttää tunteitani tuolle. Harry on vain saanut mut tuntemaan jotain niin suurta, niin ennennäkemätöntä. Tottakai Gemmakin on ihana, muttei kyseinen tyttö ole mitään verrattuna tuon pikkuveljeen. En voi kuitenkaan vielä päästää tätä etenemään kovin pitkälle. Mun pitää leikitellä ensin tarpeeksi. En halua satuttaa Harrya, enkä Gemmaa, joten nyt mun on pakko olla varovainen. Niinpä irtaannunkin Harryn huulista ja vetäydyn takaisin kuskin paikalle. Käännyn katsomaan tietä ja hengitän hieman raskaammin suudelmasta hengästyneenä. Biisi radiossa on vaihtunut johonkin hieman vanhempaan rakkauslauluun ja sen lisäksi kuulen vain Harryn kiihkeän hengityksen, sekä ohi ajavien autojen suhshdukset. Katson kauempana edessämme siintävää kaupunkia, jonka valot kajastavat kauniisti muuten mustalle taivaalle.
"Harry, haluatko sä sinne elokuviin?" kysyn hiljaa, kun en tiedä oikein mitä sanoa. Tunnen Harryn katseen itsessäni, mutta yritän olla välittämättä siitä. En voi millään antaa tämän nyt vielä edetä, vaikka itseni pidätteleminen on todella vaikeaa.
"Kai", kuulen Harryn hieman pettyneen äänen, mutta tuo yrittää selvästikin peittää pettymystään. Sitä ei vain voi olla huomaamatta. Hiljainen huokaus karkaa huuliltani, kun laitan turvavyöni kiinni ja mitään sanomatta lähden ajamaan kohti kaupunkia. En oikein osaa sanoa mitään visaasta ja ehkä on parempi olla hiljaa, etten loukkaa Harrya yhtään enempää.
"Louis... Mitä sä musta haluat?" kuuluu pian hiljainen kysymys vierestäni, enkä uskalla edes katsahtaa kiharapäähän. Tuon äänensävykin kuulostaa jo niin särkyvältä ja hemmetin suloiselta, joten olen varma, etten voisi mitenkään hillitä itseäni, jos tuota katsoisin.
"Haluan..? Mitä sä haluat?" vastaan tuolle vain ja katselen tietä. On alkanut hieman sataa. Mikä voisikaan olla romattisempaa? Istun tyttöystäväni pikkuveljen kanssa autossa kuunnellen rakkauslauluja ja ulkona alkaa sataa. Kaiken lisäksi olen aivan korviani myöten ihastunut tuohon vihreäsilmäiseen poikaan. Toisaalta kuitenkin tunnen jonkinlaista vetoa Gemmaakin kohtaan... Mutta se veto on oikeastaan vain sellaista epäaitoa. Tunnen vetoa vain siksi, kun tiedän rakkauteni Gemmaa kohtaan olevan enemmän oikein, kuin se, että olisin Harryn kanssa. Se olisi liian väärin Gemmaa kohtaan, enkä koskaan voisi näyttäytyä noilla sen jälkeen. Annekin vihaisi mua ja Gemma varmasti tulisi joku kaunis yö ja tukehduttaisi mut tyynyllä, tai jotain vastaavaa.
