𝐊𝐚𝐢𝐤𝐤𝐢 𝐚𝐥𝐤𝐨𝐢 𝐬𝐮𝐮𝐝𝐞𝐥𝐦𝐚𝐬𝐭𝐚 [VALMIS]

Luku 15 🎸

Joonaksen pov:
Lähden etsimään Y/n lähimmästä metsästä, toivon ettei hänelle ole sattunut mitään. "Rakas missä sä oot?!" Huudan mutten kuule mitään. Soitan Ollille.

Puhelu

Olli:Moro! Miks soitit?

Minä:Olli! Sun pitää auttaa
mua heti! Tuu tänne Y/n
vanhempien luokse.

Olli:Okei mä tuun menee
joku 20 min niin oon siel

Minä:Kiitos Olli! Moikka

Olli:Ei mitään, moi

Y/n pov:
Olen juossut todella kauas vanhempieni luonta, huimaa, oksettaa ja henki ei kulje. Olen eksynyt ja minua pelottaa olla yksin, lähden etsimään suuntaa kotiin mutta ympärilläni on pelkkää metsää. Koitan löytää reittiä, mutta putoan jonnekkin kuiluun ja menen tajuttomaksi.

Joonaksen pov:
Menemme metsään ja huutelemme Y/n mut emme näe häntä missään. Juoksen kuilun luokse. "OLLI SOITA APUA JA ÄKKIÄ!" Huudan tuolle joka on muutaman metrin kauempana. Olli juoksee luokseni ja soittaa apua. Alan itkeä sillä pelkään, että menetän Y/n ja vauvan. "Joonas nyt hengität ihan rauhassa, ambulanssi ja paloauto on tulossa ihan just." Olli selittää samalla kun koittaa saada minua rauhalliseksi. "O-Olli mua pelottaa että menetän Y/n kokonaan ja samalla myös..." Alan selittämään Ollille. "Kenet sä menetät Y/n lisäks?" Olli ottaa minut tiukkaan halaukseen. "V-Vauvan." Sanon ja itken Ollia vasten.

Y/n pov:
Herään kirkkaista valoista, raajani ovat kipeät, jalkani on paketissa ja Joonas istumassa vieressäni.
"Rakas sä heräsit." Joonas sanoo ja silittää kättäni.
"O-Onks vauva?" Kysyn Joonakselta ihan lääketokkurassa. "Vauva on elossa, se kuilu johon tipuit ei ollu syvä." Tuo katsoo minua huolissaan.
"M-Mun ei ollu tarkotus tippuu sinne kuiluun." Itken ja koitan halata Joonasta. "Rakas pääasia on se että te ootte kunnossa." Tuo blondi pörröpää sanoo.
"Nii." Sanon todella vaisusti ja katson sormessa olevaa sykemittaria.
—————————————————————
Tää oli varmaan maailman kauhein luku kirjoittaa
Mut päätin kuitenkin ettei kukaa kuole tässä kirjassa

Sanoja 295