Hard Life

4.

On yö. Olen snäpännyt nyt sen Cosmon kanssa, sillä hän äddäsi minut pari tuntia sitten. Hän vaikuttaa oikeesti kivalta, mutta en luota vieläkään siihen. Olen myös ulkona, sillä en ole menossa kotiin. Eiks kaikilla nuorilla pitäis olla koti ja turvapaikka? No mulla ei ole. Tai on koti, mutta en mä vittu mene sinne. Istun edelleen samaisen puiston penkillä. En ole nähnyt täällä ketään. Akkunikin loppuu kohta. 15 prosenttia. Cosmo  hetki sitten ilmoitti menevänsä nukkumaan. Jerekin kai nukkuu. Laitan tuolle viestiä. Ei vastausta. 

Noin tunnin päästä, kello on 4.30. Näen autonvalot. Se pysähtyy puiston eteen. Voi vittu. Nousen penkiltä ja tyhmänä lähestyn autoa varovasti. Ei ole näistäkään yhtään ihania muistoja. Vaikka oon kokenut kaikkea paskaa, en silti pelkää. En tiedä miksi. Ja sitten rankaisen itseäni, kun olen tyhmä. Heippa elämä jälleen. " Linnea, mitä sä täällä teet? On yö. " Mika kysyy huolissaan, kun avaa auton ikkunan. " Tulin kävelylle. " valehtelen. Mika katsoo minua, vaikka täällä ei näe oikein mitään. " Tuu mun mukaan, täällä alkaa olemaan kylmä, kun syksy alkaa olla. " tuo käskee. No mitä pahaa toi tekis mulle? Menen tämän kyytiin.

Ollaan juteltu automatka laidasta laitaan kaikkea. Mietin miksi opettaja on tähän aikaan hereillä, mutta sain vastauksen. Hän oli hakemassa uutta sähkökitaraa, joten saisin testata sitä nyt, kun menemme tuon luokse. Pian käännymme hänen kotipihaansa ja odotan, että hän sammuttaa auton ja avaan autonoven. Nousen mustan bemarin kyydistä ja menen tuon kotiovelle. Hän kantaa uutta sähkökitaraa laatikossa ja jättää laatikon hetkeksi ulko-oven eteen. Hän avaa ulko-oven ja päästää minut ensin sisään. Sitten hän ottaa laatikon käsiinsä ja tuo sen ensin sisälle ja sulkee sitten ulko-oven. Laitan kenkäni kenkätelineeseen ja Mika tekee samoin. " Voit mennä tuonne olohuoneeseen. Käännyt oikealle. " Mika ohjeistaa. Nyökkään ja kävelen kapeaa käytävää ja käännyn oikealle. Olohuone on erittäin tilava. Nyt kyllä huomaa, että musiikinopettaja on oikeasti. Yhdessä nurkassa on piano. Toisella puolella huonetta on seinällä kitaroita. Yhdessä laatikossa näyttää olevan ukuleleja. Telkkari on seinässä kiinni ja se on kaareva näyttöinen. Koko olohuone on ihan helvetin hieno. Pian tämä mies tulee olohuoneeseen vahvistin ja sähkökitara kädessään. " Vauu,, tuo on ihan vitsin hieno! " kehun tuon kitaraa. Kitara on luultavasti, jos tunnistan oikeaksi, niin Harley Bentonin WL-20BK Rock Series. Se on väriltään musta. Luultavasti Thomannilta ostettu. Ja älkää kysykö miks tiiän kitaroista näin paljon. " Viritetty valmiiksi, saat testata. " tuo kertoo ja ojentaa kitaran minulle. Soitan jälleen ensimmäiseksi Tuiki Tuiki Tähtösen. Vedän sen AINA. A-I-N-A, kun alotan soittamaan.

Soitimme hetken yhdessä, kunnes kello löi 6.00. Mika päätti tehdä munakasta. Katsoin vierestä. Puhelimestani oli loppunut akku. " Missä sulla on laturi? " kysyn rohkeana. Saan vastauksen, että hänen huoneessaan on laturi, joka sopii minun puhelimeeni. Hän kertoo missä hänen huone on ja suunistan sinne. Aukaisen varovasti makuuhuoneen oven. Etsin valokatkasian ja painan sen päälle. Tää huone näyttää ihanalta. Musta teema. Vähän valkoista. Kävelen peremmälle ja etsin valkoisen lipaston. Löydän etsimäni ja otan sen päältä Samsungin laturin. Kävelen ovelle ja sammutan valot ja laitan oven kiinni. Kävelen takaisin keittiöön ja tuo oli tehnyt munakkaat loppuun. En tiennyt, että miehet osaavat kokata. 

Sanat: 505