Hard Life

3.

Kello on 14.00 pääsimme koulusta. En saanut siitä pojasta melkeenpään mitään irti, mutta hän harrastaa futista ja tykkää pyöräillä. Hänen nimensä on Cosmo. Olen vielä koululla. Laitan kenkiäni jalkaan. Mulla on mustat lyhyet nahkaiset kengät. Sopii mulle. Kävelen musta reppu selässäni ja puhelin kädessäni ulos koulunovista. Olis tää päivä paskemminkin voinu mennä. Näen sen saman pojan, kuka törmäs muhun. Tai mä törmäsin. Tai en mä vittu tiedä. Päätän mennä kysymään hänen snäppiä. En tiedä, mutta haluan tutustua tuohon poikaan, vaikka olemme eri luokilla. Kävelen lähemmäs tuota poikaa. Hän katsoo puhelinta. " Moi, sori siit törmäyksestä ja se et olin vaan hiljaa. Olin aika shokissa. " pahoittelen ensin. Tuo kääntää katseensa puhelimesta minulle ja väläyttää hymyn. " Eihän se sun vika ollut. Mä en kattonu eteeni. " tuo mustahiuksinen poika sanoo. Molemmat naurahdamme. " Oli miten oli, onks sul snäppiä? " uskallaudun kysymään. " On! " tuo vastaa hymyillen. Hän kertoi minulle snäppinsä ja äddäsin hänet. Sanoin tuolle heipat ja lähden kävelemään kotiini päin. 

Olen pian kotonani. Alkaa taas ahdistamaan. Kaikki se, mitä oon koulun jälkeen kokenut. En jaksa sitä. Asuisin mielummin osastolla tai jossain laitoksessa. Onks ne sama asia? En mä tiiä. Avaan hitaasti ja hiljaa oven. En näe ketään, joten menen eteisen sisälle ja laitan ulko-oven kiinni. Siitä kuului ääni, joten olen jo valmis menettämään itseni. Otan kengät jalastani ja avaan nyt eteisenoven. Jätän sen raolleen ja menen nopeasti yläkertaan huoneeseeni. Onneksi huoneeni ovessa on lukko. Jätän reppuni keskelle lattiaa ja hyppään sängylle. Muistin juuri, että äddäsin sen kivan pojan snäpissä. Menin laittamaan tälle moi. Hän vastasi moii:) 

Olen varmaan snäpännyt saman pojan kanssa nytten kaksi tuntia putkeen, kunnes kuulen alakerrasta äänen. Voi vittu, se heräs. Ajattelen. " Kuka vittu jätti tän oven auki?! " huuto kantautuu korviini. Oon tottunut tähän. Otan äkkiä puhelimeni, reppuni ja laitan reppuun rahani. Olen tehnyt tämän monta kertaa. Laitan ikkunani auki ja käyn avaamassa nopeasti huoneeni lukon. Tiputan puutikkaat, jotka olen itse tehnyt huoneeseeni, näiden tilanteiden sattuessa. Mulla on reppu selässä, joten nyt menen nopeasti, mutta varovasti tikapuut alas. Suljen kyllä ensin ikkunan jotenkin. Äitini ei ole vielä huomannut näitä tikkaita, vaikka olen tehnyt nämä 5lk. Lähden pikakävelemään pois pihalta. Sen jälkeen kävelen läheiseen puistoon, jossa ei paljoa ihmisiä kulje. 

Jään puistonpenkille istumaan. Jere, eli se kelle snäppään on laittanut snäppiä.

 J: Kui et vastaa ny? 

J: Kaikki hyvin?

L: Juu

J: Okei hyvä:)

Onneks tää on näin helppoo valehdella. Snäppään jälleen hetken tuolle, mutta nyt tuo lähti syömään. Tai niin hän laittoi. Vittu ku omistais kavereita. Hetken päästä joku äddää minut snäpissä. " Mitä vittua? " mietin hiljaa ääneen, sillä kukaan ei oo ädännyt mua pitkiin aikoihin.

Sanat: 432