Hard Life

1.

Voi ny vittu. Eka koulupäivä ja oon myöhässä. Äitini ei herättänyt minua, vaikka käskin. Laitoin myös herätyskellon ja puhelimesta herätyksiä, mutta en herännyt. Perus mun tuuri. Olin yksin kotona, joten menin vaan rauhassa alakertaan ja syömään aamupalaa. Mikäs siinä, kun on jo myöhässä, niin kannattaa myöhästyä vielä enemmän. Aukaisen jääkaapin ja otan sieltä voipaketin. Seuraavaksi menen laatikolle, jossa on ruokailutarvikkeita ja otan sieltä veitsen. Sitten otan leipäpussin pöydältä ja otan sieltä kaksi leipää. Sen jälkeen menen voitelemaan ne ja laitan kaikki takaisin paikoilleen. Tosin veitsen jätin vain pöydälle. Mutustelen leipää samalla, kun kävelen huoneeseeni hakemaan puhelinta ja miettimään mitä laitan päälle. Huoneeseeni päästyäni otan koulupöydältäni puhelimen laturista. Tässä vaiheessa olen saanut syötyä ensimmäisen leivän. Jätän toisen leivän hetkeksi koulupöydälle ja istahdan sängylle. Avaan puhelimen. Nolla ilmoitusta. Huokaisen. Menen Instagramiin ja näen lempibändini postauksen. Tykkään siitä ja otan siitä näyttökuvan. Seuraavaksi laitan kapistuksen kiinni ja nousen sängyltä jättäen sen sängyn päälle. Menen vaatekaapilleni. Päätän ottaa sieltä t-paidan, joka on musta. Sitten otan nahkatakin, jossa on piikkejä. Tosin ne ei ole teräviä. Harmi. Mietin otanko mustat farkut, jossa ei ole taskuja vai vihreät ns. farkut, jossa on taskuja vaikka muille jakaa. Päätän tällä kertaa ottaa mustat farkut. Suljen vaatekaapin oven kiinni ja katson itseäni kokovartalopeilistä. Pudistan päätäni, en jaksa miettiä nyt miltä näytän, vaikka yleensä puutun siihen aika rajusti. Puen nopeasti vaatteet päälleni ja otan pienestä rasiasta korun ja laitan sen kaulaani. En jaksa syödä toista leipääni loppuun, mietin vain, että näyttäisin läskiltä. Otan vain puhelimen käteeni ja kuulokkeet lattialta. Nyt olen myöhässä jo kaksi tuntia. Ei voi mitään. Onnekseni kouluun on vain alle kilometri. Noin 400 metriä. 

Pääsin koulun pihalle. Katson tuota uutta koulua. En ollut tutustumisessa mukana, joten en tiedä mitään tästä koulusta. Katson puhelinta, edelleen nolla ilmoitusta. Tuurillani luokassa ei ole ketään ketä tunnen. Päätän nyt vain kävellä isoista koulun ovista sisälle ja yritän etsiä ihmisiä. Näen hetken kävelyn päästä jonkun ihmisen. Hän on mies, jolla on lasit, kalju, suht urheilullisen näköinen, t-paita, siniset farkut ja jotkut random opettajien kengät. Kävelen vähän lähemmäksi, vaikka se on ahdistavaa. " Moi.." sain sanottua. Tuo pitkä mies kääntyy minua päin. Tarkastelee vähän ja kysyy: " Minkäs luokan tyyppejä sä oot? " kohautan vain harteitani, koska en tiedä. " Noh, käydääs rehtorin kansliassa. " hän ilmoittaa ja lähtee kävelemään eteenpäin. Hetken päästä hän kääntyy oikealle ja vielä kerran oikealla, niin edessämme on rehtorin kanslia. Hän koputtaa oveen ja rehtori, joka on pitkä, vähän hiuksia, mies, avaa oven. " Tässä ois varmaan se, joka menee 7h luokalle. " tuo, varmaan opettaja, kertoo. Rehtori nyökkää. " Juu, voit viedä sinne kotiluokkaan. " Rehtori ilmoittaa ja nyt on tuon opettajan vuoro nyökätä. Rehtori sulkee oven ja opettaja lähtee kävelemään kääntyen oikealle, vasemmalle, edessämme on ruokala, mutta menemme vasemmalla olevien portaiden kautta yläkertaan, käännymme vasemmalle ja edessämme on jonkinsortin luokkaovi. Tuo koputtaa oveen ja aukaisee sen. Katson luokan sisälle. Joku kieliluokka? Veikkaan. " aijaijai, myöhästymismerkintä heti ekana päivänä. " luokanopettaja, joka näyttää vanhalle, mutta ei varmaan ole, voivottelee. Katson istumapaikkoja. Ei ketään, ketä tunnen. Voi ny vittu. Etupenkit ovat vapaana, joten laitan mustan reppuni tuolin selkänojaan ja istun tuolille. 

Sanat: 512