Lifestyles Of The Sick & Dangerous (one shots)

Tommi & Aleksi

Tommi

Haron jokseenkin omaperäistä hiuspehkoani ojennukseen. Harvemmin jaksan kiinnostua muiden mielipiteistä ja ajatuksista, mutta nyt siihen todellakin on aihetta.

Treffit. Tuo jännitystä ja kiinnostusta herättävä sana saa mun ajatukset tällä hetkellä ihan sekaisin.

Mun matikan ryhmään tuli muutama viikko sitten joku jätkä, joka kiinnitti mun huomion välittömästi. Pieni sinisilmäinen blondi, jonka ujo katse on suloisinta, mitä tiedän. Poika istui mun edessä olevalle paikalle.

Yllättäen mun paras kaveri Olli ei jaksanut raahautua tunnille eli istuin yksin. Jollain käsittämättömällä tuurilla meillä oli paritehtäviä sinä päivänä ja sain tilaisuuden esittäytyä sille uudelle jätkälle.

Aleksi. Sen nimi herättää mussa niin monia tunteita. Ennen kaikkea jännitystä ja mahdollisesti myös pientä ihastusta. Ainakaan en osaa enää ajatella mitään muuta kuin häntä.

Nyt oon valmistautumassa treffeille ylioppilaskirjoituksiin lukemisen sijaan. Se on muuten ehottomasti lukion stressaavinta aikaa.

Täytin kesäloman aikana 18 ja sain ajokortin viikkoa myöhemmin. Nyt lupauduin hakemaan Aleksin kotoa asti ajelulle. Nyt on vasta syyskuun alku, joten ulkona on vielä suhteellisen lämmintä. Ainakin tänään. Ja onhan autossa kuitenkin mahdollista säätää lämpötilaa.

Aion viedä Aleksin eräälle näköalatornille, jonka läheisyyteen saa myös parkkeerattua auton. Eli lämmittelemään ei ole pitkä matka. Tosin, jos on liian kylmä, autosta näkee myös kivasti maisemia.

Vilkaisen kelloa ja tajuan olevani lähes myöhässä. Yleensä, jos lupaudun hakemaan jonkun, en edes vaivaudu katsomaan kelloa, mutta tällä kertaa haluan antaa itsestäni hyvän vaikutelman olemalla ajoissa.

Lupasin olla hakemassa Aleksia kuudelta ja kello on nyt varttia vaille. Mulla menee ehkä reilu kymmenen minuuttia kotoa Aleksille. Tämä nimittäin asuu Joonaksen naapurissa.

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä Joonas ja Olli ovat kiikaroimassa mua ja Aleksia, koska molemmat tietää meiän treffeistä.

Joonas ja Olli on tuntenut toisensa lapsesta asti ja mä tutustuin siihen kauhukaksikkoon ekaluokalla. Siitä asti ollaan oltu erottamaton kolmikko.

Etsin vielä silmälasini ennen lähtöä. En nimittäin halua törmätä mihinkään puuhun, koska en nää ajaa ilman laseja. Kiireessä juoksen ympäri taloa etsien lasejani.

"Näitäkö etit?" Äitini kysyy ilmestyessään olohuoneen ovensuulle. "Joo. Mistä tiesit?" Hämmästelen. "Hukkaat lasis aina, ku sulla on kiire." Äiti vastaa.

"Mihin sä muuten oot menossa?" Hän utelee. "Näkeen kaveria." Vastaan pokkana. Äitini nyökkää. En ole kertonut vanhemmilleni Aleksista. Enkä varsinkaan siitä, että meiän välillä saattaa olla jotain enemmän. Tai siis on.

Nyt kuitenkin tajuan, että on kiire ja juoksen eteiseen laittamaan kenkiä. Nappaan auton avaimet eteisen lipaston päältä ja juoksen ulos.

》Timeskip Aleksin luo《

Kaarran autolla Aleksin kodin pihaan. Vilkaisin tullessani myös vastapäisen -eli Joonaksen- talon ikkunaan. Tarkemmin ottaen tämän huoneen ikkunaa, jossa näkyi kaksi vähän turhankin uteliasta silmäparia.

Huomaan Aleksin astelevan ulko-ovesta, jolloin herrasmiehenä nousen itsekin autosta. Jään nojailemaan auton oveen ja katson hymyillen Aleksia. Tuo näyttää jotenkin normaalia suloisemmalta.

"Hyppää kyytiin nii mennää." Naurahdan hymyillen. Aleksi hymyilee ujosti takaisin ja astelee autoon. Juuri, kun olen sulkemassa oman puoleni ovea, kuulen tutun äänen selkäni takaa.

"Kivoja treffejä nuorelle parille!" Joonas karjuu ikkunasta Ollin räkättäessä taustalla. Voi luoja noita kahta. Aina saa hävetä silmät päästä. Toivottavasti Aleksi ei kuullu tota.

Aleksi

Jännittää ihan hemmetisti. Oonko oikeesti menossa mun ihastuksen kans treffeille? Minä Aleksi Matias Kaunisvesi. Kyllä.

Ollaan juteltu Tommin kans useesti koulussa ja oon hengaillu myös sen ja sen kavereitten kans koulussa. Ne vaikuttaa myös ihan mukavilta.

Ennen muutoa jännitin eniten sitä, et saanko kavereita uudesta koulusta. Abivuoteen mennessä kaikilla on jo muodostunu ne omat porukat ja piirit, mihin ei noin vaan päästetä ulkopuolisia, mut onneksi tapasin Tommin.

Tommi vaikuttaa niin lempeältä ja ystävälliseltä. Saatoin hakeutua tämän seuraan tarkoituksella jo ekana päivänä, sillä hän oli ainoa ihminen johon kiinnitin edes huomiota silloin. Saatoin ihastua häneen jo samalla sekunnilla, kun hän katsoi muhun päin.

Tommi

Menomatka oli vähän hiljainen, mutta ei kuitenkaan yhtään kiusallinen. Aleksin kans edes hiljaisuus ei tunnu kiusalliselta, mikä nyt vain on hyvä.

Saavuimme juuri aiemmin mainitsemani näköalatornin juurelle. Täällä on upeat maisemat, jotka haluan näyttää Aleksille. Tää on myös täydellinen treffipaikka varsinkin, jos haluaa vähän enemmän yksityisyyttä ja rauhaa.

"Mennään tonne ylös." Aleksi tokaisee energisenä ja lähtee kapuamaan portaita. Seuraan tätä kiltisti perässä. "Et ilmeisesti pelkää korkeita paikkoja." Naurahdan. "En todellakaan. Korkeella on tosi siistin näköstä aina nii tykkään korkeista paikoista." Aleksi vastaa.

"Sen takia halusin just näyttää tän paikan sulle, ku tiiän et täälä on upeet maisemat." Kerron. "Todellaki kannatti. Täälä on niin upeeta!" Aleksi henkäisee päästyään ylös. Hän muistuttaa vähän pientä lasta, joka pääsi juuri maapallon suurimpaan lelukauppaan.

》timeskip《

Ollaan vaan istuttu ja juteltu tässä kauniiden maisemien lomassa. Ilta alkaa hämärtyä ja tähdet näkyvät jo kauniisti pilvettömällä taivaalla.

"Pitäiskö meiän alkaa vähitellen lähteen?" Ehdotan Aleksille. Hän näyttää olevan vähän kylmissään. "Kohta." Tämä vastaa.

Hän hivuttautuu vähitellen lähemmäs mua, kunnes ylettää nojaamaan olkapäätäni vasten. Hän laskee toisen kätensä reidelleni, josta värähdän hieman.

Tartun Aleksia kädestä ja toisen käteni kierrän varovasti pojan ympärille. Vedän hänet kainalooni halaten häntä tiukasti. Nyt ei ainakaan ole enää kylmä.

》timeskip《

Ollaan lähössä autoa kohti, kunnes Aleksi vetää mut käsivarresta takaisin. Hän kiertää kätensä alaselälleni, jolloin nostan omani hänen ympärilleen.

Katseemme kohtaavat sekunnin murto-osaksi, jolloin Aleksi hyödyntää tilanteen vetäen mut hellään ja varovaiseen suudelmaan.

Taianomainen hetki: tähtitaivas ja kauniit maisemat. Voiko parempaa hetkeä mun ja Aleksin ensisuudelmalle edes olla? No ei varmasti. Tää kaikki on just nyt täydellistä.

》》》
Heissan :)
Pientä taukoo tuli näköjään vietettyä, mut ei anneta sen häiritä🤠
Tää on muuten heittämällä pisin oneshot mitä oon koskaan kirjottanu ja yhteensä tähän tuli reilu 800 sanaa🥰
Oon myös ite tähän tosi tyytyväinen🖤
Muistakaa olla ylpeitä ja ilosia myös omista jutuista, se ei oo mitenkään ylimielistä sanoo esimerkiksi omaa piirustusta tai tekstiä hyväksi🖤