Peche : Love Is Forever {valmis}

17. Kuumeessa se on hyvä lähteä lenkille

                      Seison keskellä kukkaniittyä. Vaikka on syksy, niittyä koristaa yhä useammat ja useammat kauniit ja värikkäät kukkaset. Nuuhkaisen ilmaa kevyesti ja haistan orvokkien ja kevättuulen raikkaan hajun. Käännän päätäni vähän vasemmalle kuullessani hiljaisia askelia. Huuliltani pääsee tyttömäinen kikatus kun tunnistan tulijan.

Anthony kävelee minua kohti lämpimästi hymyillen, kädet ojossa valmiina ottamaan minut syleilyynsä heti tullessaan kohdalleni. Ja niin hän tekeekin. Kiedon käteni pojan ympärille ja painan pääni vasten hänen rintaansa. Mikään ei voisi olla paremmin enään, ajattelen ja nostan katseeni.

Mutta se on virhe. Anthony katsoo minuun tiiviisti mustilla silmillään -kokonaan mustilla, ei edes valkoista ollut näkyvissä.

Irrotan otteeni hänestä ja pakitan pari askelta. Anthony pysyy paikoillaan ja virnistää pedon lailla. Hänen mustissa hiuksissaan saattaa nähdä pienen punaisen sävähdyksen, sekä pojan ylle on ilmestynyt kokomusta taisteluasu.

"Älä pelkää, Rosa", hän sanoo ja virnistys muuttuu kutsuvaksi, kuten myös Anthonyn ojentama käsi. "En tee sinulle mitään pahaa."

Anthonyn taakse ilmestyy kuusi muuta hahmoa: tunnistan heistä viisi. Zaco, Annabell, Tyler, Jamie ja Mike. Viimeinen tyttö on vieraan näköinen, mutta tuntuu kuuluvan ryhmään. Kaikilla heistä on yllään samanlaiset taisteluasut kuin Anthonylläkin.

"Tule mukaamme", Anthony sanoo jatkaen suostuttelevalla äänellään. "Tehdään sinusta kuolematon niin voimme olla aina yhdessä."

Pudistan aavistuksen päätäni. Kun yritän sanoa jotain, minusta ei lähde yhtään ääntä. Ei edes pienen pientä pihaisua. Käteni lennähtävät kurkulleni ja alan hengittämään kiivaasti.

"Maya hylkäsi sinut", Mike sanoo ylpeästi ja astuu askeleen edemmäs. "Hänestä sinä kuulut hauta-arkkuun lopun iäksesi."

"Me pidämme sinut turvassa", Zaco sanoo ja hymyilee rauhoittavasti. "Anthony pitää sinut turvassa."

Mustahiuksinen tyttä hymähtää kärsimättömänä. "Kai hän itse osaa päättää mitä tekee."

Annabell mulkaisee häntä paheksuvasti. "Hän kuuluu meihin. Hän on osa meitä."

"Hän oli osa meitä", Tyler huomauttaa ja astuu myös lähemmäs.

"Joku teki päätökset ilman muilta kysymistä", Jamie jatkaa ja vilkaisee Anthonya syyttävänä.

"Jamie!" Anthony sähähtää, mutta katsoo silti minuun. "Rosa, tuletko kanssani?"

Katson tapahtumaa järkyttyneenä. Yhtäkkiä jostain alkaa kuulumaan matalaa naurua. Etäänyn niityltä ja muista hujauksessa ja seuraavaksi seisonkin suuren näytön edessä, jossa näkyi niitty ja me kahdeksan seisomassa siellä.

Nauru loppuu hiljakseltaan ja näen tumman hahmon ilmestyvän viereeni. "Haluatko heidän selviävän?" hahmo kysyy ja nyökkää näyttöä kohti. "Syntistä väkeä kaikki."

Huomaan saaneeni ääneni takaisin, mutta se vapisee hieman sanoessani: "En tiedä."

Hahmo pysyy hetken vaiti ja tunnen hänen katseensa minussa. "Olet jotain paljon parempaa kuin Viha ansaitsee, Ahneus voi haluta tai Himo vaatia. Tule mukaani, niin heille ei käy mitenkään ja sinä puolestasi saat vanhan elämäsi takaisin."

Mietin vain hetken mieshahmon sanoja. "En halua vanhaa elämääni. Uusi elämäni on vasta alkanut."

Hahmo perääntyy vähän kunnes en enään näe häntä ja alkaa nauramaan samaa julmaa nauruaan. "Vielä sinä tulet luokseni ja pyydät minua säästämään heidän henkensä. Sillä niin kuin sinä nyt valitset heidät mielestäsi hyvässä, valitsen minä heidät syrjäytettävien listalle."