Time skip lauantai iltaan
Aleksin nk
Istuin huoneessani tölkki kädessä, eihä tääkää ollu viikonloppu ilman juomista. En viittiny mennä ulos hoipertelemaan ni pysyin kotona ja toivoin etten herättäis ketään.
Oli kulunu jonku aikaa siit ku aloin juomaan ja olin jo ihan mukavassa humalassa, päätin että tänään pidän puhelimen kaukana itsestäni mutta pian se olikin jo kädessäni. En kuitenkaan laittanu kellekään viestiä vaan sen sijaan otin kynän ja paperia käteen, kirjoitin kirjeen Ollille.
"Rakas Olli jos luet tätä olen ehkä poissa ehkä en, tää ei ollu sun tai kenenkään muun syy en vaa enää pystyny elämään itteni ja ajatusteni kanssa. Vietin elämäni parhaat hetket sun kanssa ja kuka tietää ehkä vietän vielä tänki jälkeen, nyt vaa tuntu siltä että oli mun aika mennä. Rakastan sua nyt ja ikuisesti vaikken oiskaan näkyvissä oon aina sun vieressä ja vaikka lupasin jääväni en kestänyt enää anteeksi."
Kyyneleet valuivat jo silmistäni ja käsiala oli sekavaa. Kirjoitin kirjeet muillekin jätkille ja vanhemmileni. Toivoin että tämä onnistuisi mutta silti pieni osa minussa halusi minun selviävän.
Kun on kokenut liikaa, mitä käteen jää? No mulla jäi vaan arvet ei muuta. Otin lääke purkin käteen ja tyhjensin sen sisällön kädelleni, epäröin hetken jonka jälkeen laitoin lääkeet suuhuni ja vedin viinan kanssa alas. Meni hetki ja silmissäni alkoi sumentua, katumus heräsi sisälläni heti. Enhän mä halunnutkaan kuolla mutta no nyt tuo oli liian myöhäistä. Silmäni painuivat kiinni ja kaaduin, sen jälkeen päässäni sumeni.Aleksin äidin nk
Heräsin kuullesani Aleksin huoneesta kolahduksen, päätin mennä tarkistamaan oliko tämä kunnossa ja asia jonka näin oli kauhein asia koko maailmassa.
Aleksi makasi tajuttomana lattialla vieressään viina pullo ja tyhjä lääke purkki, voi vitun vitun vittujen helvetti. En tiennyt että Aleksi on näin pahassa kunnosa luulin että hänellä oli kaikki hyvin?! Soitin hätä numeroon ja pian ambulanssi saapui. He veivät Aleksin enkä muka saanut tulla mukaan? Mitä vittua olin Aleksin äiti ja mua käsketään vain odottaa?! Huomasin Aleksin pöydällä kirjeet joissa oli nimet ekana oli Olli sitten Niko jonka jälkeen Joel sitten oli myös Tommi ja vielä Joonas, oli myös minulle kirje. Tiesin kyllä missä kaikki pojat asuivat joten lähdin autolla liikenteeseen, vaikka olikin keskiyö tiesin että Aleksi olisi halunnut poikien saavan nämä mahdollisiman nopeasti.Olin vienyt kaikkien muiden kirjeet ja enää oli Olli jäljellä. Heidän kahden välillä oli jotain erityistä jotsn tiesin tämä sattuvan Olliin todella paljon. Nousin autosta ja kävelin Ollin ovelle, poika tuli itse avaamaan oven ja näytti aika järkyttyneeltä nähdessään parhaan kaverinsa äidin ovellaan itkien.
Olli: ootko kunnossa?
Aleksin äiti: jos totta puhutaan niin en mutta Aleksi jätti sulme tämän
Olli: mikä tää on?
Aleksin äiti: lue se, päivittelen sulle tilanteesta.
Tuon jälkeen lähdin.
Ollin nk
Mitä vittua just tapahtu? Aleksin äiti toi mulle jonku kirjeen joka oli Aleksilta. Avasin kirjeen ja aloin lukea.
"Rakas Olli jos luet tätä olen ehkä poissa ehkä en, tää ei ollu sun tai kenenkään muun syy en vaa enää pystyny elämään itteni ja ajatusteni kanssa. Vietin elämäni parhaat hetket sun kanssa ja kuka tietää ehkä vietän vielä tänki jälkeen, nyt vaa tuntu siltä että oli mun aika mennä. Rakastan sua nyt ja ikuisesti vaikken oiskaan näkyvissä oon aina sun vieressä ja vaikka lupasin jääväni en kestänyt enää anteeksi."
Itkin ja halusin kuolla. Ei hän voinut tehdä tätä hän lupasi mulle alle viikko sitten ettei tee sitä. Olin vihainen ja rikki, olin epäonnistunut ja kaikki oli mun syytä. Jos vain olisin kertonut tämän vanhemmille olisiko tämä tapahtunut?? Katuiko hän tekojaan? Selviääkö hän? Niin paljon kysymyksiä mutta missä vastaukset? Tällä hetkellä en voinut tehdä muutakuin odottaa vaikka olisinkin halunnut kuolla en antanut niiden ajatusten voittaa. Tiedän että Aleksi on kerran epäonnistunut mutta ehkä hän onnistuu tällä kertaa.
Jonnet
Olli: Saitteko teki kirjeet?
Joonas: Valitettavasti
Joel: Juu....
Niko: Mm
Tommi: En ehkä ois halunnu
Olli: Miks se teki sen?!
Niko: Se lupas et me ei tulla menettää sitä ja nyt on vähä vaikee uskoa
Tommi: Meijän ois pitäny kertoo sen vanhemmille
Joonas: Vähä myöhästä nyt
Joel: Toivotaan et se selviää
Olli: Tietenki
Sammutin puhelimen kyyneleet silmissä, en voinut pidätellä niitä. Ainoa asia mitä pystyin tehdä oli yrittää nukkua. Laitoin silmät kiinni ja itkin itseni uneen.
Sanat 679
Semmone siitä. Anteeks kaikille älkää tappako mua
YOU ARE READING
mitä käteen jää?
Randomöö en todellakaa osaa kirjottaa ja luvuista tulee varmaan tosi lyhyitä koska no joo ja kirjotusvirheitä tulee varmaa iha vitusti kirja perustuu bc jätkien yläaste aikaan TW!! Kirjassa esiintyy triggeröiviä asioita esim itsetuhoisuus syömishäiriö ki...